Kannattaisiko kysyä vanginvartijoilta?

Blogi, torstaina 12.04.2012

Tänään poliisi kertoi julkisuuteen, että pääsiäisenä julki tulleen murhan takana on vanha tuttu rikollinen. Itseasiassa rikollinen joka istui Suomen pisimmän tuomion murhasta. Yhtäjaksoisesti 22 vuotta vuotta 1990 tekemästään murhasta jossa hän tunkeutui vanhuksen kotiin ja surmasi tämän raa’asti. Maaliskuussa 1.3.2012 hänet määrättiin kuitenkin vapaaksi. 6.4. poliisi löysi miehen surmattuna ja nyt on paljastunut, että tekijä on sama.

Itse tein 22.2.2012 tänä vuonna maamme hallitukselle esityksen vaarallisuusarvioinnin laajentamisesta. Oikeusministeri vastasi ja teot jäivät odottamaan tulevaisuutta. Ja uusia uhreja tulee koko ajan lisää.

Nostin siis esille huoleni vapautuville vangeille tehtävien vaarallisuusarviointien tarpeellisuudesta. Asia nousi esille ns. Porvoon tapauksen yhteydessä, kun tekijä ehti olla vapaana vain puoli vuotta ennen uusia henkirikoksia. Tämän jälkeen lakia ja käytäntöä muutettiin ja sen jälkeen oikeuspsykiatrit ovat arvioineet elinkautisvankien väkivaltariskin, kun vangin on määrä päästä ehdonalaiseen vapauteen. Nykykäytännön mukaan arvioita tehdään kuitenkin vain koko tuomionsa istuneille sekä elinkautisesta vankeusrangaistuksesta vapautuville. Mutta esimerkiksi taposta tuomitut vapautuvat nykykäytännön mukaan yleensä määräajassa suoritettuaan tietyn osan tuomiostaan ilman vaarallisuusarvion tekoa.

Vaarallisuusarvio on oikeuspsykiatrinen tutkimus, jossa arvioidaan vangin todennäköisyyttä syyllistyä uudelleen väkivaltarikoksiin. Vaarallisuusarvion allekirjoittaa aina psykiatrian erikoislääkäri. Arvion laatimiseen osallistuu myös kliininen psykologi, sosiaalityöntekijä ja joukko hoitajia, jotka seuraavat vangin käyttäytymistä hoitojakson aikana.

Helmikuussa tapahtunut Oulun pitseriasurma nosti jälleen vaarallisuusarvioinnit jälleen esille. Ampuja oli surmannut aiemminkin ja saanut 11 vuoden henkirikostuomion. Tästä hän oli istunut vain kolmasosan ennen vapautumistaan. On aihetta kysyä, olisiko laajalla vaarallisuusarviolla ollut vaikutusta tämänkin rikoksentekijän vapautumiseen? Tämä pohdinta ei uhreja takaisin saa, mutta on aiheellinen tulevaisuuden näkökulmasta.

Asiantuntijoiden mukaan vaarallisuusarvioinneilla voitaisiin ennalta ehkäistä uusien rikosten riskiä. Julkisuudessa on myös todettu, että vankiloista vapautuu edelleen sellaisia vankeja, joille olisi syytä tehdä laaja vaarallisuusarvio.

Pääsiäisenä surmanneelle on siis todennäköisesti tehty vaarallisuusarviointi. Toivottavasti säädöksiä on noudatettu? Mutta nyt onkin ehkä syytä keskustella tämän rinnalla myös siitä saadaanko nykyisillä arvioinneilla oikeasti haarukoitua vapautuvien joukosta pois he joita ei ole syytä laskea vapaaksi? Itse toivoisin, että tässä työssä mukaan otettaisiin entistä laajemmin myös vanginvartijat. Olen varma, että heillä on paras tieto ”asiakkaistaan”. Tästäkin kaverista siis yli 20 vuoden yhteiseloaika. Ja nyt se näyttää jatkuvan sitten seuraavalla elinkautisella joka sekin taitaa päättyä aikanaan vapauteen?

Mutta uusin kysymykseni. Olisiko aiheellista laajentaa vaarallisuusarvioiden tekeminen myös koskemaan muita väkivaltarikostyyppejä, jotka eivät johda elinkautiseen vankeuteen?

Ja vastaan: Minusta olisi.

Päivä mennyt vauhdilla. Kello nyt 21.09 ja hetkeksi työhuoneeseen. Istunto siis jatkuu ja minulla vielä puheenvuoroja tulossa. Aiheena siis tänään valtion talous tulevina vuosina.

Päivällä valiokuntien jälkeen sain vieraita Lopelta, kotikunnasta. Lukiomme 2. ja 3. vuosikurssin oppilaat tulivat visiitille ja olikin oikein sellainen kunnollinen loppilaisten porukka. Aktiivisia ja mukavia nuoria ja hyviä kysymyksiä. Aika menikin kuin siivin. Aiheina niin eduskunnan toiminta, ajankohtaiset asiat täällä ja Euroopassa, mutta myös Lopen asiat. Fiksuja nuoria ja monta tuttua, entisiä oppilaita, ratsastuskavereita ja myös tuttuja salibandystä ja kyliltä vaan muuten. Ja aina tervehtivät ja niin. Se tällaisen pienen ja mukavan kunnan yksi ISO JUTTU, jota arvostan suuresti.

Mutta nyt jo ryhmäkokous ja työvaliokunta ja kyselytuntikin takana. Itse yritin saada kysymysvuoroakin, itseasiassa jokaviikkoiseen tapaani. Mutta en saanut. Olisin nostanut esille suomalaisen ruuan, suomalaisen ruuan tuottajien tiukan tilanteen ja myös kauppamme liiallisen keskittymisen. Yritetään ensi viikolla. Aihetta on syytä pitää esillä.

Nyt kuitenkin kuppi kahvia niin jaksaa. Taitaa mennä todella pitkään. Ammatinvalintakysymys ja en valita.

Kello muutamaa minuuttia vaille puolenyön. Juuri saimme istunnon päätökseen. Aika harvalukuisena lopun menimme sillä lopussa salissa oli enää lisäkseni puhemies Pekka Ravi ja kollegat SDP:n Antti Lindtman ja PS:n Ari Jalonen. Mutta niinkin saimme asiat hoidettua ja nyt täysistunto päätökseen. Huomenna jatkamme, mutta jos sitä ennen edes hetkeksi pitkälleen.

 

 

Kommentit