Kauanko puolustusvoimamme tänä vuonna kestäisi?

Blogi, keskiviikkona 09.01.2013

Iltapäivälehdissä on viime päivinä kysytty vuoron perään eri alojen asiantuntijoilta kuinka kauan Suomen Puolustusvoimat kestäisivät jos maahamme nyt hyökättäisiin. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun Ruotsissa maan puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson totesi, että heidän puolustuskyky riittäisi itsenäisesti korkeintaan viikon. Svenska Dagbladetissa antamassaan haastattelussa Ruotsin korkein puolustusvoimien johtohenkilö antaa siis oman maansa sotilaallisen hyökkäyksen puolustuskyvystä kovin synkän kuvan

Samassa haastattelussa komentaja Göranson kuitenkin uskoo, että Ruotsi saisi tällaisessa tilanteessa apua muilta. Apu ei kuitenkaan hänen mukaansa tulisi Euroopan Unionilta vaan nimenomaan Natolta.

Länsinaapurimme onkin muuttanut puolustusvoimiaan kovalla kädellä jo 90-luvulta lähtien. Ruotsi on jo luopunut tavoitteesta tai periaatteesta puolustaa koko maanataan suurhyökkäykseltä. Maan puolustusvoimat on supistettu hyvin niukoiksi ja painopiste on kansainvälisessä toiminnassa. Ja samaan aikaan meillä Suomessa uudistuksienkin jälkeen jää käyttöömme eurooppalaisittain hyvin laaja reserviläisarmeija. Mutta rehellisyyden nimissä sitäkin on voitava pohtia kummalla tavalla saadaan aikaan tehokkain puolustus tämän päivän todennäköisiä uhkia vastaan. On esitetty myös arvioita, että Ruotsilla on nykyaikainen ammattiarmeija jolla on korkea valmius kun taas Suomeen olisi joiden arvioiden mukaan jäämässä valmiustasoltaan alhainen iso asevelvollisuusarmeija. Tätäkin on syytä tarkastella.

Tämän uskoakseni Ruotsin sisäpolitiikkaan tarkoitetun komentajan lausunnon jälkeen meillä alkoi siis vastaava keskustelu. Iltapäivälehti löysi asiantuntijan joka oli valmis sanomanaa, että Suomea pystyttäisiin puolustamaan vain tunteja. Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän turvallisuuspolitiikan emeritusprofessori Alpo Juntusen arvio sai tottakai reilusti palstatilaa.

Keskustelu on nyt tällaisella tasolla ja ainakin itse koen niin, että näissä arvioissa keskitytään lopulta osittain epäolennaiseenkin. Tottakai skenaarion voi rakentaa niinkin, että joku suurvalta hyökkäisi Suomeen täydellä reservillään ja kaikella uusimmalla tekniikallaan ja miesvoimallaan. Varmasti tällaisessa tilanteessa Juntusen arvio olisi oikeassa ja varmasti Göransoninkin skenaario siinä samassa rytäkässä toteutuisi.

Itse en kuitenkaan usko, että tilanne etenisi näin. En usko siihen, että meitä tällä hetkellä uhkaa täysimittainen ja yllättävä vain Suomeen kohdistuva suurhyökkäys. Uhkat ovat 2010-luvun Suomessa ja Euroopassa toisenlaisia. Ja toisaalta vahvin turva maallemme on vakaa Eurooppa ja sitä vakautta kannattaa ylläpitää.

Mutta on äärimmäisen tärkeää, että pohdimme erilaisia mahdollisuuksia. On syytä varautua myös sellaisiin tapahtumiin joihin emme usko. Olemme paraikaa tekemässä puolustusvoimauudistusta jonka suuntaviivat tehtiin Matti Vanhasen hallituksen aikana vuoden 2009 puolustuspoliittisessa selonteossa. Nyt tätä laitetaan toimeen ja sen myötä maahamme muodostetaan vuoden 2015 uudenaikaiset sodanajat puolustusvoimat. Nyt uudistuksen niskassa ja sitä vauhdittamassa on ollut mukana myös talouskriisi. Ja tässä piileekin se suurin uhka. Meidän on väistämättä pystyttävä nostamaan puolustusvoimien määrärahat normaalille tasolle 2015 lähtien. Mediassa eisllä ollut arvio on tyly: ”Jos rahoitukseen ei tule vuoden 2016 jälkeen korotusta, se tarkoittaa, ettemme pysty varustamaan joukkoja uskottavalla tavalla. Silloin meidän puolustuskykymme lähtee hiipumaan.”

Itse olenkin valmis yhtymään puolustusvaliokunnan jäsenenä varapuheenjohtajamme keskustan Seppo Kääriäisen huoleen puolustusvoimiemme tulevaisuudessa. Kääriäinen esitti maamme puolustuspolitiikan tulevaisuutta uuteen parlamentaariseen jatkovalmisteluun. Entisen puolustusministerin mukaan vasemmistoliiton ja vihreiden toimet ovat estäneet hallitukselta nyt riittävät kannanotot.

Kääriäinen kirjoitti Suomenmaan kolumnissaan, että ”Puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen on todennut männä syksynä useampaan kertaan, että puolustuksen fundamentit menevät uusiksi, jos rahoitustaso ei nouse vuoden 2015 jälkeen. Koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus ovat siis vaakalaudalla”.

Kääriäisen mukaan tulevaisuuden vaihtoehtojen pohdinta on aloitettava välittömästi. Kääriäisen mukaan tämä voisi tapahtua parlamentaarisella pohjalla ja tähdätä nimenomaan kevään 2015 hallitusneuvotteluihin.

Nyt on tärkeää saada varmistus siitä, että 2015 on maassamme laaja yhteisymmärrys siitä, että puolustusvoimien määrärahat tulee nostaa normaalille tasolle. Tehdä myös ratkaisut massavanhentuvan kaluston uusimiseksi niin meri- kuin maavoimissakin ja ratkaista myös ilmavoimien tulevaisuus. Ja huolehtia ja kirjata ylös kertausharjoitusten palauttaminen 18 000 – 20 000 kertaa vuodesta 2015 eteenpäin. Uskon, että näiden perusperiaatteiden allekirjoittamiseen Suomesta löytyy puolueista vahva enemmistö ja tämä yhteinen tahtotila pitää nyt löytää ja sopia. Ratkaisu ja sopimus puolustusvoimien rahoituksesta 2015 eteenpäin pitää nyt löytää.

….

Kello 17.26 ja mukava päivä takana. Kohokohtana puhe Riihimäen Senioreiden kuukausitapaamisessa. Kerhotalon suuri sali täynnä väkeä ja vielä tilaisuuden alussa saliin kannettiin lisää pöytiä ja tuoleja, että kaikki mahtuivat istumaan. Sellaiseen tilaisuuteen on hieno ja kunnia saada mennä puhumaan. Ei käynyt niin kuin entiselle kansanedustajalle jonka puhetta oli kuuntelemassa vain yksi ihminen. Kansanedustaja kiitti, että edes hän oli kuunnellut hänen puheensa mihin kuulija oli todennut, että ”oli pakko, kun olen tilaisuuden seuraava puhuja”. Sellaisia sattumuksia. Mutta tänään minulla sali täynnä ja väkeä ihan niin kuin kokoomuksen tilaisuudessa olisi ollut.

Puheessani kävin läpi ensin hieman suomalaisen arjen nykytilaa ja asenteita ja niitä ihan tavallisia asioita mitä monen perheen ja lapsen ja nuoren arki kaipaisi. Sitten politiikan arkea talouden tasapainottamisesta, vanhuspalvelulaista ja hieman koulu- ja päivähoitoasioistakin. Ja perään vielä hieman kysymyksiä ja mukava kahvihetki senioreiden kanssa.

Täytyy kyllä kiittää Riihimäen Senioreita erittäin hyvästä työstä. Männyt näyttivät minulle listaa viime vuonna mukaan liittyneistä uusista jäsenistä ja lista oli todellakin pitkä. En usko, että moni muu yhdistys on sellaista joukkoa saanut lisää jäseniä viime vuonna. Nyt Riihimäen Senioreilla jäseniä yli 250 ja tänäänkin paikalla se reilu 80 ja loppukuun yhdistyksen 40-vuotisjuhlaan upseerikerholle odotetaan yli 100 vierasta. Hei sellaista tai tällaista toimintaa tarvitaan. Ja kun olen kiertänyt näitä senioriyhdistyksiä muuallakin niin täytyy sanoa, että se on enemmänkin näissä poruissa ns. maan tapa. Väkeä tulee koko ajan lisää ja toiminta laajenee ja kehittyy. Hieno juttu.

Tänään olen valmistellut myös yhtä ministerivierailua ja hieman tulevia muitakin tammikuun ohjelmia. Ja helmikuussa sitten jälleen jotain uutta. Tällä kertaa nuorten tiimillemme eli Mäkin Komppaan Timppaa -porukkaa olen nyt kutsunut mukaan kulttuurikummini Cheekin alias Jare Tiihosen keikalle Hämeenlinnan Sirkukseen. Meillä oli 2007 ja nyt 2011 eduskuntavaaleissa aivan ainutlaatuinen nuorisotiimi kasassa ja näyttää siltä, että sekin porukka vaan kasvaa. Nytkin paikat Cheekin keikalle ja tapaamiseemme menevät kuin kuumille kiville. Viime vuonna olimme Tomaatteja Tomaatteja -festareilla ja nyt sitten menemme tapaamisen perään Cheekin keikalle. Aina jotain uutta ja erilaista pitää keksiä. Mutta jos siis vielä mukaan haluat niin laitapa pian viestiä.

Nyt tuo pikku-Hesari ja siitä iltaan.

 

 

Kommentit