Keskiviikko, 03.10.2007

Blogi, keskiviikkona 03.10.2007

Sixten Korkman totesi eilen, että yhden vuoden valtiontalouden ylijäämä ei ole asia, johon politiikalla on syytä reagoida. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja kertoi ymmärtävänsä, että ylijäämien sietäminen on poliittisesti hyvin vaikeaa ja tämän olemme jo saaneet huomata tänäkin syksynä. Valtionvelan lyhentäminen on unohtumassa monelta päättäjältä, kun raha polttelee käsissä ja tekisi mieli laittaa sitä sinne ja tänne ja vielä hieman tuonne.

Maamme taloushan on kasvanut kasvanut poikkeuksellisen kovaa vauhtia nyt parina viimeisenä vuotena. Tänä vuonna valtiontalouden ylijäämä tullee olemaan noin 2,5 miljardia euroa eli 1,5 prosenttia BKT:stä. Tämä tietysti luo oppositiolle, mutta myös hallituspuolueiden kansanedustajille tiukan paikan. Halutaanko maatamme kehittää ja hoitaa vastuullisesti vai ollaanko valmiita laittamaan raha liikkeelle?

Sixten Korkman kuitenkin totesi, että Suomi elää nyt jo kuitenkin korkeasuhdanteen loppuvaihetta. Hän järkeili tilannetta mm. näin: ”Tässä tilanteessa valtion ja koko julkisen sektorin rahoitusylijäämät muodostuvat herkästi suuriksi niin sanotun automatiikan takia: työttömyyden hoitoon liittyvät menot vähenevät ja verokertymät lisääntyvät. Merkittävä lisätekijä ovat valtiolle tilitettävät, poikkeuksellisen muhkeat osinkotulot.”

Mutta tämän jälkeen Korman huomautti sen mikä kaikkien vastuullisten päättäjien pitäisi nyt muistaa. Nimittäin sen, että julkisen talouden ylijäämiä arvioitaessa on pidettävä mielessä kaksi seikkaa: väestön ikääntymisen aiheuttamat haasteet hyvinvointivaltion rahoitukselle ja suhdannetilanne.

Korkman totesi, että ”Nykyisistä ylijäämistä huolimatta julkisen sektorin rahoitus ei ole väestön ikääntymisen takia kestävällä tolalla. Sitä vaivaa kestävyysvaje. Ongelmaa ei voida ratkaista keräämällä pelkästään suuria ylijäämiä, mutta kyllä valtion velan pois maksaminen ja eläkerahastojen kartuttaminen kuitenkin tulevia pulmia lieventävät.”

Hallitushan on nyt kantamassa vastuuta ja ohjaamassa ensi vuonna budjetissaan 2 miljardia euroa lainojen lyhennyksiin. Näin oman rahan määrä lisääntyy lainanhoitokulujen pienentyessä.

Suhdannepolitiikkaan liittyen Korkman muistuttaa raamatun viisaudesta: Joosef opetti, että seitsemän hyvän vuoden aikana pitää laittaa talteen seitsemän huonon vuoden varalle.

Viisaita sanoja. Toivottavasti moni lukee Korkmanin sanat. Korkman totesi, että ylijäämän ymmärtäminen on poliitikoille hyvin vaikeaa. Hän totesikin, että aina tulee olemaan nokkelia poliitikkoja, toimittajia ja ekonomistejakin, jotka vakuuttavat, että on paljon vastuullisempaa politiikkaa laittaa rahat menemään kuin panna ne talteen huonompien tai tulevien päivien varalle.

Miettikäämme tänään sitä.

Tänään päivä alkaa Hämeenlinnassa liikenneasioiden parissa. Sitten sivistysvaliokunnan kokous ja täysistunto ja illalla vielä työelämä- ja työvoimaseminaari Riihimäellä. Nyt autoon ja matkaan.

Nyt kello 14.29 ja kohta täysistuntoon missä esillä hallitukselle tullut ensimmäinen välikysymys. Mutta tänään jo aamulla käyty Hämeenlinnassa Raatihuoneella Kauppakamarin liikenneseminaarissa ja Aamupostin kuvaus ja sivistysvaliokuntakin missä esillä tekijänoikeusasiat parin tunnin ajan. Nyt juuri lounaalta huoneeseen ja kohta täysistuntoon. Palaan tuohon Hämeenlinnan seminaariin vielä myöhemmin.

Kello 21.33 ja juuri kotiin. Aamun seminaarista muutama sana siis vielä. Aloitimme Hämeenlinnassa kahvin jälkeen Kanta- ja Päijät-Hämeen keskeisillä liikennehankkeilla. Hämeen Kauppakamarin toimitusjohtaja Harri Metsänen avasi seminaarin ja tämän jälkeen kansanedustajistamme valtiovarojen liikennejaoston puheenjohtaja Jari Koskinen kertoi ajankohtaiset asiat valtiovallan näkökulmasta. Tämän jälkeen Tiehallinnon pääjohtaja Jukka Hirvelä kertoi samoja asioita, mutta nyt näkökulma siis hieman eri. Hirvelä korosti minusta aivan oikein, että maamme tarvitsee kunnollisen päätieverkon ”turvallinen 100km/h keskeisten yhteysväylien periaatteella” joilla turvaamme ympärivuotisen liikennöitävyyden. Haasteina esille nousivat päivittäinen liikenne, teiden ja siltojen kunto, perustienpidon investoinnit ja tieverkon kehittämisinvestoinnit. Edelliseltä hallitukselta tai varmaan jo hallituksilta on korjausvelkaa noin 1,4 miljardia euroa ja sen kiinnikurominen vie aikansa vaikka aikaa ei enää saisi hukata. Kunto heikkenee koko ajan ja mm. siltojen takia joudutaan asettamaan painorajoituksia kuten myös kelirikkojen takia. Tällä hetkellä kelirikkoteitä on maassamme noin 1000 kilometriä siis Tiehallinnon alalla ja se aiheuttaa vuosittain noin 3000 tiekilometrille painorajoituksia. Puhumattakaan laajasta yksityistieverkosta mitä sitäkään ei saisi unohtaa. Oli valitettavaa vaan, että kunnossapidosta ei ole huolehdittu pidemmällä aikavälillä ja nyt menneet päätökset kaatuvat niskaan.

Huolestuttavaa on minusta myös se, että varsin monissa hankkeissa vaaditaan nykyisin kuntien maksuosuuksia siis hankkeissa mitkä oikeaksi kuuluisivat valtion hoidettaviksi. Kunnat maksavat nyt osuuksia saadakseen hankkeita risteyksiä ja kevyenliikenteenväyliä yms. toteutettua ja näin vaarannetaan kuntien tasapuolinen kohtelu kun kaikilla ei ole mahdollisuuksia kuntaosuuksia osoittaa vaikka turvallisuus ja muut tekijät niin vaatisivatkin. Asia on hankala.

Mutta nämä asiat nyt vain pitääö hoitaa kuntoon ja vaikka menneiden mruehita joudutaankin korjaamaan niin työn pitää olla määrätietoista ja mielellään mahdollisimman pitkäjänteistä. Toivotaan, että uusi hallituksemme ottaa tämäkin asian vakavasti ja näkee tässäkin asiassa tämän päivän vastuun.

Sitten täysistuntoon minkä anti oli laiha. Oppositio halusi nyt politisoida oikein kunnolla ja räikeästi hoitajien palkka-asian, mikä minusta on asia minkä kuntoonsaattamisessa olisi oppositiollakin paikkansa. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä jos haluamme, että kunta-alan naisvaltaiset ja muut palkkatasa-arvon epäkohdat halutaan korjata. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että tähän ei SDP:llä ja muutamalla muullakaan puolueella ole aitoa halua ja tahtoa. Toivoisin, että olisi. Meidän on tehtävä kaikkemme sen eteen, että kunta-ala säilyttää houkuttelevuutensa alati kiristyvässä työntekijäkilpailussa. Tässä yksi tärkeä tekijä on työnvaatima palkka, mutta myös riittävät työntekijäresurssoinnit. Nyt näyttää siltä, että asian hoitoon ei vasemalla laidalla ole halua.

Minusta keskustelussa parhaiten tilannetta kuvasi Vihreä eduskuntaryhmän puheen pitänyt Outi Alanko Kahiluoto, joka totesi, että ”tämä tosiaan oli tasa-arvopolitiikan avaus, ei päätös”. Alanko-Kahiluoto totesi juuri niin kuin minäkin täälläkin useaan kertaa, että vuosikymmenien aikana syntyneitä palkkavinoumia ei korjata hetkessä eikä edes puolessa vuodessa.

Mallia voisi ottaa esimerkiksi Gustafssonkin. Niinpä.

Täysistunnosta sitten puheenjohtajaksi Kiipula-Säätiön järjestämään Koutsi-hankkeen iltaseminaariin. Aiheena siis työvoimakysymykset ja ennen kaikkea vajaakuntoisten koulutus ja työllistyminen. Erittäin hyvä tilaisuus Riihimäen Ammattioppilaitoksen auditoriossa. Esillä eri näkökulmia mm. esimerkkitapausten valossa, Hämeenmaan rekrytointi- ja kasvutilanteen näkökulmasta kuin myös kasvukaupungin Riihimäenkin vinkkelistä. Kaksi ja puolituntia todella hyödyllistä työvoimapoliittista ja koulutuspoliittista keskustelua ja ainakin tässä tilaisuudessa uuden hallituksen ratkaisut saivat kiitos työvoimatoimistonkin suunnasta. Puhumattakaan yritysten ja työntekijöiden kannoista. Nythän ollaan siirtämässä työllisyystoimia hankkeista ja oikeastaan tempuista siihen, että ihmiset työllistyisivät aidoille työmarkkinoille. On nimittäin tosiasia, että nyt suurinosa avoimista työpaikoista syntyy yrityksiin ja kun pitkäaikaistyöttömyys on nyt laskenut lähes 20 prosenttia viimeisten vuosien aikana tarvitaan uudenlaisia toimia. Tukityöllistämisen kokonaistarve on vähentymässä ja sen painopistettä siirretään varovasti mm. kunnista yrityksiin niin, että reilusta 30 000 tukityöllistetystä on vuoden 2006 noin 25 prosentin sijaan ensi vuonna yrityksissä noin 30 prosenttia. Lisäksi kehitetään ja lisätään ammatillista työvoimakoulusta ja aktiivista työvoimapolitiikkaa, sillä helpoimmin työllistyneet ovat jo löytäneet työtä. Tässä siis hieman linjauksia unohtamatta panostuksia kolmannelle sektorille missä tukityöllistäminen säilyy entisellään sekä panostukset sosiaalisten yritysten syntymiseen.

Kiitokset Luovan rekrytoinnin seminaarin järjestäjille ja alustajille. Tästä on hyvä jatkaa yksilön ja myös yhteiskunnan näkökulmasta.

Mutta nyt siis pitkäpäivä takana ja huomenna vielä pidempi eli vetäydyn vällyihin.

Kommentit