Jo joutui armas aika.

Blogi, lauantaina 02.06.2012

Onnea kaikille kevään uusille ylioppilaille, ammattiin valmistuneille ja kouluvuotensa päättäville. Aurinkoista kesää tästä hieman tuulisen sateisesta päivästä huolimatta toivotan ja onnea uusiin elämän myötätuuliin ja haasteisiin.

Tänään minullakin tärkeä ja erityinen päivä. Opettajaurani ainakin toistaiseksi viimeiset omat oppilaat painavat tänään valkolakit päähänsä ja moni valmistuu jo myös ammattiin. Ihana päästä näiden nuorten lakkiaisjuhlaan Lopella ja sitten vielä moniin koteihinkin juhlimaan. 

Nauttikaa tästä päivästä.

Jo joutui armas aika 
ja suvi suloinen. 
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen. 
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks’ luopi, 
sen kutsuu elohon. 

Taas niityt vihannoivat 
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi 
hyvyyttäs’, Jumala,
ihmeitäs’ julistaapi 
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa 
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa 
Luojaansa kiittäisi! 
Mun sieluni, sä liitä 
myös äänes’ kuorohon 
ja armon Herraa kiitä, 
kun laupias hän on.

Kello 21.52 ja juuri ylioppilasjuhlakierrokselta kotiin. Olipas päivä. Aamusta sain jakaa jo 17. kerran Kunnon Kaveri -palkinnon Lopen Kirkonkylän koulun Kevätjuhlassa. Aikanaan ideoin koulullemme tällaisen ”Hymypoika/Hymytyttö” -palkinnon reilulle ja esimerkillisen kuudesluokkalaiselle ja siitä asti olen saanut itse olla jakamassa tätä palkintoa. Tälläkin kertaa palkinto oli odotettu ja jälleen yhteen kotiin lähti Lähteen Susannan Suskan Savi-Heinä Puodin pieni patsas ja kunniakirja ja samanlaiset jäivät koululle pienemmille oppilaille muistutuksen reiluudesta ja hyvistä käytöstavoista ja niiden merkityksestä.

Kirkonkylän alakoululta sitten Lopen Elmolaan Lukiomme Lakkiaisiin. Tällä kertaa jälleen minun sydämessäni erityistä tykytystä kun valkolakit päähänsä painoivat monet minun viimeisen oman luokkani oppilaat. Näitä nuoria sain aikanaan opettaa alakoulussa luokanopettajana seitsemän vuotta sitten ja nyt he painoivat valkolakit päähänsä ja monet valmistuivat myös ammattiin. Täytyy myöntää ja teen sen myös ylpeänä, silmäkulmani kostuivat useampaan kertaa juhlassa. Hienoja nuoria ja upeat käytöstavat ja mikä voisikaan lämmittää enempää vanhan opettajan mieltä ja sydäntä kuin entisen oppilaan katse ja sen päälle pieni hymy tai kun hetki kun yksi pojista käveli hakemaan ylioppilastodistustaan ja mennessään ohi katsahti ja tervehti vanhaa alakoulun opeaan. Hienoja juttuja ja toivat mieleen tukun ainakin minulle rakkaita muistoja.

Elmolasta sitten lakkiaisjuhlakierrokselle Riihimäelle ja Lopelle. Kiitos kaikille kutsuista ja ihanista juhlista. Oli mukava saada olla mukana teidän suuressa päivässä. Nyt on vatsa täynnä toinen toistaa herkullisempia tarjoiluja ja viimeisessä paikassa pääsin vielä laulamaan entisten oppilaitteni kanssa Anssi Kelan 1972-biisin. Soolot vedimme Liljastiinan kanssa ja nämähän nuoret tulevat vielä muuttamaan maailmaa. Kuulemme heistä vielä.

 

 

 


Kommentit