Itsenäisyyspäivänjuhlapuhe 6.12.2016 Riihimäen Kaupungin juhlassa
Kansanedustaja Timo Heinonen
puolustusvaliokunnan jäsen
(muutokset puhuttaessa mahdollisia)
Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat,
Arvoisat kuulijat, hyvät itsenäisyyspäivänjuhlavieraat,
Minulla on suuri kunnia saada puhua tänään Riihimäen kaupungin Itsenäisyyspäivänjuhlassa. Tänään saamme viettää itsenäisen Suomen 99.juhlapäiväämme vapaassa, turvallisessa ja hyvinvoivassa maassa. Kiitos itsenäisyydestämme kuuluu menneille sukupolville niistä ponnisteluista, joita ilman Suomi ei seisoisi tässä. Meillä Suomessa itsenäisyyspäivä on arvokas ja jopa harras juhlapäivä. Ei karnevaali, mutta kuitenkin perustaltaan ilon ja onnellisuuden juhla.
Mutta lähihistoriamme on antanut juhlamme sen hengen mikä sillä tänäänkin on. Itsenäisyyden saavuttaminen oli suurten ponnistelujen takana ja sen turvaaminen vielä suutempien.
P.E. Svinhufvud sanoi: ”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosituhannen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.”
Näillä sanoilla Svinhufvudin johtama itsenäisyyssenaatti kuvaili itsenäisyyden merkitystä tasan 99 vuotta sitten. Eduskuntamme hyväksyi maamme itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917, ja Suomi otti ensimmäiset itsenäisyyden askeleet. Itsenäisyysjulistus tarvitsi realisoituakseen aitoa, omaan järjestysvaltaan nojaavaa valtiollista suvereniteettia ja myös muiden tunnustusta.
Tuosta päivästä lähtien Suomi ja Suomen kansa on kulkenut itsenäistä tietä eteenpäin. Eteemme on tullut hetkiä, jolloin itsenäisyyden puolesta on jouduttu taistelemaan. Yhteenkuuluvuuden henki ja tahto varmistaa isänmaamme itsenäisyys ovat kuitenkin vieneet tätä kansakuntaa eteenpäin vaikeinakin hetkinä. Tänään on hyvä hetki muistella ja kunnioittaa myös heitä, jotka ovat joutuneet tekemään kovia uhrauksia tämän maan vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Monet ovat menettäneet jopa henkensä itsenäisyytemme hyväksi, moni talo isäntänsä, moni perhe äitinsä, moni lapsi isänsä.
Arvoisat kuulijat,
Olemme niin paljosta velkaa sotiemme veteraaneille. He ovat taistelleet meille itsenäisyytemme ja vapautemme. Sotaveteraanien isänmaamme puolesta tekemä työ ja ponnistelut ovat suuressa merkityksessään paitsi vaikeita käsittää, myös mahdottomia korvata. Siksi kaikki itsenäisyytemme puolesta taistelleet ansaitsevat yhteisen kunnioituksemme ja kiitoksemme. Vähintä mitä voimme tehdä, on huolehtia heidän hyvinvoinnistaan kaikissa oloissa.
Ensi vuonna lisäämme veteraanien kuntoutusrahoja peräti 40 miljoonalla eurolla tuleville vuosille taataksemme jokaiselle sotiemme veteraanille ja heidän puolisoilleen entistäkin paremman ja laadukkaamman hoidon. Samalla sotainvalidien haitta-asteraja alennetaan 15 prosentista 10 prosenttiin kotipalveluiden osalta. Ensi vuonna ei leikata mitään veteraanien etuuksia, ei rintamalisää eikä mitään, vaan panostamme lisää. Kiitollisuuden osoituksena sillä se on vähintä mitä voimme tehdä.
Sota-ajan naiset ja miehet ovat jo keski-iältään pitkälti yli 90-vuotiaita ja ikä tuo samalla omat hoidon ja hoivan tarpeensa.
Satsaamme siis ennen näkemättömän paljon ensi vuonna ja tulevina vuosina kunniakansalaisiimme taataksemme heistä jokaiselle asianmukaisen ja kunnollisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen ja mahdollisuuden asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Haluamme näin osaltamme vielä kiittää heitä –teitä – , jotka maamme itsenäisyyden turvasitte vaikeimmilla hetkillä ja taata arvokkaan vanhuuden.
Tulemme huolehtimaan siitä, että muistotkaan eivät koskaan himmene.
Arvoisat juhlivat suomalaiset,
Suomen ja suomalaisten menestyksekäs historia on kuitenkin paljon vanhempi kuin Suomen itsenäisyys. Suomella on ollut erityinen asema jo ennen itsenäistymistämme. Suomalaiset säilyttivät identiteettinsä Ruotsin vallan alla ja Venäjän alaisena Suomen suuriruhtinaskuntana. Itsenäisyyden aikana maamme on selvinnyt kansalaissodasta, kolmesta sodasta, sodan ajan jälleenrakentamisesta ja sotakorvauksista.
Suomen sota vuosina 1808–1809 irrotti Suomen valtiollisesta yhteydestä Ruotsin kuningaskuntaan, johon olimme kuuluneet vuosisatojen ajan. Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan autonomisena suuriruhtinaskuntana.
Vuosisataisen valtiollisen yhteyden katkeaminen emämaa Ruotsiin herätti myös aiheellisen kysymyksen siitä, keitä me oikeastaan olemme. Adolf Ivar Arwidssonin on kerrottu todenneen ”ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla – olkaamme siis suomalaisia” kuvastaa laajasti 1800-luvun suomalaisen sivistyneistön tunnelmia.
Sotavuosista selviytyminen on vaatinut vahvaa tahtoa; vastuuta isänmaasta, kotiseudusta, tulevista sukupolvista. Sellaiseen vastuunkantoon ja urotekoihin on kyennyt vain yhtenäinen kansakunta, kukin omassa tehtävässään. Suomen puolesta taistelleiden, niin miesten kuin naistenkin, tehtävät ja vastuualueet oli tarkasti määritelty. Puolustusorganisaatio oli viholliseen nähden pieni, mutta tehokas. Tarvittiin yhteistyötä ja työnjakoa, kaikkien panos oli välttämätön.
Itsenäisyyden uudelleen lunastaminen on vaatinut taisteluissa monien henkien uhrauksen. Kiitos ja Kunnia heille.
Kun marraskuun 30. päivän aamu 1939 valkeni, harva suomalainen osasi kuvitella, mitä Suomen kansakunta joutuisi sietämään seuraavien vuosien aikana. Talvisota on vaikuttanut ja vaikuttaa historiatietoisuuteemme ja kansalliseen identiteettiimme edelleen voimakkaammin kuin mikään muu lähihistorian murrosvaihe.
Talvisodan kokemusta ja muistoa kuvastavat sellaiset käsitteet kuin ihme ja henki. Talvisodan ihme syntyi sodan lopputuloksesta: kansakunta selviytyi voimavaroihinsa nähden ylivoimaisesta tehtävästä, torjui miehityksen ja säilytti itsenäisyytensä. Talvisodan henki syntyi kaikkien kansalaispiirien yhteisestä voimanponnistuksesta ja peräänantamattomuudesta. Tuosta asenteesta ja tahdon lujuudesta meillä nuorempien sukupolvien edustajilla on edelleen paljon opittavaa.
Talvisodan seurauksena Suomi säilytti itsenäisyytensä ja suvereniteettinsa. Suomi pienenä maana näytti jo tuolloin, että yhtenäinen kansakunta kykeni voittamaan vaikeudet, jotka ulkopuolisin silmin tuntuivat ylitsepääsemättömiltä.
Kaikkiaan vuosien 1939-1945 välisenä aikana sodat veivät yli 90 000 miehenhengen. Marsalkka Gustav Mannerheim kirjoitti tuolloin:
” Kun tämä sota kerran loppuu, tulee Suomen itsenäisyys olemaan lujemmalla pohjalla kuin tähän saakka; se tulee nojautumaan yhtenäiseen kansaan ja koeteltuun armeijaan, jonka uroteot ovat herättäneet maailmalla ihailua; armeijaan, joka on lähtenyt kansasta, eikä koskaan voi olla olematta osa sitä armeijaa, jota Suomen kansa tulee rakkaudella ja ylpeydellä vaalimaan.”
Arvoisat kuulijat,
Pienen maan on otettava opiksi menneestä. Suomen kokemukset yksin jäämisestä ovat huonoja. Kun isommat sopivat asioista keskenään pienempien ylitse, pienet joutuvat kärsimään.
Pienelle maalle sellainen tilanne, jossa muut sopivat meitä koskevat asiat meiltä kysymättä, on pahin mahdollinen. Suomen ei pidä enää joutua tällaiselle harmaalle vyöhykkeelle isompien valtojen pelinappulaksi.
Suomen kokemukset kertovat vahvasti siitä, miten tärkeää on luoda ja pitää yllä kiinteitä suhteita läntiseen arvoyhteisöön, jonka osaksi olemme halunneet kasvaa itsenäistymisestä lähtien. Suomesta on tullut aktiivinen toimija niin YK:n, Euroopan unionin kuin Pohjoismaiden neuvostonkin pöydissä.
Pari vuosikymmentä sitten toteutunut jäsenyys Euroopan unionissa on ollut Suomelle merkittävä askel osaksi demokraattisten valtioiden arvoyhteisöä.
Suomen etujen mukaista on istua kaikissa niissä pöydissä, joissa tehdään meitä koskevia päätöksiä. On samalla viisautta suhtautua esityksiin yhteistyön tiivistämisestä avoimin mielin.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan, että Suomessa käydään nyt avointa keskustelua turvallisuudesta. Kiivainta keskustelua käyvät pienehköt ääripäät, joilla on täysin vastakkaiset lähtökohdat: on niitä, joiden mielestä Suomen pitää liittyä Natoon ”nyt jos koskaan”, ja sitten niitä, joiden mielestä Natoon ”ei pidä liittyä nyt – eikä koskaan”. Presidentti totesi, että maamme etu ei ole lietsoa vastakkainasettelua. Viisas katsoo, olisiko tarjolla jotakin sellaista, joka voisi vastakkainasettelua vähentää. Sitä kutsutaan dialogiksi, diplomatiaksi. Tämä on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja. Se on myös minun linja. Näin totesi Tasavallan presidentti.
Tähän on helppo yhtyä ja todeta, että on parempi ylläpitää vaikka sitten hieman heikompaa dialogia kuin ruokkia äänekästä monologia.
Luottamus maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon onkin suomalaisten keskuudessa vahvistunut. Olemme syventäneet yhteistyötämme niin pohjoismaiden kuin Yhdysvaltojenkin kanssa. Olemme säilyttäneet mahdollisuuden hakea myös Naton jäsenyyttä jos sille on kansan tuki. Olemme tehneet ratkaisuja jotka vahvistavat turvallisuuspoliittista asemaamme ja lisäävät puolustusyhteistyömme. Mahdollisuutta hakea Nato jäsenyyttä on pidettävä yllä. Meidän ei pidä sulkea ovea itse, eikä meidän pidä sallia muiden sulkevan sitä Suomen puolesta, meiltä kysymättä. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin toteamus: ”Ei koskaan enää yksin” on arvokas neuvo ja ohje.
Uskottavaa puolustusta ei rakenneta pelkällä yhteistyöllä. Puolustuksemme nojaa tulevaisuudessakin kotimaisen puolustuksemme hartioilla. Toimivat puolustusvoimat ja vahva maanpuolustustahto ovat kotimaisen puolustuksemme perusta. Hieman huolestuneena luin viime viikolla tuoretta tutkimusta mikä kertoi suomalaisten maanpuolustustahdon yllättävästä laskusta. Tähän voi olla monia eri syitä mutta itse haluan, että yhteiskunta huolehdimme jokaisesta suomalaisesta niin hyvin, että itsekukin tunnemme huomennakin maamme puolustamisen arvoiseksi. Eriarvoistumiselle tai syrjäytymiselle ei saa antaa jalansijaa.
Myös puolustusvoimien materiaalihankintojen turvaaminen ja riittävät kertausharjoitusmäärät ovat olennaiset, jotta tässä tavoitteessa onnistutaan.
Suomi pidetään turvallisena vain, jos pidämme kotipesämme kunnossa. Nykypäivän turvallisuusuhkien maailmassa tämä tarkoittaa myös vahvempaa omavaraisuutta energiantuotannossa ja huolehtimista huoltovarmuudesta mm. omasta ruoantuotannosta, poliisin ja rajavartioston riittävästä resurssoinnista sekä kyberturvallisuuden kehittämistä.
Arvoisa juhlaväki,
Mitä itsenäisyys merkitsee sitten tänä päivänä ja miten se ilmenee? Mitä haasteita sille on näköpiirissä lähitulevaisuudessa? Itsenäisyyttä voidaan tarkastella monestakin näkökulmasta. Perustan itsenäisyydelle luo edelleen ns. valtiollinen itsenäisyys. Siihen kuuluu se, että meillä on tarkat valtiolliset ja maantieteelliset rajat, jota hyvin varustettu oma armeija on valmis puolustamaan ja taistelemaan alueellisen koskemattomuuden puolesta. Se on itsenäisyyden kivijalka.
Toinen tärkeä ulottuvuus itsenäisyyden kartalla on yhteiskunnan järjestys ja turvallisuus. Suomessa kaikki uskaltavat liikkua turvallisesti, harrastaa vapaasti ja toteuttaa itseään tarpeiden mukaan. Sen takaavat yleiset järjestys- ja toimintasäännöt sekä niiden valvonnasta vastaavat viranomaiset, erityisesti poliisi.
Nykyisenä nettiaikana on julkisuudessa puhuttu paljon uudesta turvallisuusriskistä eli kyberturvallisuudesta. Se tarkoittaa tiedonsiirto- ja tiedonkäsittelyjärjestelmiin liittyvää turvallisuutta. Nykyään lähes kaikki asioiden hoito, tiedottaminen ja yhteydenpito tapahtuvat bittiavaruudessa tietokoneiden avulla. Esimerkiksi viestit ja keskustelut, asioiden valmistelut, pankkiasiat, kaupankäynti ja yksityisasiat ovat tietojärjestelmissä, joiden salakuuntelu ja seuraaminen ja jopa rikollinen vääristäminen on osoittautunut mahdolliseksi. Tämä on suuri ongelma kansainvälisellä ja valtiollisella mutta myös yritys- ja yksityisellä tasolla. Se on jatkuvaa haasteellista kilpajuoksua turvallisuusteknologian ja hakkeritoiminnan välillä. Haaste on suuri ja kasvaa varmasti tulevaisuudessa.
Itsenäisyyteen kuuluu myös yrittämisen ja elinkeinotoiminnan vapaus sekä ammatinvalinnan vapaus. Koulutusjärjestelmämme ja yleinen oppivelvollisuus mahdollistavat käytännössä kaikille kansalaisille maksuttoman opiskelun ja kouluttautumisen. Koulutuksen hyvä järjestäminen sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen korkea taso ja laatu ovat maamme sivistyksen, kehityksen ja menestyksen tae myös tulevaisuudessa. Niistä tulee pitää hyvää huolta myös resursoinnin osalta. Suomen menestyminen koulutusasioissa on noteerattu korkealle myös kansainvälisesti.
Eräänä itsenäisyyden ulottuvuutena voi nostaa esille myös sanan ja ilmaisun vapauden. Sanan ja ilmaisun vapaus luovat mahdollisuuden kulttuurin eri alojen kuten kirjallisuuden, taiteiden, teatterin ja viime aikoina myös viihdetaiteen kehittymiselle, jopa maailman huipputasolle.
Jos luovumme omasta kulttuurista, perinteistämme, tavoistamme ja suomalaisuudesta, silloin voi aiheellisesti kysyä mitä puolustamaan me enää sen jälkeen omaa armeijaakaan tarvitsisimme.
Viimeisenä, tosin ei vähäisimpänä, itsenäisyyden osana haluan ottaa esille tasa-arvoisuuden. Yhteiskunnassamme vallitsee kansainvälisestikin korkeaksi arvostettu sukupuolten välinen tasa-arvo. Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa ja kolmas maailmassa, jossa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906.
Itse olen yhä enemmän huolissani eriarvoistumisen riskistä. Meidän on huolehdittava siitä, että jokaisesta pidetään huolta ja jokainen saa apua sitä tarvitessaan. Meidän on pidettävä huoli siitä, että jokainen tuntee kotimaansa omakseen, arvokkaaksi, ja myös siis puolustamisen arvoiseksi. Kaikki suomalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä riippumatta ihonväristä, uskonnosta, kielestä, sivistystasosta, sukupuolesta tai syntyperästä.
Arvoisat kuulijat,
Kaikista haasteista huolimatta tulevaisuuteen kannattaa suhtautua myönteisin mielin. Synkistelyyn ei ole aihetta.
Kautta historian tämä kansakuntamme on selvinnyt haasteista, jotka ovat tuntuneet aikalaisten silmissä ylitsepääsemättömiltä. Niin me selviämme Eurooppaa kurittavasta turvapaikanhakijoiden tulvasta, talouden taantumasta kuin kotimaamme työmarkkinahaasteistakin.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö aivan aiheellisesti juuri muistutti meitä siitä, kuinka monessa asiassa edelleen olemme aivan maailman huippuja. Suomi on edelleen maailman mittakaavassa osaamisen ja oppimisen kärkimaita. Maailman talousfoorumin selvitysten mukaan Suomen vahvuuksia ovat talouden ja yhteiskunnan instituutioiden toimivuus, terveyden, koulutuksen ja työssä oppimisen hyvä tila sekä innovoinnin runsaus. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta olemme voineet taata suomalaisille hyvinvointipalveluita ja turvallisen maan elämiselle ja yrittämiselle. Suomalainen tasa-arvoinen koulutus kiinnostaa ja herättää arvostusta ympäri maailmaa.
Suomalaiset tunnetaan maailmalla ammattitaidostaan, sisustaan ja osaamisestaan. Suomi on lunastanut paikkansa maailmalla monella mittarilla tarkasteltuna. Tästä meidän on syytä olla edelleen ylpeitä ja jatkaa ponnisteluitamme. Pienen kansakunnan tarina jatkuu edelleen.
Arvoisa juhlayleisö,
Paljosta saamme kiittää menneitä sukupolvia. Meillä on vastuumme niitä kohtaan, jotka ovat tämän maan meille rakentaneet. Meillä on vastuumme niitä kohtaan, joiden kanssa elämme tätä päivää. Meillä on myös vastuu tuleville sukupolville, joille tämän maan joskus jätämme.
Vastuu menneille sukupolville merkitsee sen henkisen perinnön vaalimista, jonka varaan ajatus itsenäisestä Suomesta aikoinaan luotiin. Se merkitsee kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ovat antaneet elämänsä, nuoruutensa, terveytensä sen eteen, että Suomi on itsenäinen.
Vastuu tästä hetkestä merkitsee todellista vastuuta kanssaihmisistä, se merkitsee välittämistä. Vastuu tuleville sukupolville merkitsee sitä, että meidän on omilla päätöksillämme ja käyttäytymisellämme luotava tästä maasta sellainen, että uuden sukupolven on hyvä täällä jatkaa meidän jälkeemme.
Vaikka aikaa kuluu, niin tietyt asiat säilyvät. Itsenäisyyden ja vapauden arvostaminen sekä oman kotimaamme asioiden hoitaminen pysyvät meille kaikille tärkeinä. Me haluamme pitää huolta omasta maastamme ja asioistamme. Suomalainen sitkeys ja velvollisuudentunto näkyvät aina eurooppalaista päätöksentekoa myöten. Meidät tunnetaan siitä, että pidämme asiamme järjestyksessä ja sitoudumme yhteistyöhön. Siitä meidän ei kannata lipsua jatkossakaan.
Jo elämää nähneiden suomalaisten on tapana sanoa, että kun tuntee historian tapahtumat, on helpompaa myös kulkea tietä eteenpäin.
Tätä tosiasiaa ei käy kiistäminen. Meidän on syytä ottaa opiksi menneiden sukupolvien tekemistä päätöksistä ja uhrauksista tämän maan hyväksi. On viisautta arvostaa niitä tekoja, joiden avulla tätä maata on rakennettu. Niiden tekojen varaan meidän on hyvä rakentaa Suomea jatkossakin.
Jumala maatamme suojelkoon ja sodilta varjelkoon.
Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille rauhallista ja arvokasta itsenäisyyspäivää.