SDP on kertonut, että se ei tule tekemään perussuomalaisten kanssa hallitusyhteistyötä vaikka hallitusohjelma olisi minkälainen. Demarit siis sulkevat perussuomalaiset ulos yhteistyöstä ilman keskustelua politiikan sisällöistä. Myös vihreät ja vasemmisto ovat kertoneet, että myöskään he eivät tee perussuomalaisten kanssa yhteistyötä. Naama siis ratkaisee – ei hallitusohjelma. Näin siis kolme puoluetta SDP, vasemmistoliitto ja vihreät eivät ole valmiita hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.
Pian perään myös RKP kertoi, että myös heille hallitusyhteistyö olisi vaikeaa perussuomalaisten kanssa. He eivät siis kategorisesti sulkeneet PS:ää pois, mutta totesivat, että on epätodennäköistä, että mahdollisuuksia yhteistyöhön löytyisi. RKP on kuulemma niin monesta asiasta niin erimieltä. No, itse uskon, että kyllä RKP:lle lopulta kelpaa pohja kuin pohja, jos vain mukaan pyydetään.
Samaan aikaan Kokoomus on kertonut puheenjohtajansa Petteri Orpon johdolla, että hallitusyhteistyön ratkaisee lopulta vaalit ja sen jälkeen käytävät hallitusneuvottelut eli hallitusohjelma. Näin Suomessa on aiemminkin toimittu.
Ruotsissa taasen on totuttu näkemään perinteiset oikeisto- ja vasemmistoblokit ja toisaalta yhden puolueen Ruotsidemokraattien kategorinen ulossulku hallituksesta. Nyt näyttää siltä, että SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin johdolla Suomea ollaan viemässä vastaavanlaiseen tilanteeseen, mutta tietynlaisella käänteisellä blokkiajattelulla. Eli ei valitakaan niitä joiden kanssa halutaan tehdä yhteistyötä vaan ilmoitetaan, että kenen kanssa ei suostuta tekemään yhteistyötä.
Marinin veto saattaakin ajaa maamme lopulta blokkiasetelmaan. Hän on nyt selvästi houkuttelemassa vasemmistoa ja vihreitä ja myös RKP:tä kumppanikseen myös vaalien jälkeiseen hallitukseen ja pahaa pelkään, että Annika Saarikon keskustallekin vaalien jälkeenkin nykymeno maistuisi kuitenkin. Pidänkin todennäköisenä, että SDP:n nousu kevään eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi olisi varmistus nykyisen hallituksen jatkolle ja nykyisen hallituksen velkapolitiikalle.
Vaaliasetelma onkin muodostumassa tähän ja keskustan rooli voi lopulta olla ratkaisevankin tärkeä. Onko Saarikko todellisuudessa halukas lopettamaan velanoton ja velkarahanjaon vai valitsisiko hän kuitenkin lopulta vihervasemmiston mihin hän on keskustaa vahvalla kädellä reivannut?
Kysymys näyttääkin entistä selvemmältä:
Vaaleissa äänestetään velkaantumisen jatkamisesta tai vastuullisesta talouspolitiikasta.
Kysymys kuuluukin, että kumman sinä valitset?
Nyt on jo nähty, että nykyisen hallituksen aikana valtion lainojen määrä on räjähtänyt 100 miljardista 140 miljardiin eli neljä vuotta ja +40 miljardia lisää velkaa. Ja samaan aikaan korkokulut ovat nousseet viime vuoden vajaasta miljardista eurosta nyt jo 2,5 miljardiin euroon. Ilmaisen rahan kupla on siis puhjennut.
Mutta kevään vaaleista näyttääkin tulevan käänteiset blokkivaalit. Ja tällainen ”mä en leiki sinun kanssa” -peli saattaa ajaa maamme pahemman laatuiseen konkeloon.
Ps. Kokoomuksessa tiedetään ja muistetaan mitä se tarkoittaa, kun jätetään vallan takia ulos.