Kamppi Eira kaupunginosalehti pysäytti tämän vuoden numerollaan 21 19.10.2011 täydellisesti minut. Lehdessä oli sivunkokoinen juttu otsikoituna ”Jos Loppi olisi Suomen pääkaupunki”. Se otsikko väkisten pysäyttää Lopen kunnanhallituksen puheenjohtajan. Ajattelin, että nyt on pakinassa kynä kiitänyt ja tartuin lehteen hymyssä suin. Eräs kaverini kommentoi, että onko ”se joku vappulehti”. No ei ole eikä ollut juttakaan pakina.
Tekniikan tohtori Wille Mikkola kirjoitti arkkitehtuurin helmiä nro 108 alla jutun ja sen nostoiksi taitossa oli nostetettu ”On vaikeata keksiä perusteluja sille, miksi vasta itsenäistyneen Suomen keskushallnto piti sijoittaa Helsinkiin” ja ingressissä todetaan, että ”Hallinnon pitäisi sijaita sisämaassa”. Ja kuvatekstissä vielä ”Loppi tarjoaisi monessa suhteessa nykyistä paremman sijainnin Suomen pääkaupungille”.
Silmäilylukemiseen jo koulussa opetettu kunnanhallituksen puheenjohtaja innostui entisestään.
Kirjoitus alkaa ensin pohtimalla Helsinkiä pääkaupunkina. Ensimmäinen kriittinen arkumentti on Vantaanjoki joka ei ole Viikinkiajan jälkeen täyttänyt rahtiväylän merkitystä mitä yleensä merkittävän kaupungin syntyminen on vaatinut. Toisena on turvallisuus näkökulma ja kirjoittaja nosti esille Neuvostoliiton toiminnan näinä aikoina ja jätti ilmaan avoimen kysymyksen ”Oliko mitään järkeä siinä, että niin vaaralliseen ympäristöön perustettu Suomi sijoitti hallintokeskuksensa avoimen meren äärelle?” Esimerkkinä Mikkola mainitsee vuoden 1943 helmikuun ja sen kuinka paljon helpompi olisi ollut ”harhauttaa ja torjua” vihollisen laivueita, jos pääkaupunki olisi sijainnut vaikkapa Hämeenlinnassa.
Seuraava kritiikki osuu ahtaaseen paikkaan. Kaupunki perustettiin Vironniemelle, jossa sen ”nykyiseen keskustaan ei mahdu kuin virkamiesten, liike-elämän ja politiikan aristokratia, joka yhä näkee sekä metropolin että Suomen korostetusti säteisenä ilmiönä”. ”Ahtaan keskustan ympärillä on melkein pelkkää merta”, Mikkola jatkaa ja edelleen ”Poliittisen johdon sijainti Uudenmaan saaristossa johtaa sellaisiin kummallisuuksiin kuin Länsimetro. Se on ainoa saaristoon sijoitettu metrolinja koko maailmassa. Muissa maissa metrolinjoja peittää tiheänä jatkuva asutus. Onhan Vironniemen ympärillä kiinteän maan sektorinsakin, mutta vähennäpäs sen sektorin kartalta pois rakentamiseen huonosti soveltuvat savipohjaiset maat, niin näet, miten kaukana ulkosaaristossa Vironniemi sijaitsee”.
Seuraavaksi Wille Mikkola lähestyy asiaa kielen näkökulmasta. Alue sijaitsee kaukana suomenkielisiltä seuduilta ja edelleen sinne muuttavien on maksettava asuntonta tontista huima hinta ”kielirajan yli rannikkoruotsalaisille”. ”Kaupungin kiilamainen muoto on kautta historian rajusti nostanut tämän veron tasoa. Tätä kieliveroa ei olisi peritty vuosisataa, jos itsenäisen Suomen pääkaupunki olisi sijoitettu sisämaahan. Pyöreästi levittäytyvässä metropolissa tontit olisivat muutenkin halvempia. Tällaista harkintaa ei ole milloinkaan tapahtunut”. Syy siihen, että sijaintia ei silloin kyseenalaistettu oli Mikkolan mukaan siinä, että äly oli kasautunut keskiajalla Suomen ainoaan kaupunkiin Turkuun ja korpiin jäänyt toisen luokan lahjakkuus hakeutui senkin vuorostaan ruotsinkielisiin kouluihin. ”Ei siis kannata ihmetellä, jos neljä vuosisataa myöhemmin ukaan suomenkielinn ei ymmärtänyt pitää pääkaupungin sijaintia harkitsemisen arvoisena asiana”.
Sitten sana osuus savimaahan. Hiekkaharjuilla ei tarvittu salaojia, paalutuksia eikä maanvaihtoja. mutta Tikkurilan lakeudella anturat paalutettiin ja viemärilinjat täytettiin Hyvinkään tasalta asti ajetuilla sorakuormilla”. Savimaa kuivui ja aihettu ”alueellisen painumisen”. Jne.
Sitten päästää ytimeen…
”Pääosa koko metropolin väestö mahtuisi ympyrän muotoiseen kaupunkiin jonka säde on 10km”.
Kun tämän tekee Helsingin kohdalle ja ottaa pois vedet ja savet jää jäljelle avautumiskiila joka on vaivaiset 60 astetta. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka ”Maailman metropolien joukossa Helsinki on tuppukylä, mutta taitamattomasti valitusta keskustan sijainnista johtuen sen työvoima kärsiin yhä pahenevista liikenneruuhkista”.
Ratkaisu on tässä:
”Lopelle sijoitettuna pääkaupungin työmatkojen pituus olisi suunnilleen puolet Helsingin seudun nykyisistä työmatkoista, ja liikenne olisi sujuvaa. Sillä olisi elämisen laatuun valtava merkitys. Nykyisinhän lapsiperheet muuttavat äärialueelle, josta vanhemmat joutuvat ajamaan rapaisissakin säissä töihin”.
Wille Mikkola jatkaa maalailua: ” Hallinnon ja Teknillisen Korkeakoulun siirryttyä Lopelle Helsingin kehitys pysähtyi ja sen vanha rakennuskanta välttyi pukamiselta. Kesäisin risteilyalukset täyttävät sen satamat, mutta muuten se muistuttaa uneliaisuudessaan sekä Turkua että Porvoota. Hotelli Senaatti tunnetaan vuosittaisista sambakarnevaaleistaan ja sen vastapäinen Edward Westermark keskus tieteellisistä kongresseistaan”.
Aukeaman kirjoituksessa Mikkola pohti seuraavaksi sitä mitä Helsingin sijainti ja sen aiheuttamat pitkät työmatkat aiheuttivat lapsille ja perheille. Hänen tekemässä kielikurssin testauksessa selvisi, että jotku luokat olivat yli 100 km päässä Helsingistä niin rauhattomia ettei testaus onnistunut lainkaan. Hänelle oli selvinnyt, että niiden luokkien lasten vanhemmista kolmannes kävi töissä Kehä III:lla päivittäin. Ennen kuutta aamulla työmatkalle ja paluu kotiin 12 tuntia myöhemmin. ”Olisi kohtuutonta vaatia, että he sen ylitse vielä jaksaisivat osoittaa kiinnostusta lastenta tekemisiin.”
Jos pääkaupunki olisi sisämaassa siis esitetyllä tavalla Lopen kohdalla niin ”pääkaupungin väestä suuri osa voisi pyöräillä töihin, ja useimpien automatkat pysyisivät parinkymmenen minuutin rajoissa”. ”Kiilavan metropolialueen” ongelmia ei siis olisi.
Lisäksi ”Lopella ei olisi pääteasemia. Pohjanmaan rata jatkuisi Tampereelta Lopelle Rengon lentokentän kautta. Tampereella ja Helsingissä olisi vain pienkoneiden kentät, ja Seutulan korpi tunnettaisiin mehiläispesiä rosvoilevista karhuistaan. Helsinki olisi Turun tapaan unelias pikkukaupunki”. Satamat sijoitettaisiin konttisataman osalta Kirkkonummen Kantvikiin ja Saksaan suuntautuva liikenne sijoittuisi Hankoon kuten nykyisinkin.
Lopuksi Wille Mikkola pohtii sisällissodan jälkeisiä aikoja miten rakentaminen sijoitettiin parhaille pelloille. ”Erityisen paljon peltoa olisi säästynyt, jos pääkaupunki olisi sijoitettu Lopen korpiin. Perunapeltoa niiden metsien keskellä on vain nimeksi”. Mikkolan mukaan edelleen jatkuva ”peltojen peittäminen betonilla ja asfaltilla on huonoa politiikkaa”.
Lopputoteamana hän kirjoittaa, että ”Hiukan enemmän oivallusta tarvitaankin jo siihen, että käsittäisi kaupungin muodon merkityksen maan taloudelle. Kiila on kallein tunnettu kaupungin malli. Paljon voitettaisiin jo sillä, kun Helsingin keskustatoimintojen rakentaminen suunnattaisiin Tikkurila-Malmi-Leppävaara ratalinjan pohjoispuolelle. Sen seurauksena Helsinki ei aian mittaa tarvitsisi pääteasemia, vaan sen kaukojunaliikenne tapahtuisi kauttakulun periaatteella ja ulottuisi Kirkkonummelle asti.” Näin siis päättää tekniikan tohtori Wille Mikkola kirjoituksensa ja täydentää sen kartalla jossa pääkaupunki on Lopen kohdalla ja uudet raide- ja tieyhteydet näkyvät siinä.
Mielenkiintoinen juttu. Kertakaikkiaan. Taidan vuotaa sen kuntaministeri Henna Virkkuselle. Jos siis tehdään remonttia niin tehdään sitten kunnon remontti. Eli pääkaupunkikin uusiksi. No ei kai sentään. Hieman pilkesilmäkulmassa.
Mutta kyllä tämä juttu nimenomaan vahvistaa sitä ajatusta mitä olen esillä pitänyt Hyvinkää-Riihimäen talousalueella. Meidän tulee vahvistaa tämän alueen tulevaisuutta yhdessä ja tehdä hyvin suunniteltu yhdyskuntarakenne tänne näiden kuntien ja alueiden joka tapauksessa kasvaessa yhteen. Miten siis hyödynnämme pääradan varren alueet tehokkaan ja laadukkaan asumisen alueina. Miten luomme moottoritien varteen riittävästi työpaikkoja ja myös tiloja esimerkiksi valtion hallinnolle vähentääksemme matkustamisen tarvetta pääkaupunkiseudulle. Alueemme olisi siis aivan ehdoton alue kauaksi tehtävän hajasijoittamisen sijaan. Näillä alueilla olisi aidosti merkitystä koko maamme kannalta ja myös perheiden arjen kannalta. Ja miten sitten rakennamme vahvan kehän alueellemme joka ulottuu Janakkalaan, Lopelle, Hausjärvelle ja varmaan Tammelaankin asti. Nämä ovat maamme vahvimpia kasvualueilta pian ja siihen pitää varautua oikealla tavalla.
Jos ei nyt sentään pääkaupunkia Lopesta niin tehdään ainakin Hämeestä Hämeenlinnan seudusta, Riihimäen-Hyvinkään seudusta Lopen Lehdessä tätä aluetta Ahti Gåpå kutsuisi Eteläiseksi Hämeeksi ja Pohjois-Uusimaasta maamme vahva tulevaisuuden keskus. Ja olen vakuuttunut, että tässä samassa trendissä on mukana myös Päijät-Häme Lahden johdolla ja Forssan seutukin kun junayhteys Riihimäeltä Lopen kautta yhdistää sen Helsinkiin. Näin tehtynä uusi junayhteys yhdistäisi siis Forssan ja Porin tehokkaasti Helsinkiin. Linjaus Riihimäen kautta olisi vain 10 minuuttia suoraa linjausta hitaampi, mutta se synnyttäisi aidon länsi-itä-raideyhteyden Suomeen. Ja se on se juttu mihin tässä nyt pitäisi myös ajatuksia keskittää.
Aattelepa ite.
…
Tänään Helsinkiin aikaisella herätyksellä. Tai siis tänäänkin. Aamu flunssarokotukseen ja siitä kokouksiin ja niitä tänään riittääkin ja myös muutama tapaaminen.
…
Kello 16.38 ja istun eduskunnassa työhuoneessa. Nyt parituntia täällä töitä päivän kokousten ja tapaamisten jälkeen. Päivällä itseasiassa mielenkiintoinen tapaaminen Suomen vesiyhdistyksen väen kanssa. Esillä siis vesiasiat, jätevesi ja juomavesi ja siis siirtoviemäri ja yhdysvesijohtoratkaisut ja vastaavat. On huolestuttavaa, että viemäriverkostoistamme esimerkiksi jopa 30 prosenttia on jo nyt kiireisen saneerauksen tarpeessa ja samaan aikaan lukuisat kunnat ottavat vesihuoltoyhtiöiltään liikevoittoa jopa lain henkeä enemmän kattaakseen muita arjen menoja. Siis viemäri ja vesijohtoverkot huononevat ja ”pommia” vain siirretään eteenpäin lapsiemme kiusaksi ja maksettavaksi. Tätä asiaa on syytä selvittää ja pohtia tiukennuksia siihen, että puhtaasta vedestä ja jätevedestä tulevat tulot käytettäisiin vastuullisesti tämän toimialan hyväksi siis myös verkostojen saneeraukseen. Ympäristövaliokunnassa juuri esitimmekin lisää rahaa 3 miljoonaa euroa ensi vuodelle siirtoviemäreiden rakentamiseen ja samaan aikaan hallitus käynnistää laajan koko maan kattavan Viemäröintiohjelman. Asiaa otetaan nyt valtion taholta vakavasti ja toivotaan, että kunnissakin.
Nyt eduskunnan salissa käsitelty perussuomalaisten ja keskustan varjobudjetti. Olipahan karua luettavaa. En olisi ikinä uskonut miten kovakouraisesti nämä puolueet kohtelisivat suomalaisia työtä tekeviä ja suomalaisia yrityksiä. Verotus siis kiristyisi merkittävästi jopa varsin pienituloisilla aloilla. Voi siis hyvin todeta, että onneksi ne esitykset eivät oppositiosta tule arkipäivään. Ja perussuomalaisten esitys jopa lisäisi valtiomme velkaantumista vieläkin enemmän. Se siis vastuullisuudesta. Populismi toimii juuri noin.
Nyt siis hetki työhuoneessa ja illalla mediatapaamiseen vielä.