Hallitus antoi kesäkuussa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selontekonsa, jota eduskunnassa alamme käsitellä puolustusvaliokunnassa syysistontokaudella. Tätä ennen hallitukselle luovutettiin lisäksi ulkopuolisten arvioitsijoiden Nato-selvitys maamme mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.
Sekä selonteko että Nato-selvitys kuvaavat tarkasti maamme nykyistä turvallisuusympäristöä ja sen nopeaa muutosta. Venäjän laittomat jopa sotatoimet Itä-Ukrainassa ja Krimin valtaus ovat merkittävin suora syy Itämeren vakauden heikkenemiseen. EU ja myös Nato ovat joutuneet reagoimaan Venäjän aggressiiviseen toimintaan lisäämällä läsnäoloaan alueella. Ymmärrettävästi erityisesti Krimin tapahtumat ovat luoneet epävarmuutta ja pelkoakin mm. Baltianmaissa. Selonteon mukaan sotilaallista voimankäyttöä Suomeakaan vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea enää kokonaan pois.
Emme voi siis jäädä sivustaseuraajaksi, kun maailma ympärillämme muuttuu. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko korostaakin ja pyrkii vahvistamaan maamme kumppanuuksia Yhdysvaltojen, Naton, muiden pohjoismaiden ja erityisesti Ruotsin kanssa. Merkittävää on, ettei Ruotsin kanssa tehtävälle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle yhteistyölle aseteta ennalta rajoitteita ja siten suljeta mitään vaihtoehtoja pois. Samaan aikaan Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön johdolla on jatkettu ratkaisun kannalta ehdottoman tärkeää keskustelua Venäjänkin kanssa. On tärkeää, että lopullisen ratkaisun saavuttamiseksi on aluksi vaikka hieman heikompikin dialogi kuin vain kaksi äänekästä monologia.
Kevään Nato-selvityksen yksi merkittävimmistä päätelmistä oli varmasti se, että Suomen ja Ruotsin tulisi tehdä Nato-ratkaisunsa yhdessä. Selonteko puolestaan jatkaa vanhalla linjalla, jonka mukaan Suomi on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton, mutta mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä pidetään auki myös jatkossa. Molempien arvioiden keskeinen viesti on, että Nato on turvallisuutta ja vakautta edistävä toimija Euroopassa.
Selontekoa on myös kritisoitu. Eniten kummeksuttiin julkistamisajankohtaa, joka sijoittui viikkoa ennen Ison-Britannian EU-kansanäänestystä. On totta, että EU:n eropuolen voitto ja mahdollisesti tapahtuva brexit voivat vaikuttaa Euroopan turvallisuusympäristöön todella vakavalla tavalla. Selonteossakin nimittäin korostetaan EU:n roolia nimenomaan turvallisuusyhteisönä. Britannialla on nimittäin EU:n suurimmat sotavoimat ja se on myös tiedustelussa aivan omaa luokkaansa. On päivän selvää, että EU:n jo ennestään vaatimaton sotilaallinen ulottuvuus voi kokea ison kolauksen. Olemme nimittäin korostaneet EU:n keskinäisen avunannon symbolista ja konkreettista merkitystä, sillä sen parempia turvatakuita meillä ei ole. Mutta mikä on EU:n pelotevaikutus ja puolustusmahdollisuus ilman Ison-Britannian panosta?
Toisaalta on arveltu, että brittien lähtö voisi jopa jouduttaa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä, sillä britit ovat sitä jarruttaneet korostaen Naton roolia. On toki mahdollista, että tällä saralla päästäisiin nyt paremmin eteenpäin, mikä olisi myös Suomelle eduksi. On kuitenkin huomioitava, että jäljelle jäävistä 27 EU-jäsenmaasta edelleen 21 kuuluu Natoon ja pitää sitä ensisijaisena turvallisuusratkaisunaan. Päällekkäiset rakenteet eivät palvele ketään. Yhteistyötä sen sijaan voi ja on syytä tiivistää.
Miksi selonteon kanssa ei sitten odotettu? Kuten selonteossakin todetaan, on turvallisuusympäristömme muutos voimakasta ja jatkuvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että maailma ei pysähdy brexitiin. Seuraava suuri epävarmuustekijä on Yhdysvaltain vaalit. Pakolaiskriisi puolestaan voi eskaloitua milloin tahansa uudestaan, Euroopassa voidaan nähdä lisää tuhoisia terrori-iskuja puhumattakaan kaikista muista ennalta arvaamattomista tapahtumista. Turkinkin tilanne on epäselvä. Koska näitä ei voi ennakoida, ei niitä voida myöskään odottaa. Sen sijaan kaikkeen on varauduttava.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ehkä merkittävin yksittäinen lause on tämä: ”Tiedon ja analyysin pohjalta on oltava valmius mukauttaa toimintaa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteitä.” Pienen maan politiikan on oltava johdonmukaista, mutta kyettävä myös vastaamaan ympäröivän maailman muutoksiin. Tietoa meillä alkaa olla. Toivottavasti myös viisautta.
Nato tarjosi heinäkuussa huippukokouksessaan Varsovassa Suomelle ja Ruotsille illallisen. Riittääkö meille kahvi ja avec?
Timo Heinonen
kansanedustaja
Puolustusvaliokunnan jäsen