Yksi pieni, mutta oikeastaan erittäin iso, asia jonka parissa olen tehnyt töitä on kesäajasta luopuminen. Kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan kellojen kääntelyyn ei ole ainakaan enää mitään perusteita ja sen sijaan haitat ovat vain kasvaneet.
Suomi siirtyy kesäaikaan maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja syksyisin maamme poistuu kesäajasta lokakuun viimeisenä sunnuntaina eli huomenna. Aikanaan maamme ottaessa kesäajan toisen kerran käyttöön vuonna 1981 sitä perusteltiin energian säästöllä auringonvalon riittäessä myöhempään ja aikaeron säilyvyydellä tärkeimpiin kauppakumppaneihin. Nykyisinhän työelämä toimii jo 24/7-periaatteella ja niin sanotulla virastotyöajalla ei ole enää suurta merkitystä digitalisoituneessa globaalissa tietoyhteiskunnassamme. Muutama vuosi sitten aikaeromme Venäjään kasvoi kahteen tuntiin, kun naapurimaamme otti kesäajan käyttöön pysyvästi. Vaikka nyt Venäjän sotatoimet Ukrainassa ja Aleppossa aiheuttavatkin pakotteiden kautta maittemme välille kauppaongelmia niin ainakin minä haluan uskoa siihen, että joskus Venäjä vielä palaa asialliselle linjalle ja voimme purkaa pakotteita ja kehittää kauppaamme.
Tein kesäajasta luopumisesta esityksen maamme hallitukselle jo useampi vuosi sitten. Silloinen liikenneministeri Merja Kyllönen ei asiaan tarttunut. Olen asiaa pitänyt senkin jälkeen esillä. Itse en siis periksi ole antanut ja olen jatkanut työtä tämän hyväksi. Olen mm. uusinut sen jälkeen jo esitykseni ja nyt tavoitteeni taakse on saatu myös europarlamentaarikkommekin. Asian ratkaisemisessa tärkeässä roolissa onkin Europarlamentti.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan kellojen kääntely häiritsee yöunta tekemällä siitä katkonaista sekä kevyempää vaikuttaen samalla vireystasoon sekä työtehtävien suorittamiseen. Unitutkijat uskovatkin, että kellojen siirtelyllä hankaloitetaan väestön rytmejä siinä määrin, että kesäaikaan siirtymisestä
saatavat hyödyt eivät ole sen arvoisia. Kellojen siirtämisestä johtuvat häiriöt havaitaan helpoiten kiireisessä ja vaativassa työssä, ja lisäksi ne aiheuttavat fyysisiä sekä psyykkisiä oireita. Tutkimuksissa on havaittu, että myös esimerkiksi sydäninfarktien määrä lisääntyy aina keväisin ja syksyisin kelloja siirrettäessä. Viime vuonna valmistuneen saksalaisen tutkimuksen mukaan sydäninfrakteja tapahtui kellojen siirron jälkeisellä viikolla jopa 27 prosenttia enemmän. Tänä vuonna valmistuneessa suomalaistutkimuksessa vastaava luku oli pienempi, mutta kuitenkin merkittävä, 15 prosenttia. THL:n tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan kolmas tutkimus joka tehtiin Tanskassa kertoo samaan aikaan myös masennuksen lisääntyvän useita viikkoja kellojen siirron jälkeen. Partanen totesi samalla, että kellojen siirtäminen aiheuttaakin merkittäviä riskejä ihmisten terveydelle ja siitä olisi syytä luopua.
Kesäaikaan siirtyminen on usein ongelma myös eläinten parissa, erityisesti maatalousaloilla. Eläimet eivät yleensä omaksu kesäaikaa, vaikka ympäröivä yhteiskunta muuttaisi elämänrytmiään. Tuotantoeläimien rytmiä pyritään tiloilla muuttamaan porrastetusti, mutta tästäkin huolimatta ajan muutos voi olla liian suuri rasitus. Tiettyihin ruokinta- ja lypsyaikatauluihin tottuneet eläimet kärsivät kesäaikaan siirtymisestä, ja muutos on havaittavissa esimerkiksi maitotuotoksen laskuna ja stressitason nousuna.
Kesäaikaa on siis perusteltu sillä saavutettavilla hyödyillä, mutta todellisuudessa näitä hyötyjä ei voida tieteellisesti todistaa, mutta tutkimusnäyttöä on taas sen puolesta, että kellojen siirtäminen kesäaikaan aiheuttaa pelkästään haittaa.
Meidän tulee jatkaa työtä kellojen kääntelyn lopettamiseksi ja siirtymiseksi pysyvästi ns. normaaliaikaan eli talviaikaa.
…
Kello 22.24 ja mukava päivä takana.
Tänään aamusta ensin mökille vielä istuttamaan hieman uusia omenapuita ja hieman katsomaan paikkoja talvikuntoon. Kaunista ja niin rauhaisaa. Sitten Jokiniemen Shellin parlamentissä kahvit ja iltapäivällä pikkuserkun kanssa syömään Riihimäellä. Ja illalla vielä sitten Riihimäen Teatterin ja Showteam Jukka K:n Joulu on ihmisen 
paskinta aikaa -näytöksen ensi-iltaan. Hieman erilainen joulushow tällä kertaa missä perinteistä teatteria, standupia ja DragShowta nivottuna Miina Supisen käsikirjoittamana tarinaksi. Lija Fischerin ohjaama näytös varmasti tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta tällä kertaa ei näytös ihan ykkösellä minua innostanut ja saanut mukaan. Jukka Kuronen toki omaa huipputasoaan ja myös Seppo Halttunen erinomainen ja hauska papin roolissaan. Ilona Pukkila standupkoomikkona ei minua naurattanut, mutta hymyilyttivät toki, mutta parhaimmillaan hänkin näytelmäosuuksissa mm. suntiona. Maija Siljander ja Katja Peacock varoja Riksun Teatterin tekijöitä ja hyvät suoritukset tässäkin. Mutta hieman uudenlaista jälleen ja sellaista mikä pitää itse nähdä ja kokea. Varatkaapa siis lippuja pikkujoulukaudelle.
Nyt koti-iltaa lasten kanssa ja tuntuipas tuo omasohva juuri sopivalta vaikka siinä oltiin hotdogina. Ihania hetkiä.