Lupasin eilen vielä hieman palata kotikuntani asioihin. Kerroin, että pitkästä aikaa myös valtion toimesta täällä rakennetaan ja siitä pitää olla enemmän kuin tyytyväinen. Kohteena nyt pitkään neuvotteluissa ja väännössäkin ollut Puustellin risteysalue Lopen Launosissa. Siis laaja risteysalue Jylhäkummun yritysalueen ja kantatie 54:n ja Vähikkäläntien ja Nyynäistentien risteysalueella. Vihdoinkin onnistuimme urakassa ja nyt koneet ovat tehneet uusia tielinjauksia alueella jo useamman viikon. Tavoitteena siis saada kantatie 54:n eteläpuolella asuville lapsille ja nuorille turvallinen koulutie alikulkujen kautta Launosten koululle ja myös lisätä merkittävällä tavalla alueen muutakin turvallisuutta kevyenliikenteenväylin ja uusi risteysjärjestelyin. Tällä tavalla saamme mm. raskaanliikenteen uudelle tielle ja pois vaarallisesta Esson-liittymästä. Alueelle saadaan myös uudet bussipysäkit ja turvallisempia ryhmittymiskaistoja ja muuta. Osa liikenteestä siirtyy myös alikulkujen kautta kulkevaksi.
Mutta tällaisia juttuja on Loppi pitkään kaivannut ja nyt siinä onnistuimme. Tätä pitkään olemme työstäneet ja suunnitelleet ja nyt työt etenevät ja pian saadaan valmista ja kasvava alue entistä turvallisemmaksi niin lapsille kuin muillekin jalankulkijoille kuin myös liikenteelle yleensä.
Tarpeita kevyenliikenteenväylille on toki paljon muitakin. Täytyy toivoa, että nyt mm. Valtion Liikuntaneuvostosta antamamme lausuntomme liikennepoliittisesta selonteosta vaikuttaa siihen, että pyöräteitä saataisiin jatkossa lisää. Tarpeita on meillä Lopella moniin eri suuntiin mm. Launosista Kormuun ja kirkonkylältä Riihimäelle ja Läyliäisiinkin. Näitä emme yksin pysty kunnan voimavaroin tekemään ja siksi tarvitsemme valtion näihinkin mukaan. Ja vastaavia paikkoja on paljon ympäri Hämettä ja ympäri koko Suomen. Aihe siis vaatii työtä.
…
Nyt kuitenkin Helsinkiä kohden. Aamusta työt odottavat siellä ja valtion talousasiat päällimmäisenä. Palataan aiheisiin.
…
Kello 21.27 ja kotona työpöydän ääressä. Vanha tamminen pöytä on saanut palvella nyt minua viime talvesta asti. Ei näin hyvää pöytää pitänyt ollakaan. Aiemmin tämä pöytä oli kuvanveistäjä Kimmo Pyykön pöytänä ja nyt sitten uutta elämää minun työhuonessa. Historiaa ja tulevaisuutta huokuu tamminen pöytä. Ja kestävyyttä ja sitkeyttä.
Tänään eduskunnassa saimme valmiiksi puolustusvaliokunnassa lausuntomme viime vuoden hallituksen kertomuksesta. Näyttää siltä, että perussuomalaisille ei kelpaa minkäänmoinen yhteinen lausunto vaan joka kerta pohjasta täytyy jättää eriävä mielipide. Se onkin nyt jo osaltaan muuttanut tapoja eikä yhteistä lausuntoa enää oikein pysty edes etsimäänkään. Se toki olisi aina arvokkainta ja silloin eduskunnan viesti vahvin ja vaikuttavin, mutta nyt mennään näin. Toki se hieman vaihtelee valiokunnittainkin. Esimerkiksi toisessa aamupäivän valiokunnassani ympäristövaliokunnassa on hyvä yhdessä tekemisen henki ja se näkyy ja vaikuttaa. Tänään mm. työstimme asiantuntijakuulemisten kautta asumisoikeuslainsäädännön pientä parannusesitystä ja näyttää siltä, että asiasta löytyy hyvä ja vahva yhteinen käsitys. Tärkeintä nyt edetä niin että ennen muuta asukkaiden asema ja turva säilyy ja kehittyy. Asia pitäisi saada valmiiksi tässä näinä viikkoina vielä.
Ulkoasianvaliokunnassa sitten päivä jatkui kuulemisella liittyen EU:n ihmisoikeuspolitiikkaan. Palaan aiheeseen kun työmme valmiiksi. Tiedättekin varmasti mistä minä eniten huolissani. Mutta palaan siihen.
Sitten perään vielä täysistunto joka alkoi jälleen kerran hiljaisella hetkellä. Liian usein. Tänään muistimme Hyvinkään tragedian uhreja ja heidän omaisiaan. Itse myös vahvasti vein ajatukseni loukkaantuneen nuoren poliisin luo. Hän taistelee hengestä sairaalassa ja hänen partionsa ansiosta silmitön verityö saatii päättymään. Viimeinen laukaus vai osui häneen ja nyt hän taistelee hengestä. Sydämestäni toivon, että tämä urhea nuori poliisi selviää ja muutkin loukkaantuneet ja henkisestikin osumia saaneet. Hyvinkään tapaus osoitti sen, että poliisin toimintatavan muutos tuottaa tulosta vaikka nyt poliisi itse loukkaantuikin. Koulusurmien jälkeen toimintatapaa muutettiin niin että ensimmäinen partio meneekin paikalle äänekkäästi ja näkyvästi. Ei siis hullunrohkeudella mutta ei hiipienkään. On nimittäin todettu, että poliisiauton ääni ja tulo yleensä lamaannuttaa tekijän ja pysäyttää hänen tekonsa. Niin kävi nytkin ja lisä uhreilta vältyttiin. Ammuksia jäi käyttämättä ja ampuminen olisi varmasti jatkunut vielä pitkään. Kiitos siis poliisien jotka nyt uhmasivat jopa omaa henkeään muita pelastaessaan.
Iso kiitos kuuluu myös ravintoloiden portsareille jotka ovat tehneet hurjaa työtä. He pelastivat lukuisia varmalta kuolemalta. Kiitos heille ja kaikille muillekin jotka auttoivat paikan päällä ja myös ambulanssihenkilökunnalle ja sairaaloidenkin väelle. Työtä on tehty valtavasti ja kiitos siitä.
Tulen palaamaan tähänkin aiheeseen vielä. Mutta en sitä halua tehdä nyt.
…
Istunnossa sitten vielä hyvä keskustelu valtion lisätalousarviosta. Itse kiitin erityisesti siitä, että nyt panostetaan merkittävästi lisää toisenasteen ammattilliseen koulutukseen. Lisäyksenä saamme nyt käyttöön 1500 opiskelupaikkaa ja nämä nimenomaan nyt kiirehtiäksemme nuorisotakuuta. Siis opiskelupaikkoja niille nuorille jotka nyt esityisesti apua ja opiskelupaikkaa tarvitsevat. Tulevat todellakin tarpeeseen.
Mutta onhan budjetissa paljon muutakin hyvää ja tärkeää nyt se, että taloutta saatetaan määrätietoisesti tasapainoon. Mutta sen pitää tapahtua juurikin näin että emme leikkauksilla tee sellaisia virheitä joiden lasku on huomenna vieläkin suurempi. Siis lapsiin, nuoriin ja perheisiin pitää tällaisenakin aikana panostaa. Tai erityisesti tällaisina aikoina.