Viime vuoden 2016 keväällä maassamme järjestettin yli tuhat pääsy- ja soveltuvuuskoetta. Meidän nykyinen valintakoejärjestelmämme on kansainvälisestikin vertailtuna rakas ja kalliskin. Lisäksi yhteen pääsykokeeseen ja siinä onnistumiseen painottunut ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen pääsykoejärjestelmä kuormittaa paljon hakijoita ja aiheutta stressiä ja turhaakin vaivaa tiukan abiturienttivuoden ja lukio-opiskelujen jälkeen. Pääsykokeisiin pänttääminen kirjoituskevään jälkeen on valtava urakka ja laittaa osittain nuoret myös epätasa-arvoiseen asemaan valmennuskurssien ja muiden kautta.
Onnistu tai joudut välivuodelle -malli on siis monessa mielessä haastava ja ei siksi ole ihme, että monet nuoret turvautuvat nykyisin kalliisiin valmennuskursseihin tai nostavat kädet ylös ja päätyvät pakon sanelemana välivuodelle valmistautumaan huolellisesti seuraavan kevään pääsykokeisiin. Mutta mitä sitten jos ei silloinkaan onnista vaikkapa ihan inhimillisen jännittämisen tai flunssankin takia. Edes jälleen uusi välivuosi.
Kalliista valmennuskursseista on tullut jo jopa suoranainen uhka koulutuksen tasa-arvolle. Kaikilla ei ole varaa osallistua kursseille ja muuten mahdollisuutta vaikkapa asuinpaikan takia. Valmennuskursseja järjestetään nimittäin yleensä vain suurissa kaupungeissa. Onneksi sentään joitain sähköisiäkin kursseja on jo tullut tarjolle.
Nykymallimme seurauksena moni nuori joutuu siis viettämään ei-toivottuja välivuosia, kun käytännössä vain yhteen pääsykokeeseen ehtii valmistautumaan kunnolla.
Nykyjärjestelmämme on raskas myös korkeakouluille. Yli tuhannen pääsy- ja soveltuuskokeen on laskettu maksavan noin 25–30 miljoonaa euroa vuodessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö sopikin viime vuonna korkeakoulujen kanssa, että nämä luopuvat pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista nyt alkaneen vuoden aikana vuoteen 2018 mennessä. Lisäksi OKM:n asettama työryhmä julkaisi loppuvuidesta toimenpideohjelman ylioppilastutkinnon paremmaksi hyödyntämiseksi opiskelijoiden valikoinnissa korkea-asteelle. Työryhmä esitti, että korkeakoulut valitsisivat valtaosan opiskelijoista toisen asteen todistuksien perusteella.
Todistusvalintaa onkin järkevää edistä, sillä yksilön, yhteiskunnan ja korkeakoulujen resurssien käytön kannalta järkevää on, että yhdellä osaamisen osoittamisen näytöllä voisi hakeutua useampaan koulutukseen. Nykymalli ei kannusta hakemaan sinne, minne haluaisi, vaan sinne minne uskoo pääsevänsä. Yksi yleispätevä koekokonaisuus vähentäisi myös tarvetta taktikoinnille ja kannustaisi opiskelijoita ilmoittamaan todelliset halukkuutensa.
Ylioppilastutkinto mittaa pääsääntöisesti hyvin soveltuvuutta jatko-opintoihin. Tutkinnon arvostelun uudistus parantaa arvosanojen vertailukelpoisuutta ja tarjoaa korkeakouluille luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa tutkinnon suorittaneiden osaamisesta. Ylioppilastutkinto on järjestetty alueellisesti kattavasti ja sen arvostelujärjestelmä on yhdenmukainen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä arvioikin, että ylioppilastutkinto on tasa-arvon ja korkeakoulutuksen saavutettavuuden näkökulmasta selkeästi paras lähtökohta opiskelijavalinnoille. Olen itse täysin samaa mieltä.
Menestys valintakokeissa ja korkeakouluopinnoissa korreloi selvästi menestyksen ylioppilastutkinnon kanssa. Useissa tapauksissa on selvää, että ne nuoret, jotka saivat hyviä arvosanoja yo-kokeista, tulevat saamaan myös hyvät pisteet pääsykokeista. Yhteiskuntamme kannalta on tarkoituksenmukaista, että pääsy jatko-opintoihin tapahtuu ennemmin nopeasti kuin hitaasti.
On kuitenkin myönnettävä, että ylioppilastutkintoa painottavaan järjestelmään liittyy myös haasteita. Joillakin aloilla on perustultua jatkossakin toteuttaa soveltuvuutta mittaavia muunlaisia valintatapoja ylioppilastutkinnon rinnalla. Työryhmänkin näkemyksen mukaan korkeakoulujen tulisikin tarjota riittävästi muita osaamisen näyttömahdollisuuksia, esimerkiksi avoimiin kursseihin perustuen.
Toisena haasteena on ratkaista ammatillisen koulutuksen puolelta korkea-asteelle hakevien yhdenvertaiset mahdollisuudet. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa aloittavista merkittävä osa (35 %) on muun kuin lukion suorittaneita opiskelijoita. Jatkotyönä onkin tarkoitus selvittää yliopistojen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintoja ammatillisen koulutuksen suorittaneiden kannalta.
Kolmas haaste on varmistaa, että jatko-opintoihin pääseminen ei ole kerrasta kiinni. Tämän takia on varmistettava, että ylioppilastutkinnon tuloksia olisi mahdollista korottaa myöhemmin. Ja minusta rinnalla pitää olla myös mahdollisuus päästä jatko-opintoihin pääsykokeiden kautta. Opiskelijavalinnoissa onkin säilytettävä myös väylä ja mahdollisuus niille, joilla into opiskeluun herää vasta myöhemmin elämässä. Maallamme ei ole tarkoituksenmukaista hukata yhtäkään lahjakkuutta. Meillä ei kuitenkaan ole varaa myöskään useiden päällekkäisten järjestelmien ylläpitämiseen. Ylioppilastutkinto on hyvä osaamisen käyntikortti, jonka tulee avata myös korkeakoulun ovet.
…
Tänään maahan hieman lisää lunta täällä eteläisessä Hämeessäkin. Nyt töiden pariin ja jos vaikka pari mahdollista uutta kuntavaaliehdokastakin tänään tapaisin.
…
Mukava päivä päätökseen. Ihan kaikki ei mennyt käsikirjoituksen mukaan, mutta ilta meni…
Riihimäen Nuorisoteatterin Kaunotar ja Hirviö ensi-illassa
Upea oli Mirtta Lumivuokon päättötyönään ohjaama Riihimäen Nuorisoteatterin Kaunotar ja Hirviö. Upea kokonaisuus ja supertaitavia ja -lahjakkaita nuoria! Kiitos RNT!
Illalla nimittäin Kino Sammossa jälleen yksi hieno Riihimäen Nuorisoteatterin ensi-ilta. Tällä kertaa vuorossa oli Mirtta Lumivuokon päättötyönään ohjaama klassikkosatu Kaunotar ja Hirviö. Jos puoltoääniä näyttötyön läpäisemiseksi tarvitsee niin täältä tulee kaksi – isältä ja 6-vuotiaalta pojalta. Aivan mahtava puolitoistatuntinen 
mikä piti mukana tiukasti koko ajan eikä väliaikaa kaivannut. Olisin mielelläni muutaman näyttelijän ihan erityisestikin halunnut nimeltä mainia vaikka täytyy jälleen sanoa, että kaikki olivat rooleissaan todella hyviä. Eri kokoisia rooleja ja pieniä sivuosia, mutta loppuun asti hiottuja ja jokainen liike ja ilme mietitty ja tehty huolella. Tästä kiitos kuuluu ohjaajalle ja näyttelijöille.
Pääroolissa Kaunotar oli suurenomainen ja kruununa näytelmän ainoa laulu duettona Hirviön kanssa. Myös Hirviö roolissaan erittäin hyvä kuten myös Kaunottaren siskot ja isäkin. Ja jotenkin minua sykähdyttivät erityisellä tavalla myös Hirviön linnan ”palvelijat” tai mitä nimeä heistä käyttäisin. Mutta kun käytte katsomassa niin tiedätte mitä tarkoitan. Näissä rooleissa erityisesti jokaisen liikkeen ja ilmeen tärkeys korostui ja kertaakaan ei nuoret herpaantuneet. Kymmenen pistettä.
Jos hakemalla jotain hakee niin, että osa näyttelijöistä olisi tarvinnut äänen vahvistamista. Hetkittäin ainakin täällä kuulolla joutui turhaan skarpata ja se hieman ainakin minua häiritsi. No se oli pieni – se pieni pakollinen – mutta sanoisin, että Mirtta on tehnyt dramatisoija Sirkku Peltolan, musiikkojen Joonas Ylänteen ja Felix Hildenin sekä työryhmän kanssa hienoa työtä. Ei tarvitse kauaksi teatteriin lähteä ja tämä näytös menee erittäin hyvin kouluikäisistä aina ylöspäin aina meihin aikuisiin asti. Hieno teksti ja vahvaa tulkintaa. Tykkäsin.
RNT:n kevät tarjoaa vielä aika monta ensi-iltaa Macbethistä Kolmeen Muskettisoturiin ja Lumikista Tuhkimoon huhtikuussa ensi-illan saavaan Nahkatakkiseen Tyttöön. Eikä siinä todellakaan vielä kaikki. Katsotaan Nuorisoteatterin sivuilta lisää ja menkää katsomaan. Se on kunnianosoitus ja kiitos näille nuorille tekijöille, mutta siinä saa itsekin valtavasti.
…
Nyt kello 21.21 ja huomenna peurajahtipäivä eli pientä luntaa saa tullakin. Nautitaan talvesta.