Viime viikkoina olen katsellut päivittäin Johan Vilhelm Snellmannin patsasta, kun olen hallitusneuvotteluihin Säätytalolle mennyt. Snellman istuu tien toisella puolella Suomen Pankin edessä.
J.V Snellman (1806-1881) tunnetaan yhtenä kansallisuusaatteemme isänä, mutta hän oli myös valtiomies ja filosofi , myös senaattori, lehtimies, filosofi, professori ja myös perheenisä.
J.V. Snellmannin patsaan paljastustilaisuus tänään tasan satavuotta sitten 12.5.1923. Jalusta vielä ehjänä ja eheänä.
Snellmanin ansiosta maahamme saatiin asetus suomen kielen oikeuksista. Snellmanin filosofian mukaan Suomen kansan kehitys kansakuntana oli mahdollista ainoastaan suomen kielen kautta.
Tänään Suomen liput liehuvat saloissa Snellmanin päivän kunniaksi – Suomalaisuuden päivän kunniaksi.
Mutta palaan tuohon patsaaseen Helsingin Kruununhaassa. Se paljastettiin tänään tasan 100 vuotta sittem 12.5.1923. Muistomerkki oli rahoitettu keräysvaroin ja muistomerkkikilpailu järjestettiin jo vuonna 1913. Itse patsaskin oli valmis jo kolme vuotta myöhemmin 1916, mutta vapaussota viivästytti sen paljastusta.
Emil Wikströmin veistämä patsas oli valettu Köpenhaminassa ja arvokkaan paikkansa se sai siis Suomen Pankin edestä. Snellmanin ehkä merkittävin saavutus oli ollut maamme rahauudistuksen läpivieminen. Mutta katse kiinnittyy ehdottomasti aina myös patsaan jykevään Eliel Saarisen suunnittelemaan jalustaa ja puhuttelevaan ympäristöön. Jykevä jalusta kesti sodat ja tänäänkin sata vuotta myöhemmin sen kyljissä näemme jatkosan aikaisten Helsingin helmikuun 1944 suurpommitusten jäljet. Sirpaleiden vauriot on haluttu jättää muistuttamaan neuvostoliittolaisten pommituksista.
Ja tässä venäläisten pommitusten muistot. Tuhot on onneksi meiltä saatu jo aikoja sitten korjattua. Seuraavaksi on vuorossa saman maan tekemien tuhojen korjaaminen Ukrainassa. Slava Ukraini!
Tänään nuo muistoksi jätetyt venäläisten pommien jäljet vievät ajatukset väistämättä myös Ukrainaan. Sama maa pommittaa nyt armotta Ukrainan siviilikohteita. Vuosikymmenet eivät ole tätä maata muuttaneet. Surullisena joudumme seuraamaan sen raakuuksia vuosisata toisensa jälkeen ja jälleen tälläkin vuosituhannella.
Ukrainan pommituksista on nyt nähtävä täydellinen hävitys, koulujen, sairaaloiden ja kotien raakalaismaiset pommitukset. Ja toivottavasti pian enää jälleen rakentamisen jälkeen muistoiksi jätetyt jäljet.
J.V.Snellmannin sanoin toivotan Ukrainaan taistelutahtoa tänäänkin:
”Historia lohduttaa meitä sillä, että kansalla, joka todella tahtoo olla itsenäinen, aina on voimaa puolustaa itseään.”
Hyvää J. V. Snellmanin päivää, suomalaisuuden päivää.