Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on ehkä maamme tunnetuin vieraskasvilaji kurtturuusun, lupiinin (komealupiini) ja jättiputkien rinnalla. Yksivuotinen, suurikokoinen ja luonnossa hyvin kilpailukykyinen jättipalsami on alunperin kotoisin Himalajalta, mutta puutarhakarkulaisena se on levinnyt laajalti maassamme ja myös koko EU:n alueella. Jättipalsami onkin koko Euroopan viheliäisimpiä vieraslajeja ja nykyisin sen myynti, maahantuonti, kasvatus ja luontoon päästäminen on lailla kielletty koko EU-alueella.

Jättipalsamin juuri on onneksi siis hentoinen ja se on yleensä varsin kevyt vetää kokonaisena maasta ylös. Niin tänäänkin teimme ja hyvin onnistuimme. Tärkeää olisi aina saada koko varsin pois sillä maahan jääneeseen varrenpätkään vihulainen kasvattaa nopeasti uuden kukkivan ja pian taas siementävän varren. Tiukka ote siis mahdollisimman juuresta ja hyvä veto ylös ja mielellään siis juurineen.
Jättipalsami kuuluu siis EU:n haitallisten vieraslajien listalle, joten maanomistajille on asetettu erittäin kovat vaatimukset sen hävittämiseksi. Maanomistajan, jonka maalla jättipalsamia tavataan tulee siis…
1) hävittää lajin kasvusto omalta tontiltaan ja
2) estää sen leviäminen tontin ulkopuolelle.
Tavoitteena on siis päästä haitallisista vieraslajeista eroon ja tehtävää meillä toden totta kyllä riittää. Tänään olimme siis jättipalsamitalkoissa ympäristöpäällikkö Sonja Lahtisen ja Venla Hatakan johdolla. Teimme paljon ja ahkerasti ja toivottavasti saimme jotain myös aikaankin. Mutta myönnän, että valtaisia kasvustoja kitkiessä ja repiessä nokkosten ja pajujen ja muiden seassa aika-ajoin iski kyllä epätoivo; Onko jättipalsamia enää edes mahdollista hävittää luonnostamme?
En tiedä. Vastaus voi hyvin olla, että ei ole, mutta yritetään ainakin estää sen leviäminen ja toisaalta pääsy myös herkimmille alueillemme. Sonja kertoi tänään mm. siitä miten jättipalsami yksivuotisena kasvina aiheuttaa esimerkiksi purojen varsilla rajua eroosiota ja uhkaa näin myös lohikantoja näissä.
Jättipalsami on kuitenkin moneen muuhun vieraslajiin verrattuna varsin helppo hävittää. Tai ainakin tekeminen on helppoa ja vaivatonta. Varresta kiinni ja veto. Hentoinen juuri – yksivuotisella kasvilla – nousee maasta helposti ja vettä tihkuva varsi on kädessä. Ei muuta kuin kasoihin vain kuivumaan ja niin, että juuret eivät maahan enää koske. Näin kasvustot kuivuvat ja, kun vielä ei siemeniä kasveissa ole niin uuttakaan siemennystä ei pääse tapahtumaan. Tulokset toki tulet hitaasti, sillä jättipalsami on niin pirun sitkeä ja taitava leviämään ja tänäänkin niiden kaksimetristen seurana oli sitten pienen pieniä valkovuokonkokoisia uusia kasveja kasvamassa. Tehtävää siis riittää ja nähtäväksi jää onko tästä karkulaisesta siis enää edes oikeasti mahdollista päästä eroon?
Jättipalsami on siis yksivuotinen siemenistä joka vuosi uudelleen kasvava kaski. Se saavuttaa hyvän kitkentäkorkeuden jo kesäkuun alussa ennen juhannusta, mutta talkoilla voi hyvinkin myös näin heinäkuulla ja vielä syksymmälläkin. Kesän edetessä toki vaikuttavuus siis pienenee, kun kukkien siemenet kypsyvät ja koskettaessa poksahtelevat yhä uudelleen ja uudelleen maahan odottamaan seuraavaa kesää. Loppukesän talkoilla voidaankin ennen muuta vain hidastaa kasvuston leviämistä.
Käsin kitkeminen onkin jättipalsaminen kohdalla yleensä kaikkein tehokkain torjuntakeino, mutta toki isoja kasvustoja voi myös niittää ja trimmerilläkin vedellä. Jokainen kaadettu kukka kuitenkin on kotiinpäin. Ja jos siementen leviämisen – eli uusien luontoon lentämisen pystyy estämään kitkemällä tai alkukesän niitoilla niin jättipalsami voi hävitä alueelta nopeastikin. Jos pihassa on vain vähän jättipalsameita, niin niiden kanssa kannattaa toimia jopa niin, että laittaa kukinnon pussiin ja katkaiseen sitten itse kasvin. Näin siemenet eivät pääse poksahtamaan ilmaan ja uusille kasvupaikoille. Ja omassa pihassa kannattaa myös jättipalsamin uudet pienemmätkin versot kesän mittaan poistaa sillä nekin tuottavat siemeniä.
Vuodessa ei tämä työ ole tehty edes omalla pihalla eikä pienissäkään kasvustoissa. Nyrkkisääntö on se, että jättipalsamin hävityksessä on onnistuttu, kun kolmantena kesänä kasvin hävittämisestä alueelta ei löydy enää uusia taimia. Ja vielä senkin jälkeen kannattaa aluetta alkukesästä tarkkailla ja napsia pois ne mahdolliset yksittäisetkin kaverit.
Ei siis anneta uutta mahdollisuutta enää karata.
Ja tämä talkoilu on itseasiassa siinäkin mielessä kivaa, että jättipalsamin kanssa ei erityisiä suojavarusteita tarvita. Hanskat käteen ja menoksi. Ja ehkä pitkää lahjetta ja hihaa jos ympäristössä on nokkosia tai punkkejakin.
Ota sinäkin haaste vastaan ja lähde kitkemään! Se on muuten ihan hauskaa yhdessäkin oloa!
Iso kiitos vielä Sonjalle ja Venlalle tämän päivän talkoista! Ja kiitos kaikille kitkijöille!
Ps. Niin ja kannattaa muistaa sekin, että myöskään haitallistenkaan vieraslajien torjunta ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Vieraslajienkin kitkemiseen tarvitaan siis maanomistajan lupa, mutta varmasti sen saa, kun maanomistajalla on kuitenkin itsellä nimenomaan velvollisuus vieraslajeista eroon hankkiutua.