Jälleen elämme sitä aikaa vuodesta kun runsasliikenteisimmät tiemme ovat jo sulia ja kuivia ja samaan aikaan valtaosa autoista menee edelleen nastarenkailla. Nastarenkaat aiheuttavat näinä aikoina paljon ongelmia ilmanlaadun selkeästä heikkenemisestä teidän rajuun kulumiseen. Nastarenkaat kuluttavat asfalttiteitä paljon ja irrottivat terveysongelmia aiheuttavia hiukkasia tien pinnasta ja lisäävät myös rengasmelua. Itse olen jo vuosia sitten esittänyt, että voisimme luopua meilläkin kalenteriin sidotusta talvirengaspakosta ja siirtyä vaateeseen sään- tai kelinmukaisista renkaista. Samalla olisi syytä luoda järjestelmiä kannustaa ihmisiä siirtymään nastarenkaista kitkarenkaisiin. Minusta harkinnan arvoista voisi olla verokannuste sillä kitkarenkailla ajavat kuljettajat eivät aiheutta nastarengaskuljettajien tapaan yhtä merkittävästi hengistysilmaongelmia eivätkä myöskään kallista teiden urautumista.
Viime vuoden lopulla Helsingin seudun ympäristöpalveluiden mittaukset paljastivat sen, että pääkaupunkiseudun ilmanlaatu heikkeni nimenomaan nastarenkaiden käyttöönoton jälkeen marraskuun alusta lähtien. Itseasiassa nastarenkaiden käyttö näkyy ilmanlaadussa jo loppusyksystä alkaen ja nastat kuluttavat voimakkaasti asfaltin pintaa muodostaen pölyä. Tällaisina kevätpäivinä kun tiet sitten kuivuvat niin hiukkaset nousevat ilmaan ja menevät hengistysilman mukana lasten ja meidän aikuistenkin keuhkoihin.
Nastarenkaiden vaikutuksia on tutkittu jo pitkään. Tutkimukset aloitettiin maailmanlaajuisesti jo 1970-luvulla eli hyvin pian nastarenkaiden vasta yleistyessä. Ensimmäiset talvirenkaat kehitettiin Suomessa jo 1934. Maailmalle tieto natsarenkaista levisi sitten rallien kautta, kun meidän rallikuskit menestyivät nastoineen erinomaisesti 1950- ja 1960-luvuilla mm. Monte Carlo -rallissa. Tämän myötä nastoitettujen renkaiden käyttö ja kehittäminen yleistyi Euroopassa, mutta myös Yhdysvalloissa, Japanissa sekä muilla kylmillä alueilla hyvin nopeasti ja nopeinta kasvu oli juuri 1970-luvulta lähtien.
Tutkimustulokset ovat johtaneet tämän jälkeen siihen, että monet kokonaiset valtiot, mutta myös monien valtioiden pienemmät alueet mm. osavaltiot ja kaupungit ovat tiukentaneet nastarenkaiden käyttölakeja. Näin siis siitä huolimatta, että varsinkin viime vuosina nastarenkaatkin ovat kehittyneet ja nastojen määrää on vähennetty ja kokoa kevennetty. Norjassa ja Ruotsissa on esimerkiksi otettu 2000-luvulla osassa kaupunkeja käyttöön nastarenkaiden katukohtaiset käyttökiellot tai nastarengasmaksut. Länsinaapureittemme talvirengaspolitiikka onkin selvästi meitä ympäristöpainotteisempaa. Norjassa on kieltojen ja rajoitusten lisäksi myös laajempia julkisia kampanjointia aiheen ympärillä. Norjassa ja Ruotsissa tämän kaiken eli kieltojen, rajoitusten, maksujen, mutta ennen muuta valistuksen myötä kitkarenkaiden osuus talvirenkaista on samaa luokkaa kuin meillä nastarenkaiden osuus. Esimerkiksi Norjassa yksin Oslo laskee nastarenkaiden käytön vähenemisen terveyshyödyt sadoissa miljoonissa Norjan kruunuissa.
Meillä Suomessa myös täällä Helsingissä rapistellaan mieluiten nastarenkailla. Kevättalvella 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan Helsingin kantakaupungissa kadun varteen tai pysäköintilaitoksiin pysäköidyistä henkilöautoista oli nastarenkailla varustettuja kolme neljästä (76 %) ja kitkarenkailla vain 24 %. Pakettiautoissa jako oli 80 % ja 20 %. Samaan aikaan maamme autokoulujen opetusautoista kuitenkin jopa puolessa on kitkarenkaat. Autokoulun opettajista 74% uskookin kitkarenkaiden ohjaavaan ennakoivaan ajotapaan. Itse toivonkin, että nyt mekin nastarenkaiden keksijämaana voisimme ottaa askeleen laadukkaiden pohjoismaisiin olosuhteisiin tehtyihin kitkarenkaiden suuntaan.
Toinen älyttömyys on sitten kalenteriin sidotut talvinopeusrajoitukset. Talvinopeusrajoituksia on tänäkin talvena ollut käytössä 9 000 tiekilometrillä kautta maan lokakuun lopulta lähtien. Huonoilla keleillä nämä alemmat nopeusrajoitukset voivat olla perusteltuja, mutta kelistä riippumattomat rajoitukset vähentävät lopulta liikennesääntöjen kunnioittamista. Nopeusrajoitusten vaihtamista on perusteltu liukkaudella ja pimeällä, mutta nytkin tiet ovat jo ainakin Etelä-Suomessa sulia ja illatkin pitkään valoisia. Autoliittokin on puuttunut asiaan; mm. heidän viestintäpäällikkönsä Jukka Tolvanen on todennut seuraavaa: ”Suuren osan syksyä ja talvea keli on hyvä ja tie kuiva. Tuolloin alhaisia nopeusrajoituksia ei pidetä mielekkäinä ja niitä aletaan venyttää. Se aiheuttaa helposti sen, että rajoituksilla ei ole uskottavuutta silloinkaan kun ne olisivat oikeasti tarpeen.”
Olen esittänyt aiemmin ja esitän nyt uudelleen ongelmaan ratkaisun. Ongelma voitaisiin ratkaista muuttuvin nopeusrajoituksin tai edullisesti lisäkilvin. Muuttuvat nopeusrajoitukset ovat oikein käytettyinä hyvä ratkaisu kelin mukaiseen ajonopeuksien säätelyyn. Nopeusrajoituksia olisi hyvä pystyä muuttamaan myös muina vuodenaikoina esimerkiksi ruuhkatilanteissa ja myös runsassateisina päivinä. Samaan aikaan lakia tulisi muuttaa niin, että muuttuva nopeusrajoitus voidaan nostaan myös 120km/h moottoriteillä sään ja liikenteen sen salliessa talviaikaankin.
Ymmärrän, että muuttuvien nopeusrajoitusten yleistymistä hidastaa niiden kallis hinta. Kelin mukaisia rajoituksia voitaisiin tehdä edullisemminkin. Mallin voisimme ottaa vaikkapa Saksasta. Siellä on käytössä nopeusrajoitus, joka on voimassa vain, jos tie on märkä. Miksei Suomessakin voitaisi soveltaa samanlaista ratkaisua, jossa alempi nopeusrajoitus olisi voimassa vain tien ollessa märkä, jäinen tai luminen? Samalla päästäisiin eroon kaksi kertaa vuodessa toistuvasta liikennemerkkien vaihtamisesta ja tienpidossa voitaisiin keskittyä olennaisempiin asioihin.
Nyt kuivilla teilläkin käytössä olevat talvinopeusrajoitukset pidentävät myös matka-aikoja niin henkilö- kuin linja-autoliikenteessäkin. Rautatie-, ilma- ja meriliikenteessä on jatkuvana tavoitteena matka-aikojen lyhentäminen. Siksi on erikoista, että maantieliikenteessä ollaan valmiita pidentämään talven ajaksi matka-aikoja kaikissa olosuhteissa.
Talvinopeusrajoitusten yksi ongelma konkretisoituu lisäksi ohituskaistateillä. Autoliiton Tolvanen totesia aikanaan että ”Suomessa on investoitu miljoonia euroja ohituskaistateihin, joilla voi turvallisesti ohittaa hieman hitaampia ajoneuvoja syyllistymättä itse ylinopeuteen. Talvirajoituksilla esimerkiksi kuorma-auton ohittaminen on ohituskaistatielläkin erittäin vaikeaa.” ”Liikenneturvallisuuden mallimaana pidettävässä Ruotsissa talvinopeusrajoituksia ei ole otettu käyttöön. Miksei Suomessakin voitaisi olla joustavampia?” Ohituskaistoilla tulisikin säilyttää ympäri vuoden normaali nopeusrajoitus vaikka muulla tieosuudella nopeutta laskettaisiinkin.
Eli itse ehdotan, että kalenteriin perustuvasta talvirengaspakosta ja jopa kirkolliseen juhlapyhään sidostusta sallitusta nastarengas ajelusta luovutaan ja uudistetaan lakia niin että määrittävänä tekijänä on kelin vaatima rengas. Samalla luodaan kannustin siirtyä kitkarenkaisiin ja rajataan nastarenkaiden käyttöä ainakin pääkaupunkiseudulla. Ja talvinopeusrajoituksista luovutaan siirtyen esimerkiksi Saksan kahden nopeusrajoituksen malliin missä alempi nopeus on voimassa tien ollessa jäinen tai luminen.
Ymmärrän, että laajamittainen ja nopea siirtyminen kitkarenkaiden käyttöön voisi olla liikenneturvallisuusriski, mutta toisaalta se lisäisi ennakointia ja puhdistaisi hengitysilmaamme. Otetaan siis askel Pohjoismaiseen liikennekulttuuriin.
Tilannenopeus on tämänkin jälkeen kuljettajan vastuulla.
…
Tänään illalla ehdin täysistunnon jälkeen vielä pyörälenkille ja ratsaillekin. Mukavalla tavalla Cossetten alias Klaaran selässä asiat unohtuivat mielestä ja ajatukset nollaantuivat. Ratsastus vaan niin mun juttu.
Mutta eduskunnassa ajatuksia ja töitä sitten ennen todella riittikin. Aamusta ensin puolustusvaliokunnan kokous mm. Yhdysvaltain ajankohtaisten asioiden ja Irakin koulutusoperaation parissa. Sitten tapaaminen asunto-osakeyhtiöiden päätöksenteko-ongelmien ja yleensäkin ASOY:n isojen korjaushaasteiden ja -velkojen parissa. Pitäisi löytää kultainen keskitie, että taloista pidettäisiin koko elinkaaren huolta eikä päästettäisi yli suurien remonttitarpeiden kuntoon. Nyt jättiremontit pahimmillaan ajavat taloissa vuosikymmeniä asuneet pois kun remontit niin kalliita, että asuminen ei niiden enää ole taloudellisesti omassa kodissa mahdollista. Tämän problematiikan parissa täytyy nyt töitä tehdä.
Täysistunnossa sitten tänään käsittelyssä metsähallituslaki. Lain ympärillä on ollut kyllä liikkeellä ennätysmäärä vääriäkin väitteitä ja suurenneltuja huolia tulevasta. Itse pidän nyt erittäin tärkeänä, että varmistetaan se, että upeat metsämme ja sen myötä vedet ja pohjavedetkin pysyvät jatkossakin yhteisenä kansallisomaisuutenamme. Ei sellaisia saa missään tapauksessa eikä minkään puolueen tai hallituskoalitionkaan aikana päästä kukaan myymään. Se pitää nyt laissa varmistaa ja kallioon hakata. Tästä ei saa minusta antaa piiruakaan periksi eikä avata myynnille mitään ohituskaistoja. Eduskunnan tulee jatkossakin aina päättää yhteisten metsiemme käytöstä ja suojelustakin.
Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen tänään vahvisti eduskunnassa, että uusi laki ei siirrä metsäomaisuutta uudelle osakeyhtiölle. Metsähallituksen alaisuuteen ollaan siis perustamassa uutta kokonaan valtion omistamaa osakeyhtiötä, joka vastaisi tulevaisuudessa Metsähallituksen omistamien maiden puukaupasta – siis vain puukaupasta. Tiilikainen totesi, että yhtiö toimii vain ns. tuottovaateen alaisilla mailla eikä se voi tätä oikeutta kenellekään muulle siirtää.
Uudessa mallissa metsät jaetaan ns. kolmeen taseeseen. Kaksi ensimmäistä tasetta ovat ns. tuottotase mihin kuuluvat nykyisinkin talouskäytössä olevat metsät ja luontotase missä on nykyiset luonnonsuojelumaat. Kolmanteen taseeseen siirtyy valtion omistavat Ylä-Lapissa sijaitsevat maat, joilla ei ole tuotto-odotuksia, mutta ne eivät myöskään ole suojelun alaisia.
Tässä nyt lyhyesti mistä kyse ja tärkeintä siis varmistaa, että yhteisiä metsiämme hoidetaan jatkossakin hyvin ja yhdessä suojelluksi sovitut metsät pidetään suojelukäytössä.
Jotenkin tämän päivän jälkeen kaipasin tätä.
Klaara ja mä ja lähti vähän laukalle…