Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät sotilaat, lotat ja puolisot – Hyvät juhlivan Ilveskodin asukkaat ja työntekijät.
Minulla on äärimmäisen mieluisa tehtävä tuoda virallinen onnittelu juhlaanne.
Ilveskoti täyttää tänään 25 vuotta ja työ jatkuu. Ilveskoti on säätiöpohjainen alunperin sotainvalideille rakennettu kuntoutuslaitos ja sairaala, joka aloitti toimintansa siis syksyllä 25 vuotta sitten täällä Hämeenlinnan Ojoisilla.
Tänään edelleen valtaosa talonne asukkaista on sotainvalidejä ja veteraaneja ja heidän puolisoitaan, mutta teillä Ilveskodissa katsotaan jo kauemmaksi tulevaisuuteenkin kun kunniavelka on saatu ensin lunastettua.
Nykyisin paikan palveluita käyttävätkin jo myös muut ihmiset ja esimerkiksi auto-onnettomuuksissa loukkaantuneille Ilveskoti on antanut parasta osaamistaan käyttöön.
Ilveskodin palveluita ovat tänään sotainvalidien laitoshoito, intervallihoito ja päiväsairaala sekä laaja-alainen sotainvalidien ja veteraanien kuntoutus. Lisäksi Ilveskodissa on erikoistuttu geriatrinen, ortopedinen ja AVH-kuntoutukseen ja omaishoitokuntoutukseen sekä avomuotoiseen kuntoutukseen. Paikka – talo, koti – on avoinna kaikille hoitoa ja hoivaa tarvitseville.
Sain kesäkuussa vierailla täällä ja ylilääkärinne Heikki Roilas ja Ilveskodin johtaja Liisa Lähteenmäki esittelivät minulle taloa. Talo ja talon palvelut jäivät mieleeni, mutta erityisesti yksi kohtaaminen.
Täällä Ilveskodissa sain tavata myös talon asukkaita ja yhden miehen huoneeseenkin pääsin.
Hattulassa asuva Nisse otti minut avosylin vastaan ja oli vielä aamulla kehunutkin suoraselkäiseksi mieheksi minua. Mukava kohtaaminen ja ikää reilusti yli 90 vuotta ja siitä lähes 80 vuotta sotainvalidinä.
Ei kuitenkaan katkeruutta eikä muuta vaan vain kiitollisuutta isänmaalle ja jopa vaatimattomuutta.
Epäitsekkyys sisun ja rohkeuden rinnalla kuvaakin parhaiten sotiemme veteraanien ja lottien tekoja maamme historian raskaimpina vuosina.
Mies kertoi lähteneensä heti sotaan kun vain ikä antoi luvan – loppuvaiheessa ei enää alle 18 vuotiaita oltu lähetetty. ”Muuten olisin lähtenyt jo aiemmin” – mies totesi.
Hän sai kranaatin sirpaleen selkäänsä ja ”se oli millintarkkaosuma” totesi mies eloonjäämisestään. Keskustelun aikana hän näytti pöydän vieressä olevaa pakettia. Sain avata sen ja paketista paljastui upea vanha Marsalkka Gustav Mannerheimin muotokuva mikä oli ollut Hämeessä Suojeluskuntien palkintona.
Nisse sen aikanaan pelasti ja putsasi töhryistä – nyt hän halusi taulun lahjoittaa tänne Ilveskotiin. Samalla hän kertoi kuinka hänen isänsä metsästi Mannerheimin kanssa Harvialassa Vanajanlinnan mailla. Isä oli laittanut Mannerheimin passiketjun päähän tietäen isoimpien ja viisaimpien eläinten menevän sieltä ja niin passiin tulikin hirvi. Kuulemma sellainen ”nupopää”.
Mannerheim ei tehnyt elettäkään ja jahdin jälkeen isä oli kysynyt miksi Mannerheim ei ampunut. ”Se oli sellainen pieni” oli Mannerheim todennut.
Hyvät ystävät –
Tänään maassamme elää yhä 22 000 vuosien 1939–1945 sotien veteraania. Heidän – teidän keski-ikänne – on kivunnut jo 91,5 vuoteen ja määrä vähentyy nopeasti. Sotaveteraaniliiton mukaan vuoden 2020 lopussa veteraanien määrä on 6 500 ja vuoden 2025 lopussa enää 1 200.
Korkeaan ikään ehtineiden veteraanien palveluntarve on lisääntynyt. Minusta ei enää tarvitsisi puhua inviliditeettiasteista, prosenteista tai muista – vaan riittäisi puhua vain kunniakansalaisistamme. Sen pitäisi olla jo riittävä tae ja lupaus hoivasta, huolesta ja kuntoutuksesta. Invaliditeettiprosenttirajoja onkin laskettu.
Siksi osaltani tein kesällä esityksen, että veteraanien ja teidän puolisoiden kuntoutusmäärärahat pidetään riittävällä tasolla. Olen aiheesta useamman kerran myös puhunut uuden valtiovarainministerimme Petteri Orponkin kanssa ja asia on esillä nyt loppuviikosta budjettiriihessä. Olen vakuuttunut, että teistä pidetään hyvä huoli nyt.
Ensi vuosi on itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi.
Saamme juhlia itsenäistä ja vapaata Suomea vain teidän ansiosta – vain sotaveteraaniemme ja lottiemme ansiosta. Siksi juhlavuoden tärkein kohde pitää olla juuri teissä.
Sotainvalidien kunnallisten avopalvelujen haitta-asteraja tulee alentaa10 prosenttiin. Se tuo sotilasvammalain ja valtion veteraanikuntoutuksen määrärahoista korvattavien kotipalveluiden piiriin noin 600 veteraania. Lisäksi rintamaveteraanien kunnalliset avopalvelut tulee turvata kaikille rintamaveteraaneille saattamalla tarvittavat määrärahat pysyvästi ”palveluiden tarvetta vastaavalle tasolle”, kuten tällä hetkellä on tehty vähintään 15 prosentin haitta-asteesta kärsiville sotainvalideille. Kunnallisia avopalveluita ovat muun muassa ateria-, kuljetus-, siivous-, vaatehuolto ja muut kodinhoitopalvelut.
Itse olen jo eduskunnassa esittänyt, että nyt voisimme tehdä jo sellaisen päätöksen, että kaikki sotainvalidit saisivat kaikki mahdolliset palvelut ja hoivan ja tuen ja saman lupauksen voisi tai minusta pitäisi antaa myös jokaiselle rintamalla olleelle sotaveteraanille puolisoineen. Meillä on varaa hoitaa teidät kunniakansalaiset kunnialla elämän ehtoopuolellakin ja lupaan tässä asiassa tehdä työtä.
Ja tässäkin asiassa on ainoa oikea ohje teidän meille antama ohje: Kaveria ei jätetä.
Tulemme tänä vuonna myös antamaan 45 000 suomalaiselle rauhanturvaajalle kriisinhallinta veteraanistatuksen ja kortin. Kuluva vuosi on meillä rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan juhlavuosi, sillä ensimmäisen kerran suomalaisia sotilaita esiintyi YK:n rauhanturvaoperaatiossa Suezilla 1956. Samaan aikaan uudistamme lainsäädännön niin että näissäkin tehtävissä isänmaan hyväksi itsensä loukanneet saavat ansaitsemansa hoidon ja hoivan. Laki tunnetaan Lex Jylhänä. Ja itse uskon, että Ilveskoti voi tässäkin työssä jatkaa arvokasta työtään ja käyttää parasta osaamistaan.
”Si vis pacem, para bellum − Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan” toteaa vanha roomalainen sanonta. Voisin teille puhua myös siitä mitä nyt teemme puolustushallinnossamme, mutta totean vain, että jotta jatkossakin maamme säilyy vapaana, on maanpuolustuksestamme pidettävä jatkuvasti huolta. Ja tulemme syventämään yhteistyötä myös itse vapaasti valitsemiemme kumppaneidemme kanssa. Ohjenuorana jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth ohje ja muistutus: Ei koskaan enää yksin!
Kunnioitetut sotiemme veteraanit
Yhteiskunnallemme on kunnia-asia, että jäljellä olevien veteraanien, kunniakansalaistemme, elinolosuhteista huolehditaan ja että teille veteraaneille suodaan mahdollisuus arvokkaaseen vanhuuteen.
Haluan vielä onnitella ja kiittää 25 vuotta täyttävää Ilveskotia. Lahjaksi valitsin teille kirsikkapuun. Sen sato muistuttakoon tämän talon tulevia asukkaita ja käyttäjiä siitä perinnöstä minkä te olette tehneet ja minkä te jätätte. Vain hyvin hoidettu puu antaa satoa ja vain hyvin hoidettu asukas jaksaa hymyillä.
Toivotan teille kaikille mitä parhainta vointia ja erinomaista juhlapäivää!