Keskiviikkona sain olla ensimmäistä kertaa julkistamassa eduskunnan Valtiovarainvaliokunnan täydennyksiä valtion talousarvioon. Se myös tarkoitti sitä, että ensi kertaa kannoin Kokoomuksen osalta päävastuun neuvotteluista yhdessä keskustalaisen kollegani Timo Kallin ja Sinisten Matti Torvisen kanssa.
Ajattelin tässä vielä muutamana päivänä käydä läpi hieman tätä 60 miljoonan euron kokonaisuutta täällä blogissani tarkemmin. Ja aloitetaan vaikka tästä:
Yhdeksi isoksi painopistealueeksi nostimme nimittäin maamme kansallispuistot ja muut luontokohteet ja niiden peruskorjaamisen ja kehittämisen. Näihinkin on vuosien saatossa kerääntynyt mittavat korjausvelat, mutta myös niiden suosio on kasvanut ja se osaltaan luonut lisää tarpeita mm. parkkipaikoille, nuotiopaikoille, laavuille ja pitkospuille ja myös kovalle joutuville poluille ja muille. Kävijämäärät ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa täydet 100 %. Se kertoo upeasta kehityksestä ja siitä miten tärkeitä nämä kohteet ja luontomme meille suomalaisille on. Merkittävää on sekin, että keskimäärin kansallispuistoissa kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle yli 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti. Nämä panostukset siis tuottavatkin hyvin.
Metsähallitus kertoi jokin aika sitten viime vuoden luvuista. Kaikkien 40 kansallispuistomme kävijöiden kokonaistulo- ja työllisyysvaikutukset vuonna 2017 olivat yhteensä 206,5 milj. euroa ja 2 055 henkilötyövuotta sekä kaikkien 5 retkeilyalueen vastaavasti 10,9 milj. euroa ja 116 henkilötyövuotta.
Vuonna 2017 paikallistaloudellisesti merkittävimmät puistot olivat Pallas–Yllästunturin kansallispuisto (61,5 milj. euroa), Urho Kekkosen kansallispuisto (36,6 milj. e), Kolin kansallispuisto (21,5 milj. e), Oulangan kansallispuisto (18,8 milj. e) ja Pyhä–Luoston kansallispuisto (13,3 milj. e).
Rahaa virtaa paikallistalouteen siis eniten matkailualueilla, joissa kävijöiden viipymä on pidempi ja matkailupalvelujen tarjonta suurempi. Esimerkiksi viime vuonna Nuuksion kansallispuiston kävijämäärä oli 318 900 ja Kolin 203 400, mutta Kolin kävijöiden rahankäytön kokonaistulovaikutus paikallistalouteen oli huomattavasti suurempi, 21,5 miljoonaa euroa, Nuuksion vaikutusten jäädessä 3,6 miljoonaan euroon.
40 kansallispuistoa, lukuisa määrä muita luontokohteitamme ja yli 300 autiotupaa ovat siis todellakin yhteinen helmemme.
Mutta mitä me siis nyt teimme valtiovarainvaliokunnassa. Ensiksikin uutena halusin jatkaa työtäni myös esteettömän Suomen eteen. Olen aiemmin tätä asiaa vienyt eteenpäin liikuntarakentamisessa ja myös verkkoesteettömyydessä. Nyt nostin esille esteettömät luontokohteet ja varasimmekin yhdessä niiden lisäämiseen 300 000 euroa. Tavoite siis saada lisää kohteita joihin pääsee pyörätuolilla tai ikääntyvät jalankin. Siis leveämpiä pitkospuita, parempia polkuja jne. Tästä olen enemmän kuin iloinen ja toivon tämän nousevan enemmänkin esille.
Näin siis saadaan lisää esteettömiä ja helppokulkuisia retkikohteita, jotka soveltuvat myös apuvälineillä liikkuville tai helppoja reittejä hakeville. Sairauksien, vammojen, pienten lasten kanssa liikkumisen tai esimerkiksi ikääntymisen mukanaan tuomien haasteiden ei tarvitse eikä saa olla este luonnossa liikkumiselle ja ainutlaatuisille elämyksille. Kaunis luontomme kuuluu kaikille!
Kansallispuistot ja muut arvokkaat luontokohteet saavat Luontopalveluiden kautta lisärahoitusta kaiken kaikkiaan lähes neljä miljoonaa euroa. Suurin 400 000 euron satsaus menee Lounais-Hämeeseen Liesjärven ja Torronsuon Kansallispuistoille. Tämä oli minun ykkösehdotukseni Aulangon Näkötornin kanssa. Aulangon näkötorni laitetaan siis nyt kuntoon laajalla peruskorjauksella 200 000 eurolla ensi vuonna. Molemmat esitykseni sain siis täydessä mitassa läpi.
Torronsuon esteettömästä reitistä tehdään rengasreitti. Myös Liesjärvelle tehdään lisärahoituksella esteetön luontoreitti. Evolle tällä rahalla tehdään mm. parannuksia leirialueen läheisyyteen ja myös Niemisjärven alueelle.
Kävin syksyllä Tammelan kunnanjohtaja Kalle Larssonin kanssa katsomassa näitä kohteita Lounais-Hämeessä ja apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuon ja Metsähallituksen väen kanssa Aulangon puistometsää. Korjaus- ja kehittämistarpeet tulivat kyllä kerralla selviksi ja silloin päätin, että tämän syksyn jaossa otan nämä kärkikohteikseni. Jo viime vuonna esityksestäni lisäsimme rahaa Aulangon Graniittilinnan korjaamiseen ja tämä työ jatkui nyt Näkötornin osalta. Mutta siis esityksestäni pidin kiinni loppuun asti ja Aulangon osalta sitä vielä lopussa korotin sadastatuhannesta kahteensataantuhanteen ja nyt molemmat on sovittu pakettiimme.
Lisäksi esityksestäni varasimme Hämeenlinnan Evolle 150 000 euroa ja pienempiin mm. Lopen Komion ja Luutaharjun luontokohteisiin ja teihin 50 000 euroa.
Varoja kohdistetaan lisäksi mm. Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevan Nuorttijoen riippusillan rakentamiseen 300 000 euroa, Repoveden kansallispuisto 200 000€, Patvinsuon kansallispuisto ja Ruunaan retkeilyalue korjausvelka ja kehittäminen 250 000€, Kurjenrahka kansallispuisto 200 000€, Hämeenkankaan monikäyttö ja harjoitusalue 130 000€, Säpin majakan ylläpitoon ja kehittämiseen 100 000€, Kauhaneva 100 000€, Lauhanvuori ja Katikka 100 000€, Helvetinjärven kansallispuisto korjaustarpeisiin sekä kehittämiseen 150 000€, Seitsemisen kansallispuiston korjaustarpeisiin sekä kehittämiseen 300 000€, Salamajärven kansallispuisto 60 000€ ja Pyhähäkin Kansallispuisto 50 000€. Ja lisäksi vielä yleisesti Kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelukohteiden reitistöjen ja opasteiden ja taukopaikkojen korjauksiin 360 000€. Sanoisin, että jackpot luontokohteillemme!
Kansallispuistojen ja muiden arvokkaiden luontokohteiden rahoituksessa on kyse siis niiden palveluiden parantamisesta, kunnostuksesta sekä turvallisuudesta ja korjausvelan vähentämisestä. Nyt näitä laitetaan kuntoon ja olen tästä enemmän kuin ylpeä ja vieläkin iloisempi.
….
Kello nyt 15.20 ja kotona Lopella. Kiitos kymmenistä viesteistä eiliseen iltaan liittyen. Oli kunnia saada edustaa teitä Linnanjuhlissa. Näin sen itse koen, kun kansanedustajalle kutsu presidentiltä tipahtaa. Meillä nyt jo kahdestoista kerta juhlissa ja eilen jotenkin aivan erityisen hieno tunnelma. Toki siihen varmasti vaikuttaa sekin, että joka vuosi tulee lisää tuttuja ja niiden myötä mukavia kohtaamisia. Eilenkin monen monta keskustelua kenraaleittemme kanssa, kirkon edustajien, liike- ja yrityselämän edustajien kanssa ja myös hauskoja kohtaamisia musiikkialan ihmisten ja urheilijoiden kanssa. Ja monien myös järjestökentästä.
Jo kättelyyn jonottaessamme oli mukana tavata Krista Pärmäkoski. Kristan mies Tommi Pärmäkoski on nimittäin täältä meidän seutukunnalta kotoisin ja tuttuja olemme myös urheilun ja ennen muuta motorsportin saralta. Sitten illan aikana hauskoja kohtaamisia myös Anna Puun kanssa ja erityisesti olympiamitalisti Mira Potkosen kanssa. Minullahan siis eilen oli kaulassa rusetti mikä oli nahkamestari Jyri Naskalin tekemänä vanhoista Miran nyrkkeilyhanskoista. Rusetissa siis todellakin aimoannos sisua ja suomalaisuutta!
Huomenna sitten Kokoomus täyttää 100 vuotta ja kunnia juontaa rakkaan puolueen 100-vuotisjuhla yhdessä Jaana Pelkosen kanssa. Yksi isoimmista ja hienoimmista kunnioista Kokoomuksen järjestötöissä.
Tässä vielä hieman tunnelmakuvia eiliseltä illalta:
