Uusi päivä ja uudet kujeet….
Aamu alkoi veroilmoituksen työstämisessä. Laskelmat valmiiksi ja odottamaan ehdotus…
Aamusta kunnanjohtaja soitti ja sovimme ensi maanantain valtuuston aikataulutusta. Kokouksen yhteyteen liitimme kuntainfoa jälleen nyt aiheena vapaa-aikatoimi, jossa vuosi on tuonut muutoksia pitkäaikaisen ja arvostamani Sisko Keskitalon siirryttyä eläkkeelle. Olen usein tuota Siskoa miettinyt ja hänen merkitystään minulle. Se on suuri. Sisko tuli Lopelle nuoriso- ja liikuntayöhön samana vuonna kun synnyin eli 1975. Pitkä ura Lopella. Kehittämistyötä, ideointityötä ja ennen kaikkea uskomattoman ahkeraa kenttätyötä.
Miksi sitten Sisko minulle tärkeä? No siksi, että hän oli henkilö joka otti minut aikanaan hommiin mukaan. Nuorena pojan koltiaisena sain yhdessä muutaman ystäväni kanssa uskomattoman luoton. Saimme tehdä uuden nuorisotilan Paaranluolan lähes itse talkootyöllä. Siitä kehittyikin ainutlaatuinen Paaranluolan henki. Se oli hyvä koulu nuorelle pojalle. Siellä sain ja saimme tehdä tapahtumia, juontaa, vetää discoja ja suunnitella ja toteuttaa. Sieltä se kaikki oikeastaan minun kohdallani alkoi. Siskon vahvassa opissa. Kiitollinen olen.
No nyt tämä meni hieman sivuun jo aiheesta, mutta tarkoitus oli siis kertoa tuosta vapaa-aikatoimen muutoksesta. Siskon jälkeen taloon tuli kaksi nuorta ja osaavaa tekijää. Nuorisotyöhön toinen ja liikuntatyöhön toinen ja nyt uudet puurtajat ovat saaneet ensi tuntuman Loppeen ja työhönsä ja sen kehittämiseen ja tulevat tätä siis kertomaan valtuustollemme.
Tänään torstaina ohjelmaani kuuluu ne perinteiset opettajan työtkin. Olen virkavapaastani huolimatta pitänyt kaksi taloustiedon tuntia viikottain yläkoulussa ysiluokkalaisille. Ollut mukava vuosi vaikka aikaa kahdessa tunnissa onkin kovin vähän. Tänään harjoittelemme kirjanpidon saloja. Mielenkiintoista sekin.
….
Joo tunnit pidetty ja Pekkalassakin jo pyörähdetty. Lattiavalu kuivuu ja hinku päästä jo suihkuun sielläkin olisi kiva. Anteeksi. Taidan olla liian hemmoteltu, kun mökillekin suihkua ja vessaa kaipaan. Mutta minusta ne on tärkeät ja on sitten kivempi kummilapsienkin siellä temmeltää. Mitenköhän tilanteen muuten ratkaiseen heidän kanssa, kun mökissä kerrosänky – yläkerros Eliaksen ja alakerros Venlan ja nyt sitten onkin jo kolme ihastuttavaa kummilasta. Elisa – söpö pieni – ehkä hän mahtuu Venlan kaveriksi alasänkyyn.
Niin kummilapsista tuli mieleen. Kävinhän minä tänään entisellä työmaallakin. Ilmoitin Erikalle (rehtorillemme) jatkavani vielä virkavapaata syksyllä. Erika oli pahoillaan, mutta ymmärsi. Onneksi oma tai siis se minun viimeinen oma luokkani lähtee yläkouluun. Heitä kun on ikävä ja silloin olisi ollut ihan pakko palata, mutta nyt ei palaaminenkaan auta. Pakko vaan kestää. Ikävä on heitä ja myös ihania kollegoita. Koulumme on mahtava.
Mutta koululla kävin taas moikkaamassa myös Eppuja eli ekaluokkalaisia. Elias-kummipoikahan siellä laski vähennyslaskuja ja kymmenylityksen kera. Komeesti meni ja saihan vanha ope siellä vähän myös auttaakin. Anne luokassa hieno tunnelma. Opettaja on osaava.
Pihalla ystäväni Meeri ja kaverit sitten kimppuun ja Timo lumiseksi. Aikuiset nauroivat opehuoneessa, että missä mä olen ollut. No Meeria halannut 🙂 Ja sitten vielä ystäväni Thelma eli Telmuri tuli halailemaan. Ne on aivan ihania nuo koulumme pienet. Mahtavia tyyppejä. Mitähän heistäkin kaikista tulee. Mielenkiinnolla seuraan.
Nyt iltapalalle ja sitten uutiset ja sitten Matinmaahan.