Kansallisen Kokoomuksen historia alkaa puolueen perustamisella 9. joulukuuta 1918, kun suomettarelaiset ja ne nuorsuomalaiset perustivat puolueen.
”Kansallinen Kokoomuspuolue perustettiin 9.12.1918 Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla pidetyssä perustamiskokouksessa. Uusi puolue päätettiin perustaa sen jälkeen kun porvaririntamaa rikki repinyt kuningaskysymys päättyi syksyllä 1918 monarkistien voittoon. Kokoomuksen perustajissa oli sekä vanhasuomalaisissa että nuorsuomalaisissa toimineita jäseniä. Jo tuolloin Kokoomus oli moniarvoinen puolue, jossa oli erilaisia ajattelijoita kaikista yhteiskunnan luokista.
Kokoomuksen perustavakokous Vanhalla Ylioppilastalolla 9.13.1918. Samassa paikassa juhlimme tänään 100-vuotiasta Kokoomusta.
Yli 600 paikalle tullutta kokousedustajaa valitsivat puolueen puheenjohtajaksi Hugo Suolahden, sekä hyväksyi sen ensimmäisen poliittisen ohjelman. Ohjelman pääasia oli hallitusmuodon pitäminen monarkiassa. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, ja vain viisi päivää ohjelman hyväksymisen jälkeen prinssi Friedrich Karl luopui kruunusta. Kokoomus joutuikin tarkistamaan poliittista kantaansa hallitusmuotoon jo helmikuussa 1919, mutta osittain Kokoomuksen vaikutustyön takia presidentille tuli Suomessa vahvat poliittiset valtaoikeudet.”
”Kokoomuksen kantavia arvoja oli perustettaessa snellmanilainen sosiaalireformismi, sivistysaate sekä isänmaallisuusaate. Kokoomuksen arvopohjana oli hegeliläinen vahvan valtion periaate, jonka mukaan valtiolla oli korkeampia tarkoituksia kansan elinehtojen ja kansallisen kulttuurin kehittämiseksi. Puolueen sosiaalireformistinen linja näkyi myös vuoden 1919 ohjelmassa ja veropolitiikassa. Kokoomus vaati ja sai läpi mm. progressiivisen tulo- ja omaisuusverotuksen. Kireää verotusta puolue perusteli sillä että vähävaraisia kansanluokkia rasitetaan niin vähän kuin mahdollista, samalla kun varakkaiden kansaluokkien ylellisyystavarat pannaan tehokkaan verotuksen alaisiksi.”
Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen
Näin puolueemme historian kirjat kertovat. Tänään meillä siis upea juhlapäivä. Aamulla oli ensin juhlajumalanpalvelus ja sitten kokoonnuimme samaan paikkaan missä puolueemme perustettiin. Petteri Orpon johdolla juhlakokous vedettiin läpi tismalleen samalla ohjelmalla kuin Kokoomuksen 10-vuotisjuhla vuonna 1928.
Illalla vielä Kokoomuksen virallinen 100-vuotisjuhla Finlandiatalolla. Vajaa tuhat henkeä juhlisti yhteistä puoluettamme ja minulla ilo ja kunnia saada toimia juhlan juontajana yhdessä kollegani Jaana Pelkosen kanssa. Hieno ilta ja hieno ja tärkeä päivä.
Kolme kokoomuslaista nousee ehkä jollain tavalla ylitse muiden. Ensin Juho Kusti Paasikivi, sitten Harri Holkeri ja nyt 2000-luvulla Sauli Niinistö. Mutta tärkein kiitos kuuluu tuhansille kokoomuslaisille ja talkoolaisille ja yhdistys- ja järjestöaktiiveille jotka ovat tehneet tämän työn 100 vuoden aikana. Monet heistä luottaen kokoomukseen vaikeinakin aikoina ja myös silloin kun hallitusovi pidettiin säpissä meiltä.
Meitä kaikkia ja tätä kolmikkoa ennenkin vaikuttaneista tänään historiapuheen pitänyt Martti Häikiö nosti esille entisen loppilaisen Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen. Olen itse aiemmin esittänyt Yrjö-Koskiselle patsasta Helsinkiin Suomen Pankin edustalle. Tänään Kokoomus 100-vuotisjuhlassa Häikiö esitti samaa ja itse lupasin juhlassa osaltani olla valmis tätä nyt eteenpäin viemään. Loppilaisuuskin velvoittaa. Toivon, että otamme tämän yhteiseksi tehtäväksemme.
Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli siis vapaaherra, senaattori, professori, historioitsija, poliitikko ja vanhasuomalainen suomalaisuusmies ja Suomalaisen puolueen puheenjohtaja J. V. Snellmanin jälkeen. Hän oli ”suomalaisen puolueen johtohahmo, sen ideologinen primus motor, jonka maailmankuvassa yhdistyivät kristillinen ajattelu, näkemys Jumalasta pienen kansan tulevaisuudesta huolehtivana isänä sekä järkevän valtioajattelun kannattaminen.” Yrjö-Koskisen ulkopolitiikkaa ns. myöntyvyyslinjaa on pidetty Paasikiven–Kekkosen linjanesikuvana. Ulkopolitiikkamme pitkää linjaa.
Yrjö-Koskisen suvulla on suomenkielinen tunnuslause: Vapaa valpas vilpitön ja suku oli ensimmäinen Suomen aateliin päässyt suku, joka käytti suomenkielistä sukunimeä.
Onnea vielä Kokoomus! Tasa-arvon, sivistyksen, välittämisen ja vapauden puolue!