”Minä N.N. lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.
Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.”
Tänään oli minullekin erityinen päivä. Varmasti myös näille nuorille naisille ja miehille, jotka johdollani tänään vannoivat sotilasvalansa. Sotilasvala tai -vakuutus perustuu perinteeseen, ja sen tarkoituksena on sotilaan henkinen sitouttaminen maanpuolustukseen. Tässä hetkessä jos emme kylvä niin ainakin ruokimme meidän korkeaa maanpuolustustahtoamme.
Sotilasvalamme ja -vakuutuksemme kaava vahvistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 nuoren itsenäisen Suomen alkutaipaleella. Sadna vuoden aikana kaava on kokenut vain pieniä kielellisiä
Kuva: Juha Koivulahti
uudistuksia. Viimeisimmässä uudistuksessa sana miehekkäästi korvattiin sanalla ryhdikkäästi.
Jokainen suomalainen sotilas vannoo sotilasvalan, antaa lupauksen, lakisääteisenä tehtävä varusmiespalveluksen alkuvaiheessa. Jos sotilas ei halua vannoa valaa niin hän voi vaihtoehtoisesti antaa sotilasvakuutuksen eli juhlallisen vakuutuksen.
Hieno ja ikimuistoinen päivä varusmiesten valapäivän ensilukijana. Päivän kruunasi Panssariprikaatin komentajan, eversti Tero Ylitalon minulle ojentama Panssarivaunujoukot 100 vuotta -juhlamitali. Kiitos! Oli kunnia saada toimia tässä tehtävässä.
Valan vannomisen jälkeen varusmiehet nimitetään alimpaan sotilasarvoon, sotamiehiksi – Heistä tuli jääkäreitä, tykkimiehiä, pioneerejä, viestimiehiä, autosotamiehiä, lentosotamiehiä tai matruuseja.
Sotilasvalojen historia vie kuitenkin jo paljon kauemmaksi kuin itsenäistymisemme alkuaikaan. 1600-luvulla sotilasvaloja vannottiin Ruotsin kuninkaalle ja myöhemmin autonomisessa Suomessa Venäjän keisarille. Mutta tuo meidän oma – itsenäisen Suomen sotilasvala – vannottiin ensimmäisen kerran keskivikkona 13.2.1918 Latvian Liebajan St. Trinitatis kirkossa. Lähes tuhat suomalaista jääkäriä vannoi valan juuri ennen Suomeen palaamistaan. Jääkärit olivat edellisenä päivänä astuneet Suomen valtion palvelukseen ja näin sotilasvala vannottiin ensimmäistä kertaa historiassa omalle kansalliselle esivallalle. Asetukset sotilasvalan vannomisesta ja valan kaavasta annettiin kuitenkin vasta saman vuoden elokuussa. Tämä itsenäisen Suomen ensimmäinen sotilasvala 16.8.1918 annetun asentuksen muodossa kuului näin:
”Minä N.N lupaan ja vannon Kaikkivaltiaan Jumalan kautta olevani Suomen Valtakunnan lailliselle Esivallalle kuuliainen ja uskollinen. Minä tahdon laillista Esivaltaa rehellisesti ja uskollisesti palvella sekä sen ja Suomen Valtakunnan hyötyä ja parasta kaikin tavoin etsiä ja edistää ja pahalta suojata.”
Mielenkiintoinen historiatieto on kuitenkin sekin, että jo päivää ennen jääkereiden sotilasvalaa laskiaistiistaina 12.2.1918 Uudenkaupungin Suojeluskunta eli vapaussodan aikana Turun Rintamapataljoona tunnettu joukko oli vannonut Ahvenanmaan Kumlingen kirkonkylässä sotilasvalansa.
Tänään kuitenkin upea joukko nuoria sotilaitamme vannoivat tämän tärkeä valan. Tärkeitä jok´ikinen sana…
”Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.”
Suuri kiitos tästä arvokkasta esilukijan tehtävästä Panssariprikaatille ja sen komentajalle eversti Tero Ylitalolle. Tumman pukuni rinnassa oli minun arvokkainen tunnustukseni – Sotilasansiomitali – ja povitaskussa isoisäni – rakkaan vaarini sotilaspassi ja tammenlehvä ja mummini lottamerkki.
Hieno ja ikimuistoinen päivä varusmiesten valapäivän ensilukijana. Päivän kruunasi Panssariprikaatin komentajan, eversti Tero Ylitalon minulle ojentama Panssarivaunujoukot 100 vuotta -juhlamitali. Kiitos! Oli kunnia saada toimia tässä tehtävässä.
Kiitollisena matkassa tänäänkin.