Ihana perinteinen juhannus jälleen takana. Oli ihana väkeä kiitellessä kuulla miten porukka sanoi, että ensi vuonna sitten uudelleen. Valtaosa tästä porukastamme vietti tänä vuonna Pekkalassa jo 15. juhannustaan ja osa ei muita juhannuksia ole elämänsä aikana kokeneetkaan. Vauvasta lähtien siis Loppijärven rannoilla.
Tällaiset hetket ovat vaan niitä parhaita. Rakkaat kummilapset perheineen mukana ja lähimmät ystäväperheet. Ja monet tulevat kerta toisensa jälkeen ainakin piipahtamaan vielä Pekkalassa.
Järveä tässä katselen. Enää ei kuulu kuin Kivikarilta kaukainen lokkien huuto ja laineiden liplatus rantakivistä. Loppijärvi onneksi ainakin toistaiseksi ollut tänä kesänä terveempi vuosi kausiin ja vesi jälleen kauniin kirkasta ja Hevosojan hiekkaranta kullankeltainen. Ei järvi varmasti vielä ihme parantumista ole kokenut, mutta ainakin nyt tuntunut, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Menneiden sukupolvien virheet eivät nopeasti korjaannu, mutta pikku hiljaa kuitenkin. Toivottavasti pian saadaan myös lisää yhteisiä niittoja järvelle sillä osa vanhoista aukoista jälleen kasvamassa umpeen ja seisova vesi on pahinta myrkkyä järvelle tässä tilanteessa.
Nyt hiljaista ja rauhallista. Kiitollinen, siunattu ja onnellinen.