Keskustan tilanne pääministeri Sanna Marinin vasemmistohallituksessa näyttää tulevan kesän myötä entistä tukalammaksi. Kevät meni vielä sulassa sovussa, kun velkarahaa jaettiin miljardikaupalla. ”Vihervasemmisto jakaa ja keskusta takaa” näytti toimivan koronakriisin hoidossa. Lasku tosin näistäkin pian jo 20 miljardista velkaeurosta tulee vielä eteen maksettavaksi. Tosin ei tämän Marinin hallituksen aikana ja se näyttääkin antaneen kaiken syyn ja perustelu vihervasemmistolle jakaa. Uskoisin, että syksyllä Marinin hallitus vielä tekee yhden jättijaon velkarahaa. Se noussee vähintään 5 miljardiin euroon ja sillä ostetaan vielä uskollisuutta hallituskumppaneilta loppuvuodeksi. Äärimmäisen kalliiksi tulee siis tämän korttitalon kasassa pitäminen suomalaisille veronmaksajille ja toivottavasti tähän nyt herättäisiin laajemminkin yhteiskunnassamme. Nyt jo keväällä hallituspuolueiden neuvottelijat kyselivät sähköpostilla kansanedustajiltaan rahanjakokohteita. Sai listata pienempiä, keskisuuria ja suuria menoeriä ja niitä sitten Säätytalon neuvotteluissa kilvan esiteltiin ja kuittailtiin. Meno oli keskustalaisten sanoin kuin ”kaupassa luottokortin kanssa ostoksia tehdessä”.
Näyttää siltä, että vasemmistoa eikä myöskään vihreitä juurikaan tämä maamme velkaantuminen huoleta. Enkä nyt siis puhu koronakriisin akuutin hoidon hinnasta vaan siitä, että velaksielämistä ei nähdä ongelmaksi edes pidemmällä aikajänteellä. Näin siis siitä huolimatta, että jälleen eilen Valtiovarainministeriön virkamiesjohto varoitteli tilanteesta toteamalla, että ”Kasvava velkaantuminen luo riskejä Suomen julkiseen talouteen”. Maamme juomen julkisen talouden kestävyysvaje on siis edelleen merkittävä vaikka eilen arviota hieman ruuvattiinkin uusien laskelmien pohjalta pienemmäksi. Pienemiseen ei siis ole vaikuttanut yksikään tätä tukeva hallituksen toimi vaan nimenomaan laskemien päivitykset ja tarkennukset. Eilen Valtiovarainministeriön julkistamassa raportissa julkisentalouden kestävyysvaje eli julkisen talouden tulojen ja menojen ero pitkällä aikavälillä arvioidaan olevan 4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä tarkoittaa siis euroissa noin 10 miljardia vuoden 2024 tasolla.
VM:n raporteissa tarkastellaan maamme julkisen talouden kestävyyttä laajasti eri näkökulmista lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja esitellään erilaisia velkaskenaarioita. Sen sijaan niihin toimii joilla kestävyysvajetta voitaisiin pienentää ei raportissa oteta kantaa. Se vastuu kuuluu tai tässä tapauksessa kuuluisi maamme hallituksen vastuulle. Mutta raportti kuitenkin osoittaa esimerkiksi sen, että esimerkiksi syntyvyyden palautuminen 2000-luvun alun keskimääräisiin lukemiin ei enää yksin auta merkittävästi pitkän aikavälin kestävyyshaasteeseen. Edes syntyvyyden merkittäväkään kasvu ei riittäisi estämään vanhushuoltosuhteen heikkenemistä. Samaan aikaan nimittäin väestön ikääntyminen lisää paineita julkiseen talouteen. Väestön ikääntyminen vaikuttaa kahta kautta julkiseen talouteen: vanhusväestön määrän kasvu luo kasvupaineita terveys-, hoiva- ja eläkemenoihin ja työikäisen väestön väheneminen heikentää talouden kasvumahdollisuuksia, mikä heijastuu suoraan veropohjan kehitykseen.
Raportin mukaan ”lisääntyvällä työperäisellä maahanmuutolla on tietyin edellytyksin syntyvyyttä nopeampi ja suotuisampi vaikutus pitkän aikavälin kestävyyteen. Pysyvästi korkeampi nettomaahanmuutto vahvistaisi julkista taloutta, mikäli maahanmuuttajien keskimääräinen työllisyys- ja palkkataso ei olennaisesti poikkeaisi kantaväestöstä”.
Suurimmat paineet väestön ikääntyminen luo kunnille. Tämä johtuu siitä, että kunnat kantavat ainakin toistaiseksi vastuun niin sosiaali-, mutta ennen muuta terveydenhuollon palveluista. Raportin mukaan erilaisilla työllisyyttä kohentavilla toimilla ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon tehostamisella on eniten mahdollisuuksia kohentaa julkisen talouden kestävyyttä.
Raportin madonluvut ovat vakavia. Julkisen talouden velkasuhde kasvaa koronaviruspandemian myötä lähes 80 prosenttiin muutamassa vuodessa ja velkasuhteen vakauttaminen kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä edellyttäisi peräti noin 5 miljardin euron sopeutusta. Sen sijaan velkasuhteen palauttaminen koronaviruspandemiaa edeltävälle tasolle eli alle 60 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä edellyttäisi mittaluokaltaan noin kaksinkertaista sopeutusta. Näistä kumpaankaan ei näytä Marinin hallituksella olevan keinoja eikä edes tahtoa. Laskun maksaminen tai edes maksusuunnitelman tekeminen jääneekin seuraavien hallitusten kontolle. Nyt eletään huoletonta elämää Marinin johdolla keskustan tukemana.
Ainakin hetken onneksi julkisen velan matala korko auttaa julkisen talouden velanhallinnassa. Raportissa kuitenkin todetaan, että ”Valtio ja paikallishallinto ovat kuitenkin niin syvästi alijäämäisiä, että velkasuhde kasvaa matalasta korosta huolimatta. Matalan koron vaikutus julkiseen talouteen ei ole positiivinen, sillä laskevien korkojen myötä työeläkerahastojen omaisuuden tuotto on laskenut. Siten korkotason lasku heikentää julkista taloutta kokonaisuutena, jos myös omaisuuden tuotto laskee samassa suhteessa. Lisäksi matala korkotaso johtuu siitä, että talouden kasvunäkymät ovat heikot.”
Raporttiin voitte tutustua tarkemmin täällä: Suomen julkisen talouden kestävyys.
Ja tämän kaiken muuten tekee entistä surullisemmaksi ja huolestuttavammaksi se, että Pääministeri Sanna Marinin hallitus ei näytä edes syksylläkään päättävän edes siitä hallituskautensa ensimmäisestäkään työllisyysuudistuksesta. SDP:n ministeri Tytti Tuppurainen työnsi päätöksiä jälleen eteenpäin Uuden Suomen haastattelussaan. Työllisyystoimia ei ehkä tulekaan vielä budjettiriiheessäkään. Näin siis maamme kannalta elintärkeät toimet työnnettäisiin jo ties kuinka monennen kerran eteenpäin mappiin ”joskus – ehkä”.
Keskusta yritti vielä tuoreen valtiovarainministeri Matti Vanhasen johdolla vakuutella, että hallitusohjelman kirjaus päätöksistä 30 000 työllisestä budjettiriihessä pitäisi. Lähtökohtaisesti 30 000 ei riittäisi mihinkään, mutta vielä huolestuttavampaa on se, että jos Marinin hallituksen seuraavatkin toimet ovat Rinteen hallituksen tapaan jopa työllisyyttä heikentäviä. Rinteen jo eroamaan joutuneen hallituksen saldoksihan jäi – 5000 työllistä omilla hallituksen päätöksillä. Tässä valossa Rinteen hallitus taisi tehdä historiaa. Hallituksen omat päätökset ja toimet siis lisäsivät työttömyyttä. Surullisen historiallista. Näyttääkin siltä, että demareilta ei löydy halua pysyvästi työllisyyttää parantaviin toimiin ja tätä linjaa tukevat myös vasemmistoliitto ja vihreät. RKP:llä ei näytä olevan hallituksessa minkäänlaista tahtoa ja keskustalle sen sijaan kelpaa kaikki, kunhan saavat jakomiljardeja omiin kansanedustajilta kerättyihin kohteisiin. Tuntuu siltä, että keskustalle käy Marinin hallituksessa nyt ihan kaikki. Eilen Vihreät kertoivat pyyhkivänsä hallitusohjelmalla ensin Keskustan naamaa aamusta ja sitten illalla demarit olivat vuorostaan keskustaa kyykyttämässä. Ja tuntui siltä, että koko keskusta oli ponneton, tahdoton ja aseeton vihervasemmiston heiluttaessa tahtipuikkoa. Puolueen puheenjohtaja Katri Kulmunista ei kuulunut mitään ja keskustan jämeryyttä yritti pitää pystyssä kommentoimaan komennettu puolustusministeri Antti Kaikkonen. Siinä kuitenkaan onnistumatta.
Marinin hallituksen koossa pitävänä sitkoksena ei siis ole minkäänlainen yhteinen ideologia tai edes näkemys huomisesta vaan loputtomaksi yhdessä päätetty velkarahan luottokortti. Ja tätä luottokorttia käytetään nyt lastemme ja lastemme piikkiin surutta ja huoletta. Armotonta, vai peräti arvotonta menoa.