Meillä uusi vuosi vaihtui rauhallisesti perheiden ja ystävien kanssa. Hyvää ruokaa ja seuraa ja keskustelua ja muisteloita nuoruudesta ja aikuisuudestakin. Sellaisesta oli meidän päättyneen vuoden viimeiset tunnit ja uuden alkaneen vuoden ensimmäiset tunnit tehty.
Hieman harmissani seurailin edelleen tätä uuden vuoden juhlintaa muuten. Nostin viikolla ihan tarkoituksella esille Facebookissa tuon pommien ja ilotulitteiden ostamisen lapsille ja alaikäisille nuorille. Arvasin ja odotin, että saan heti poliisivaltio ja holhoaja syytökset niskaani ja niin sainkin. Otin ne toki mielelläni vastaan ja otan jatkossakin. Kannattaa nimittäin kuitenkin muistaa, että lapsillamme ja nuorillamme ja meillä jokaisella on käytettävänään tässä elämässämme vain ne kaksi silmää ja kättä ja sormiakin vain kymmenen.
Uutiset tänään aamulla kertoivat, että aika moni perhe saa nytkin jännittää ja pelätä pahinta. Tietojen mukaan jälleen ainakin 12 on saanut vakavia silmävammoja viime yönä. Yksi surullisimmista tällainen, mistä Iltalehti kertoi: ”7-vuotias sai ilotulitteen kasvoilleen Jyväskylässä. Sairaalahoidossa olevalla pojalla ei ole poliisin mukaan hengenvaaraa, mutta poika on saanut kasvoihinsa ensimmäisen asteen palovammoja ja hänen silmänsä ovat vaurioituneet vakavasti. Näkökyvyn pysyvistä vaurioista ei ole vielä varmuutta.” Asiaa tutkitaan Iltalehden mukaan räjähderikoksena ja vammantuottamuksena. Mutta toisaalta ei sekään silmiä enää takaisin tuo. Toivotaan, että pahimmalta vältytään.
Meillä Lopellakin on tilanteita riittänyt. Hyvä ystäväni kirjoitti aamulla Facebookissaan näin: ”Mitähän mahtoi liikkua niiden nuorten kollien nupissa (siis päässä) viime yönä, kun he ampuivat raketilla tahallisesti tuossa K:n ikkunalla istuneita muita nuoria päin. Seurauksena tuosta toheloinnista oli se, että raketti osui yhden tytön kasvoihin. Tytön otsahiuksia paloi mutta kaikeksi ”onneksi” raketti putosi siitä maahan ja räjähti tytön jaloissa, seurauksena toisen asteen palovammat reisissä.”
Hän jatkoi tekstiään vielä minusta aivan oikein: ”Mitä mahtoi liikkua näiden alaikäisten kollien vanhempien nupissa, jotka olivat pojilleen muutaman kassillisen paukuteltavaa taasen hankkineet? Olisivat nyt edes kertoneet, ettei niitä raketteja ammuta toisia kohti…. Mutta ei, tapausta vähätellään ja vähättelyä perustellaan sillä, että ainahan ne pojat on niitä ampuneet ennen tuota lakiakin… Viranomaiset eivät tähän puutu millään tavalla, kyseessä on asianomistajarikos, pahoinpitely/vammantuottamus… tällaiset siis painetaan villaisella, jopa ne aikuiset, jotka tapausta olivat näkemässä eivät asiaan puuttuneet. Lieneekö sitten syynä se, että ko pojat ovat tunnettuja tällä kylällä ja saavat tehdä kaikenlaista….? Ihmetyttää suuresti tuo aikuisten välinpitämättömyys varsinkin, kun tiedän tapauksen, että kaksi samanikäistä poikaa nahisteli ja toinen kaatoi toisen maahan, niin asiasta tehtiin ulkopuolisten toimesta ilmoitus koululle, josta sitten asia siirtyi poliisille tutkintapyyntönä, kumpi sitten lienee vakavampi juttu??? Uutena vuotena saa ilmeisesti tehdä ihan mitä vaan. Toivoisin, että tytön vanhemmat tekisivät asiasta tutkintapyynnön, niin ainakin raketinampujat ehkä jo ensi vuoden vaihteessa lähettelisivät niitä isipappojen hommaamia raketteja ihan taivasta kohti ennemmin kuin lähettävät niillä jonkun sivullisen taivaaseen…. jos joku nyt kysyy, olenko vihainen, niin OLEN! Harvoin minä suutun, mutta jotain tarttis tehrä vai mitä mieltä muut olette?”
Itse ihmetellen kyllä seurasin eilenkin miten aika monen lapsen ja nuoren ilotulipussi tuli ihan omilta vanhemmilta eikä aina kaupoissakaan näytetty välitettävän lainsäädännöstä. Ymmärtääkseni jos tilanne on selkeästi havaittavissa sellaiseksi, että ilotulitteita ostetaan suoraan lapselle pitäisi myyjän tilanteeseen puuttua?
Silmä- ja sormivammojen lisäksi oma lukunsa on sitten palavat postilaatikot ja roskikset. Eilenkin korkealla liekillä paloi muutama postilaatikko. Liekö kuitenkaan asialla olleen ilotulitteita luvallisesti ampuvat aikuiset?
Me hoidimme oman ilotulituksemme yhden aikuisen toimesta. Ja täytyy todeta, että ei se yhtään sitä iloa ja riemua vähentänyt vaikka katselimmekin ilotulituksemme hieman kauempaa suojalasien kanssa. Itse toivon ja uskon, että tällainen perinne ja tapa leviää jatkossa. Ja siltä se hyvin näyttääkin. Parempaan suuntaan mennään ja hyvä niin.
…
Itsekkyys ja ahneus.
Tuossa puoliltapäivin kuuntelin uuden Tasavallan Presidentin ensimmäisen uuden vuoden puheen.
Puhe oli vahva arvojohdattelijan ja vaikuttajan puhe. Sellainen jota odotinkin. Presidenttimme peräänkuulutti ennen muuta meiltä kaikilta nyt oikeudentuntoa ja eheyttä vaikeuksien voittamiseksi. ”Eheyden voima on vaikeuksien voittamisen voimaa. Meillä on siitä kokemuksia, paljon nykyistä vaikeammista on selvitty. Onko tämä perisuomalainen hyvä jotenkin muuntumassa? Entäpä jos ratkaisevin rakennemuutos onkin arvojemme rakenteessa?”
Hän varoitti meitä itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden noususta. ”Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan luopua. Sillä rakennetaan eheyttä.”
Ja vahvasti puheessa oli mukana jälleen myös työ. Niinistön mukaan työ on aina ollut meille tärkeä asia, niin toimeentulon lähteenä kuin elämän arvonakin. ”Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.”
Ohjeita myös meille päättäjille.
Puheessaan Tasavallan presidentti Niinistö antoi myös ohjeita meille päättäjille. Hän totesi, että nykytilanne on hämmentävä, koska talouden hallinta ei enää ole vain omissa käsissämme, eikä kenelläkään ole täyttä varmuutta kehityksen tulevasta suunnasta.
”Meillä on lausuttu paljon vakavia varoituksen sanoja, aiheellisestikin. Nuo viestit ovat varmasti myös hämmentäneet lisää: samalla kun pelätään lisääntyvää työttömyyttä, niin ennustetaan tulevaa pulaa työn tekijöistä. Tai kun vaaditaan menoleikkauksia, niin toivotaan myös lisäkulutusta tulevan kasvun alustaksi.”
Niinistön mukaan meillä on nykytilanteessa kaksi osin päällekkäistä ja osin ristikkäistä ongelmaa: ”Suomi velkaantuu, ehkei nopeammin, mutta kepeämmin kuin koskaan. Suomi ei ole koskaan ikääntynyt niin kuin nyt ja lähivuosien aikana. Ainoa yhteinen lääke näihin kahteen vaivaan on kasvu, eikä senkään varaan voi nyt tuudittautua. Siksi kumpikin vaiva vaatii myös omat vaikeasti nieltävät rohtonsa.”
”Käsillä on ratkaisujen aika. Kannustan hallituksen ja eduskunnan jäseniä rohkeuteen; pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä. Suomen kansa on harvoin rankaissut, usein kyllä palkinnut rohkeuden nähdä oikeudentuntoisesti oman etupiirinsä ulkopuolellekin”. Hän totesi myös odottavansa työmarkkinajärjestöiltä tässä tilanteessa paljon.
Maailman monien muutosten keskellä mamme on Niinistön mukaan toimittava laaja-alaisesti, joustavasti ja joskus nopeastikin. Ulkopolitiikassa myös ennustettavuus ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä. ”Linjamme ei kaipaa iskusanoja eikä äkillisiä ohjausliikkeitä”..
”Etenemme toiminnan ja yhteistyön kautta. Panostamme vahvasti naapuruussuhteisiin, mutta myös siitä etäämmälle”. Hän mainitsi erikseen pohjoismaisen yhteistyön, joka on laajentunut myös puolustukseen, sekä arktisella alueella avautuneet talouden mahdollisuudet.
Suomalaisuus ei saa olla mikään sulku. ”Meidän tulee pitää Suomi avoimena maailmalle: auttamaan, kehittämään kestävästi, käymään kauppaa, rakentamaan rauhaa ja solmimaan suhteita. Meidän ei kuitenkaan kannata julistautua kaiken paremmin tietäjäksi ja osaajaksi. Sellaisille ei liiemmin ole kysyntää, mutta torjuntaa sitäkin enemmän. Meille luontevampaa on edistää auliisti hyvää ja olla toimivien ratkaisujen kanssaetsijä. Sekä kahden- että monenvälisesti”.
Presidentti muistutti myös globaaleista taloussuhteista. ”Leipämme on pieninä palasina maailmalla ja sieltä se on meidän myös haettava. Siksi vahvistammekin ulkopolitiikkamme taloudellista ulottuvuutta. Tavoitteena on kaikin keinoin tukea suomalaisten yritysten ja yrittäjien kansainvälistä pärjäämistä. Aivan yhtä tärkeää on edistää Suomeen suuntautuvia investointeja. Tämän kaiken tarkoituksena on maksimoida suomalainen työ, johon hyvinvointimme yksin nojaa”.
Tasavallan presidentti päätti uuden vuoden puheensa arvokkaasti ja perinteikkäästi: ”Hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta”.
Lainaukset Tasavallan Presidentin puheesta ja tiedotteesta www.tpk.fi. Tässä vielä puhe kokonaisuudessaan. Tasavallan Presidentin Uuden Vuoden puhe 2013.