Tänään tuli kuluneeksi tasan 72 vuotta jatkosodan päättymisestä. Sotilaamme lopettivat sotatoimet 4. syyskuuta 1944 ja neuvostoliittolaiset päivää myöhemmin. Rauhanehdot oli saatu jo elokuun lopussa ja Neuvostoliiton ehtona aselevolle oli Suomen suhteiden katkaiseminen Saksaan. Edeltäjäni eduskunnassa äänestivät 2. syyskuuta Saksan suhteiden katkaisemisen puolesta äänin 113–43 ja ”Neuvostoliitto oli valmis aloittamaan aselevon 4. syyskuuta 1944 kello 8.00 sillä edellytyksellä, että Suomi tiedottaa suhteiden katkaisemisesta Saksaan. Suomalaiset lopettivat 
sotatoimet tuona ajankohtana, mutta neuvostoliittolaiset jatkoivat tulitusta vielä vuorokauden, mikä ilmeisesti johtui tiedotteen julkaisun viivästymisestä.” Neuvostoliitto ei kuitenkaan suostunut solmimaan heti lopullista rauhaa ja vasta 19. syyskuuta Moskovassa allekirjoitettiin välirauha. Rauhassa maamme menetti Petsamon ja uudelleen Karjalan. Lisäksi neuvostoliittolaiset halusivat Porkkalan itselleen ”vuokralle” 50 vuodeksi ja lisäksi saksalaiset piti riisua aseista ja saattaa oma armeijamme 2,5 kuukaudessa rauhanajan kannalle. Lisäksi maallemme langetettiin kohtuuttoman kovat sotakorvaukset mitkä maamme maksoi viimeistä penniä myöten. Myöhemmin Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus uusittiin lähes sellaisenaan Pariisin rauhassa vuonna 1947.
Jatkosodassa kaatui tai katosi noin 66 000 suomalaista sotilasta ja 1500 siviiliä. Lisäksi lähes 190 000 suomalaista haavoittui. Jatkosota ei kuitenkaan jäänyt maamme viimeiseksi vaan saksalaisten riisumiseksi aseista syttyi Lapissa Lapin sota. Lapissa aseet vaikenivat vasta seuraavana keväänä 27. huhtikuuna 1945. Sen jälkeen olemme onneksi saaneet elää rauhan aikaa ja ensin jälleen rakentaa maamme ja sen jälkeen kehittyä yhdeksi maailman parhaaksi maaksi monillakin eri mittareilla mitattuna.
Tänään aloitimme juhlapäivän Veteraanipuistossa seppeleen laskulla ja Veteraanikuoron Iltahuudolla. Varsinainen juhlahetki oli Eedilän palvelukeskuksessa ja juhlaan pääsi vielä paikalle kolme veteraaniammekin ja yksi lotta. Kuulimme Lotta Meija Pälsiltä koskettavan muistelon sotasairaalan tapahtumista. Eversti Seppo Uro piti äärimmäisen mielenkiintoisen juhlapuheen ja kirkkoherra Tuomas Hynynen päätössanat.
Liikuttava ja koskettava juhlapäivä ja mielessä tänäänkin Ehrnrothin sanat: ”Ei koskaan enää yksin”.
Tässä vuonna 2008 eduskunnassa kuvaamanani Sotaveteraanien laulamana Veteraanin Iltahuuto. Kuunnelkaa!
Tänään myös hieman työasioita sillä huomenna alkaa tiukka loppuviikon budjetin lähetekeskustelu eduskunnassa ja ennen perjantaita en näillä näkymin eduskunnasta kotiin pääsekään. Tärkeä viikko ja lisäksi useita muitakin kokouksia kalenterissa aamuvarhaisille ja lounastauoille. Muuten mennään istuntosalissa perjantaihin asti aamusta yöhön. Huomenna sitten jatketaan.