Tänään vietetään Kansallista Luonnonkukkien päivää. Oma vahva luontosuhteeni kyllä periytyy jo tuolta lapsuudesta ja täältä Pekkalasta rakkaan Pekka-enoni luota, mutta kukkaan se oikeastaan roihahti kouluaikoja opettajieni Pirkko Jangerin ja Aira Kankaan biologian tunneilla ja yliopistossa Martti Raekunnaksen luonnoilla ja retkillä. Kun Pekkalan sitten 13 vuotta sitten itselleni sain hankittua ja pelastettua niin tästä on tullut myös luontoni kotipesä.
Tälle päivälle olimme suunnitelleet tänne pientä luontopäivää ja puutarhajuhlaa. Olen saanut vuosien aikana monilta teistäkin lahjaksi erilaisia puita ja kasveja ja moni on toivonut, että pääsisi niiden kasvua ja paikkoja myös tänne Pekkalaan ihastelemaan. Aamuinen sade ja kolea sää nyt kuitenkin siirsi päiväämme sillä tarkoitus oli tehdä myös pieni retki tuonne Pekkalan arboretumiin ja muistojen metsäänkin ja se nyt niin kamalan märkä. Illaksi tosin sää hieman parani, mutta nautitaan Pekkalasta ja sen luonnosta kesällä joku kaunis arki-ilta sitten paremmalla tuurilla. Vaikka onhan tämä paikka ihastuttava – ainakin minusta – säällä kuin säällä.
Nytkin pihassa hienosti kukkivia kasveja luonnonkukista istutettuihin ja yksi tavoitteeni on se, että täällä kukkisi kevään tuomesta lähtien läpi kesä koko ajan jotkut puut, pensaat ja kukat. Aika hyvin olen tavoitteeni jo täyttänytkin.
Iltapäivällä sitten pohdittiin uutta tekemistä kun karjalanpiirakat oli popsittu omiin suihin. Sainkin pienemmän lapseni kaverikseni Riihimäen Kesäraveihin. Hienosti väkeä jälleen liikkeellä ja hyviä lähtöjäkin tarjolla koko iltapäiväksi. Kokemustakin tuli vaikka miten.
Huomenna sitten töiden pariin ja tarkoitus työstää valmiiksi Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe keskiviikolle ja hieman muitakin töitä pöydällä pinossa. Saisi vaikka sataa 😉