”Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.” – Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö Uuden vuoden puheessaan 1.1.2013.
Kuinka paljon tällaista oleskeluyhteiskunta-mentaliteettiä maassamme oikein on?
Varmasti jonkin verran. Eittämättä. Sitä joukkoa pitää patistella opiskelemaan, töihin ja tukea tässä.
Mutta haluan olla varma, että kuitenkin vielä suurempi joukko on se joka itsekin mieluummin opiskelisi, tekisi töitä ja olisi osa normaalia arkea.
Tilannettamme kuvaa tämä:
Vuosittain nimittäin noin 4 000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa. Lisäksi 25 prosenttia keskeyttää ammatillisen koulutuksen ja noin 10 prosenttia lukion. Jokaisesta ikäluokasta 15 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa. Pelkän perusasteen tutkinnon varassa on 20-29-vuotiaista noin 110 000. Alle 29-vuotiaita työttömiä on noin 55 000. Kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien kouluttamattomien nuorten määrä on selvitysten mukaan noin 40 000.
Myös maamme työttömyysprosentti on edelleen korkea. Ja mikä pahinta uusia irtisanomisuutisia tulee lähes päivittäin. Pitkäaikaistyöttömiä oli viime vuoden 2012 lokakuussa 62 400 eli 45 prosenttia enemmän kuin kolme vuotta sitten. Nuorisotyöttömyys on noin 18 prosenttia.
Nuorisotakuu on paras uuden vuoden lupaus
Uudenvuoden yönä tuli voimaan pitkään odottamamme nuorisotakuu. Nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuunakin tunnetun mallin on tarkoitus varmistaa jokaiselle nuorelle koulutusta tai työpaikka. Lupaus on kova ja erittäin tarpeellinen eikä siitä ole varaa eikä syytä tinkiä piiruakaan. Sillä tavoitellaan nuorten työllisyyden edistämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä.
Asetimme vaalikauden alussa yhdeksi tavoitteeksemme tämän nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen. Se kirjattiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kärkihankkeeksi ja sillä vakavuudella sitä poikkihallinnollisesti valmisteltiin. Nuorisotakuulla halutaan tarjota koulutus-, harjoittelu-, työpaja-, kuntoutus- tai työpaikka jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä vielä jokaiselle alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.
Nuorisotakuuseen liittyy lisäksi tärkeänä osana myös koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan tämän vuoden alusta lähtien koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Jokaiselle on jatkossa paikka, vaikkakaan ei tietenkään aina välttämättä sillä alalla mitä eniten toivoisi tai välttämättä aina aivan lähimmässä oppilaitoksessakaan, mutta takuuna kuitenkin se, että paikka on.
Tietyllä tavalla kolmas oksa nuorisotakuussa on nuorten aikuisten osaamisohjelma. Tällä haluamme tarjota vielä jokaiselle ilman koulututusta olevalle alle 30-vuotiaalle nuorelle mahdollisuuden ammatillisen tutkinnon suorittamiseen.
Yhdistävänä tekijänä koko nuorisotakuussa on se, että nyt kaikille nuorille luodaan realistiset mahdollisuudet suorittaa perusasteen jälkeinen tutkinto ja työllistyä. Samalla kiinnitetään huomiota siihen, että nuoret eivät jää liian pitkäksi aikaa koulutuksen ja työn ulkopuolelle, koska tällöin syrjäytymisriski kasvaa.
Nuorisotakuuta valmistellut työministeri Lauri Ihalainen totesi, että pelkästään valtion toimet eivät kuitenkaan tule riittämään. Nuorisotakuun toteutuminen vaatii sekä aikaa että satsauksia koko yhteiskunnalta. Viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja nuorten yhteisvastuu on välttämätöntä täydelle onnistumiselle. Ja lopulta kuitenkin tärkeintä on se, että jokainen nuori on itse mukana. Nuorisotakuu perustuu maaliin, jossa nuoret ovat itse aktiivisia toimijoita ja oman tulevaisuutensa tekijöitä.
Ihalainen totesikin kuvaavasti tilanteesta, että nyt ”suunnitelmat on tehty ja resurssit varattu. Nyt alkaa toteutus. Pidän merkittävänä, että työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet nuorisotakuun edistämiseen. Uskon työnantajien hyödyntävän nuorten Sanssi-korttia eli palkkatukea. Työ- ja elinkeinotoimistoissa on lisähenkilöstöä varmistamassa, että nuoret saavat palveluita viipymättä. Paljon on vieläkin tehtävää, mutta tästä se alkaa.”
Ihalaisen sanoihin on helppo yhtyä ja todeta vain jatkoksi, että nyt tarvitsemme koko yhteiskunnan yhteistä tahtotilaa ja talkoohenkeäkin.
***
Tässä työssä nuorten työpajat ja etsivä nuorisotyö ovat tärkeänä osana. Etsivän nuorisotyön tehtävänä on auttaa nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea, ja ohjata heidät elämäntilannettaan vastaavien palveluiden piiriin. Vuonna 2011 etsivä nuorisotyö oli yhteydessä yli 15 000 nuoreen. Samana vuonna nuorten työpajatoimintaan osallistui 12 982 alle 29-vuotiasta nuorta. Näistä nuorten työpajatoimintaan osallistuneista nuorista peräti 72 % sijoittui pajajakson jälkeen joko koulutukseen, työhön tai muuhun aktiivitoimintaan.
Mutta tässäkin työssä tarvitaan koko yhteiskuntaa avuksi ja tueksi. Nuorista iso osa tavoitettiin joko nuoren vanhempien, kaverien tai nuoren oman yhteydenoton kautta. Apua kannattaa siis pyytää itse tai sitä voi pyytää myös kaverilleen. Olen varma, että siitä avusta ja tuesta jokainen on lopulta enemmän kuin kiitollinen.
***
Mutta tärkeää on kuitenkin myös se, että perusta on kunnossa. Kaikki lähtee tietenkin kodeista ja kodin vastuusta. Vanhempien rooli on merkittävä, mutta sitä tukemassa pitää olla toimivan neuvolan, päivähoidon, peruskoulun niin, että tukea ja apua saadaan riittämiin ja nopeasti kun sitä tarvitaan.
Yksi kulmakivi on se, että kouluissa on riittävän pienet opetusryhmät ja tätä kautta opettajilla aikaa ja mahdollisuudet opettaa. Opetusryhmien pienentämiseen panostetaankin nyt 60 miljoonaa euroa lisärahaa, enemmän kuin koskaan. Lisäksi lasten oikeutta turvalliseen ja joustavaan koulupäivään vahvistetaan lisäämällä aamu- ja iltapäivätoimintaa ja koulujen kerhotoimintaa. Tavoitteena se, että jatkossakin jokaiselle peruskoululaisille voidaan taata koulupäivän jälkeen oikeus yhteen ns. maksuttomaan koulun kerhoon. 1990-luvun alussa koulukerhoja oli yli 19 000, joissa harrasti liki 350 000 lasta ja nuorta. 90-luvun laman säästöjen myötä kerhot hukkuivat käytännössä kokonaan, mutta nyt viiden viime vuoden aikana niitä on määrätietoisesti palautettu lasten ja nuorten arkeen. Nyt kuluvana kouluvuonna koulujen kerhotoimintaan osallistuu jo runsaat 300 000 oppilasta noin 26 000 kerhossa. Tätä työtä nyt jatketaan. Koulujen kerhotoiminnan tavoitteena on saada aikaan monipuolista, lapsen ja nuoren kasvua tukevaa vapaa-ajan toimintaa, joka vakiintuu osaksi lapsen ja nuoren iltapäivää.
Ja aivan uutena kerhotoiminnan jatkoksi tänä vuonna lisäämme tukea myös paikallisille urheiluseuroille osallistumismaksujen kohtuullistamiseksi. Tavoitteenamme se, että seuratuki mahdollistaisi yhä useammalle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden päästä myös maksullisten harrastusten pariin.
Näissä talkoissa meille kaikille on tehtävää ja jokaiselle paikka.
…
Kello 20.09. Tänään minulla aloitti eduskunnassa avustajana Tiina Seppälä. Tiina toimi jo aiemmin neljä vuotta poliittisena avustajanani eduskunnassa. Palasi sen jälkeen opiskelemaan ja nyt sitten takaisin talolle töihin. Minulla on ollut valtava onni avustaja-asioitteni kanssa koko parlamentaarikkourani. Ensin Tiina oli neljä vuotta putkeen yhtenä eduskunnan pitkäaikaisimpana viime kaudella ja osaamisessaan ja tekemisessään aivan uskomaton. Hänelle saan olla aina kiitollinen.
Tiinan jälkeen uudenkauden alussa sitten Riitta Joutsi-Hänninen aloitti avustajanani. Nyt hän on äityslomalla ollut ja jatkaa vielä pienen kanssa kotona. Äitiysloman sijaisuuden hoiti Hämeen Kokoomusnuorten Petra Valkonen ja hänenkin kanssaan arki meni erinomaisesti ja asiat luistivat. Nyt Tiina palasi jatkamaan ja näin siis avustajaonneni jatkuu. Hyvä niin.
…
Itse tässä tammikuulla pidän hieman loma- ja vapaapäiviäkin vielä. Toki tänäänkin pari kolumnia jo tehtynä ja hieman muitakin töitä, mutta sitten sitä omaakin aikaan ja aikaa myös lapsille. Ja sitten illalla vielä hetki itsellekin. Vaahteramäen Ratsutallilla aloitimme tänään uuden ratsastusvuoden ja upea oli sää ja tunnelmakin. Homeroksen kanssa hyvä tunti ja hieman tuli mieleeni Cheekinkin biisi Homeroksen taidokkuudesta ”anna mun olla syypää sun hymyyn”. Sitä hymyä Homeros tänään tarjosi ja nyt aikalailla hieno fiilis vaikka viime viikolla estetunnilla hieman sattunut nivunen vielä osaa tunnista kiusasikin. Siis minun.
Mutta pidetään nyt tässä hieman vapaapäiviäkin kun tuo syksy yksinkertaisesti meni lähes tulkoon ilman vapaapäiviä. Toki siellä pari viikkoa isyyslomaa, mutta muuten aikalailla tehokkaasti niin arki kuin viikonloputkin töissä. Siksi hieman ihmettelen nyt käytävää keskustelua eduskunnan istuntotauoista. Minusta on hyvä, että meillä on myös hieman enemmänkin aikaa käyttää talvella ja kesällä oman maakunnan ja laajemminkin Suomen kiertämiseen. Itse ainakin olen varannut tänne tammikuulle jo useamman vierailun mm. yrityksiin ja muuallekin. Ja minusta aikalailla hienoa oli myös se miten kollegani Aino-Kaisa Pekonen (vas) teki tässä välissä muutaman päivän visiitin myös takaisin omalle vanhalle työpaikalle Riihimäen terveyskeskuksen vuodeosastolle. On arvokasta, että tällaiset yhteydet säilyvät ja voimme myös tutustua muutenkin arkeen johon lainsäädäntötyöllä vaikutetaan.
Mutta Ilkka Kanervan kanssa olen samoilla linjoilla, että kokonaisuutena eduskunnan työtapoja voisi hieman uudelleen pohtia ja siinä välissä myös tätä istuntotaukojärjestystäkin. Mutta siihen en usko, että tätä työtä olisi mahdollista hoitaa normaalina virka-aikatyönä tyyliin 8-16 ja niin että pitäisimme normaalien työpaikkojen tapaan lomat. Tässä työssä ei yksinkertaisesti minusta voi heittäytyä lomalle neljäksi viikoksi tai kuudeksi viikoksi ja myös joulunkin aikaan pitää olla valmiutta tehdä työtä. Hyvä esimerkkinä vaikkapa viime kesä kun palasimme istuntotauolta EU:n talouskriisin niin vaatiessa takaisin töihin. Mitenkäs se sitten olisi hoidettu jos tapaus olisikin sattunut normaalille lomakuukaudelle eikä istuntovapaalle. Ei mitenkään.
Itse siis pitäisi vahvasti kiinni siitä, että kansanedustajuus ei ole verrattavissa normaaliin työhön eikä normaaleihin työaikoihin ja lomaoikeuksiin. Tämä on enemmänkin luottamustoimityyppinen työ mitä tehdään 24/7 aina kun tarve vaatii. Ja paljon siis kaikkea muutakin kuin valiokuntien ja täysistuntojen työosuus.
Isommassa työskentelyremontissa voisi sitten myös pohtia kansanedustajien työskentelyn lisäksi myös kansanedustajien määrää. Tämä isompi keskustelu olisi joskus hyvä käydä ja katsoa olisiki asioita mahdollista hoitaa uudellakin tavalla ja tehokkaamminkin.
Itse olen valmis uudistamaan tätäkin. Hyvänä esimerkkinä vaikka nuo nykyisen presidentin Sauli Niinistön aikanaan eduskunnan puhemiehenä tekemät uudistukset. Kun saavutettuja usein aivan pöyheitä ja kohtuuttomiakin etuja ryhdyttiin järkeistämään niin osa kansanedustajista nousi median välityksellä takajaloille. Oli näköjään kohtuutonta kansanedustajan lentää muussa kuin business-luokassa tai kohtuuttomalta tuntui sekin, että ei hotelli ollutkaan se paras ja parhaalla paikalla. Nyt kun talossa on paljon uusia kansanedustajia ei tätä enää vastusteta vaan ymmärretään, että kohtuus tässäkin oli paikallaan. Ja itse voin todeta että hyvin on pärjätty näidenkin säästöjen jälkeen. Se oli erinomainen työ Niinistöltä. Hän osoitti, että toimitaan niin kuin puhutaan ja esimerkillä johdetaan parhaiten.
Tänään tämä Niinistön toimintatapa sai jatkoa kun julki tuli presidentin Valtioneuvostolle viime vuonna lähettämä kirje missä hän pyytää palauttamaan presidentin palkkion vuoden 2006 tasolle. Palkkiota siis leikattaisiin jopa 20 prosenttia. Kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Tämä jatkaa myös Niinistön tapaa toimia – se kenellä on varaa ja mahdollisuus osallistua ”talkoisiin” niin se myös sen tehkööt. Presidentti Niinistön viesti pääministeri Kataiselle on ”Kukin kohtuuden mukaan – niin meillä on opittu ottamaan osaa yhteisten vaikeuksien ratkaisemiseen”. Näin hän esittää osana julkisen talouden säästöjä, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin presidentin palkkiosta annetun lain muuttamiseksi. Nostan hattua jälleen.
Huomenna Hämeenlinnaan.