Kyllä tuo on ollut tällä viikolla päälimmäisenä mielessä kun on moottoritietä sahannut Hämeenlinnaan ja Helsinkiin ja kotiin ja jälleen uudestaan Helsinkiin jne. Moottoritiellä pudotettiin tällä viikolla nopeusrajoitus 120km/h:sta 100 km/h:ssa eli kesänopeuksista talvinopeuksiin. Nyt ei olekaan mitään muuta ongelmaa kuin se, että talvesta ei ole tietoakaan. Ulkona lämpömittari näyttää 6-10 astetta lämmintä, tienpinta on kuiva ja kaunista sää muutenkin ja meidä laitetaan ajelemaan hissunkissun talvinopeuksien mukaan. Tässä ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä ja apuun onkin syytä huutaa liikenneministeri Merja Kyllöstä. Eikö nyt asialle voisi jotain tehdä?
Ystäväni laittoi juuri hetki sitten Saksasta kuvalinkin. Kurkatkaapa tästä. Näin se toimii Saksassa ja miksi ei voisi toimia meilläkin. Ja nyt siis puhun vain moottoriteistä. Ymmärrän sen, että kaikkia talvinopeusrajoitteisia teitä ei voida varustaa muuttuvilla nopeusrajoituksilla jo hintansakin takia, mutta edes moottoritiet.
Samaan aikaan nostan jälleen kerran keskusteluun myös talvirengaslainsäädäntömme. Eiköhän senkin voisi jo päivittää ”talvi tulee kalenterin mukaan” -mallista ”autossa pitää olla kelin vaatimat renkaat” -muotoon. Siis Ruotsin tapaan. Nyt meillä ajellaan nastoilla kuivilla teillä ja urat kasvavat ja hengistysilma huononee. Tiedän, että osa nyt sanoo, että voihan sitä kitkarenkaillakin ajella. Kyllä voi, mutta kesäkelillä voisi yhtähyvin ajella myös kesärenkailla. Ja samalla voisi veroteknisesti lähteä uudistamaan myös renkaiden hinnankehitystäkin niin että tietä vähemmän kuluttavat kitkarenkaat tulisivat edullisemmiksi kuin nastat tai vähintäänkin samanhintaisiksi. Ei siis ole mitään syytä rangaista siitä, että toinen ei kuluta tietä yhtä paljon eikä saastuta katupölylläkään yhtä paljon kuin nastarenkailla korvailevat.
No kun tässä nyt on esitetty kaikenlaista ja niiden takana seison tiukasti ja asennossa kuin partiopoika niin esitänpä samalla myös kesä- ja talviajasta luopumista. On kiistatta totta, että tämä jokasyksyinen kellojen siirtoruleti aiheuttaa paljon ongelmia ja haittoja. Sen sijaan mitään oikeita hyötyjä ei ole voitu osoittaa. Muistan joskus lukeneeni, että syksyllä talviaikaan siirtyminen näkyy myös liikenteen onnettomuustilastoissa hetken piikkinä. Eli olemme aamulla väsyneempiä ja unisempia liikenteessä ja harmia se kellojen siirtely aiheuttaa lapsiperheille, julkiselle liikenteelle ja kaikelle.
Hoidetaanko tämäkin samalla kuntoon?
Jos viime kaudella aloitimme Hometalkoot niin olisiko nyt aika aloittaa Järkitalkoot kaikkien tällaisten järjettömyyksien korjaamiseksi.
Otan listalle mielelläni lisää arjenjärjettömyyksiä vastaan. Laittakaapa tulemaan timo.heinonen(a)eduskunta.fi
…
Päivä jo edennyt istunnon jälkeiseen elämään. Ympäristövaliokunta ja sivistysvaliokunta ja täysistuntokin jo takana ja nyt töitä työhuoneessa iltaan. Illalla sitten Riihimäen seudun kokoomuslaisten kanssa Kom-Teatteriin katsomaan Vadelmavenepakolaisia. Mutta sitä ennen monenlaista mm. huominen juhlapuhe Hämeenlinnaan Hämeen Ratsastajien 80-vuotisjuhlaan valmiiksi.
…
Kello 23.47 ja nyt kotona. Viikonloppu. Kiitos heti alkuun ehdotuksista Järkitalkoiden kohteiksi. Työtä siis näyttää riittävän. Kiitos siitä.
Mutta ilta tänään sitten kirjoitustöiden ja muun työnteon jälkeen menikin KOM-teatterissa. Riihimäen seudun kokoomuslaisten kanssa menimme katsomaan herkullista Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista. Ohjaaja Arn-Henrik Blomqvist oli tehnyt upeasta kirjasta upean lähes kaksi ja puolituntisen näytelmän joka eteni, nauratti, viihdytti ja herätti myös ajatuksia. Erittäin loistava teksti ja kolmen ammattilaisen esittämä se heräsi henkiin lavalla. Pääosaa ruotsalaisuudesta haaveilevaa suomalaista esitti Juho Milonoff, jonka suoritus oli häkellyttävä. Koko ajan mies uurasti lavalla ja veti suorituksensa arvosanalla kymppi plus. Niko Saarelan ja Eeva Soivion harteille ja lukuisat muut roolit ja tämä ohjaajan miehitysvalinta ja myös vain kahden näyttelijän valinta korosti upealla tavalla pääosan näyttelijää, mutta myös kärjisti karikatyyrejä. Yllättävä ja häkellyttävä loppu ja sellainen joka laittoi jälleen ajattelemaan. Siis hauska – kertakaikkisen hauska ja viihdyttävä näytelmä – sai osittain draagisenkin lopun. Ei nyt kerrota enempää, mutta menkää ihmeessä vaikkapa pikkujoulujen kunniaksi KOMiin ja naurakaan ja viihtykää. Lisää näytelmästä löydätte: KOM-teatteri.
Nyt kello jo juoksee kohti huomista ja minäkin taidan luovuttaa. Huomiseen.