Yhä useammat tapahtumat kärsivät talkooväen puutteesta, kun ihmisille asetettavat vaatimukset työpaikoilla ja myös perheen vapaa-ajankäytön suhteen ovat muuttuneet. Vapaa-ajan käyttö on myös huomattavasti pirstaleisempaa kuin perinteisten suomalaisten suurtapahtumien syntyaikaan. Esimerkkeinä voisi mainita Lahden Suurkisat, Jyväskylän Suurajot (Neste Oil Ralli) tai vaikkapa Suomi-Ruotsi-maaottelu. Nämä kaikki ovat menettäneet niin talkooväkeä kuin yleisöäänkin uusille urheilulajeille, elektroniikan viihdekäytölle ja nykyään paljon puhutulle ”kotoilulle”.
Itse olen ollut tekemässä Suomen MM-rallia yli kymmenen vuotta. Parhaita viikkoja joka vuosi ja upeita muistoja ja kokemuksia. Tänäkin vuonna sain selostaa kilpailun päätapahtumat niin Killerin Supererikoiskokeella kuin Paviljongin lähdössä ja palkintojenjaossa. Ja olla äänessä myös legendaarisen Ouninpohjan varrella Kakaristossa.
Autourheilun puolella, josta omat kokemukseni pääasiassa ovat, on selvästi ollut havaittavissa jo pidempään yksi selkeä kynnys talkooväen mukaan saamiselle: järjestyksenvalvojan pätevyydestä, tehtävistä ja vastuista annetut määräykset. Kun lakia järjestyksenvalvonnasta 2000-luvun vaihteessa muutettiin, merkittävin muutos tapahtumajärjestäjän näkökulmasta oli niin kutsuttujen kortillisten järjestyksenvalvojien tutkintovaatimusten merkittävä nousu. Kun aiemmin kortin oli saanut muutaman tunnin koulutuksella, siirryttiin nyt yli 30 tunnin opintokokonaisuuteen ja siihen liittyvään kokeeseen.
Kun merkittävä osa suurtapahtumien, tai ylipäänsä jonkun tietyn (urheilu)harrastuksen, parissa toimivista järjestyksenvalvojista toimii järjestyksenvalvojan tehtävissä ehkä vain kerran tai korkeintaan muutaman kerran vuodessa, ja kun tehtävät valtaosin ovat yleisön ohjailua ja opastamista, tuntuu järjestyksenvalvojan opintokokonaisuuden suorittaminen nykymuodossaan vahvasti ylimitoitetulta.
Laki järjestyksenvalvojista tulisikin minusta eriyttää tapahtuman luonteen mukaisesti: onko kyse pysyvästä huvipaikasta (ravintola, tanssilava, urheiluhalli) vai tilapäisesti yleisötilaisuuskäyttöön otetusta tilasta (puisto, pelto, tie). Lisäksi kertaluonteisissa tai satunnaisesti toisiaan seuraavissa yleisötilaisuuksissa (vrt. päivittäin auki oleva ravintola vs. kerran kuussa konserttitilana toimiva vanha teollisuushalli) tulisi paikallisella poliisiviranomaisella olla enemmän harkintavaltaa siinä, millainen on tilaisuuden luonne, millaista yleisöä sinne kokoontuu ja mikä on järjestyshäiriöiden todennäköisyys perustuen aiempaan tai yleiseen kokemukseen.
Osittain tällaista harkintaa on käytetty jo nykyisellään, mutta aiheesta olisi varmaankin mahdollista antaa yleispätevää ohjeistusta, sillä käytännöt tuntuvat vaihtelevan poliisilaitoksittain varsin paljon (esim. yleisesti on mahdollista hyväksyä tilapäisiä järjestyksenvalvojia ralleihin, mutta jotkut poliisilaitokset vaativat kaikkien olevan kortillisia).
Tilaisuuksien järjestäjien on hyvin vaikea saada suuria määriä kortillisia järjestyksenvalvojia tapahtumiinsa, sillä järjestelmä on jo alkanut kääntyä itseään vastaan: henkilöt, jotka aikanaan ovat uusimuotoisen kurssin käyneet ja kortin lunastaneet, ovat jatkuvien tiedustelujen kohteena. Eli kun kortteja ei esim. jossain urheiluseurassa monella ole, pyydetään samoja henkilöitä joka viikonvaihde johonkin talkoisiin, ja he ovat nyt antaneet korttinsa mennä vanhaksi, jotta saavat olla edes välillä rauhassa!
Toinen harkinnan ulottuvuus, jota jo käytetään, on tapahtuman oletetun yleisön määrä. Esimerkiksi sama erikoiskoe ajettuna Neste Oil Rallissa vaatii 120 järjestyksenvalvojaa, mutta kansallisessa kilpailussa vain 20. Näin pitääkin olla. Mutta tapahtuman järjestäjällä tulisi olla mahdollisuus laajemmin päättää järjestelyissä tarvittavan henkilöstön koulutustasosta: kortillisen järjestyksenvalvojan tietotaitoa saatetaan tarvita esimiestehtävissä tai yleisöalueilla, joiden lähistöllä / sisällä on anniskelualueita, mutta muutoin tultaisiin toimeen tilapäisesti hyväksytyillä järjestyksenvalvojilla, liikenteenohjaajilla sekä ilman mitään virallista statusta olevilla toimitsijoilla, jotka järjestäjän ohjeistuksen mukaisesti opastavat ja neuvovat yleisöä sekä tilanteen vaatiessa kutsuvat paikalle järjestyksenvalvojia avukseen.
Järjestyksenvalvoja on nykymuodossaan käytännössä valtuuksiltaan poliisista seuraava. Laki soveltuu varmasti hyvin kiinteiden ravintoloiden oville, mutta ei tapahtumaluonteisiin yleisötilaisuuksiin. Huviluvan muututtua yleisötilaisuudeksi 1.9.1999 tilanne muuttui erittäin hankalaksi ja kestämättömän kalliiksi suurempia yleisötilaisuuksia ajatellen.
Tilapäinenkin järjestyksenvalvoja on aivan liian suurilla oikeuksilla varustettu henkilö ohjailemaan yleisötilaisuuksien asiakkaita oikeisiin paikkoihin. Tilapäisen järjestyksenvalvojan lupapäätös oli alkuun 15 e/jv ja vuonna 2013 lupapäätöksen hinnaksi muuttui 24 e/jv. Esimerkiksi maamme suurimmassa yleisötapahtumassa Neste Oil Rallissa on tilapäisiä järjestyksenvalvojia kortillisten lisäksi vähintään 2000 kpl. Tämä tarkoitti aiemman 30 000 euron maksun nousemista 48 000 euroon. Lisäksi tulee maksu yleisötilaisuusilmoituksesta 25 e ja yleisötilaisuuspäätös 640 e.
Lupaviranomainen on paikallinen poliisilaitos, joka myös määrittää järjestyksenvalvoja tarpeen. Aletaan olla rajamailla, mahdollistetaanko enää perustuslain 13§ kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, kun tapahtuman järjestäjältä on varsin pitkälti viety mahdollisuus määrittää oman tapahtumansa henkilöstön määrä ja laatu.
Ravintoloissakin hovimestari tai tarjoilija voi osoittaa pöydän asiakkaille, vasta järjestyshäiriöiden sattuessa tulee järjestyksenvalvoja tilanteeseen. Samaa periaatetta tulisi noudattaa yleisötapahtumissakin. Näinhän toimitaan esimerkiksi brittiläisessä jalkapallossa, jossa toiminta on selkeästi jaettu eritasoisille toimitsijoille. Usher-nimikkeen alla toimitsijat ohjaavat katsojia paikoilleen, opastavat turvallisuusasioissa ja pitävät tilannetta silmällä mahdollisten vaara- tai häiriötilanteiden varalta; katsojaturvallisuudesta ja järjestyksenpidosta kuitenkin vastaavat järjestyksenvalvojat (steward) yhdessä poliisin kanssa, ja heidät ”usher” kutsuu apuun, jos oma arvovalta ei riitä.
Ravintoloissa hovimestari ja tarjoilija eivät omaa varsinaista viranomaisen erikseen hyväksymää statusta, mutta voivat toimia tehtävissään. Yleisötilaisuuksissa ei tällaista käytäntöä tunneta kuin korkeintaan lipunmyyjien osalta.
Lainsäädäntöä tulisi siis mielestäni kehittää suuntaan, jossa tapahtuman järjestäjällä on omaan kokemukseensa perustuen mahdollisuus esittää millaista henkilöstöä tarvitaan ja kuinka paljon. Viranomaiselle lain tulee tarjota työkalut tämän tapahtumajärjestäjän esityksen arviointiin, ohjaamiseen ja hyväksyntään.
Olen aihetta käsitellyt mm. AKK Motorsportin väen kanssa ja myös nostanut esille tällä viikolla Suomen Moottoriliiton SML:n hallituksen tavatessani. Ensi viikolla tulen tekemään aiheesta esityksen myös maamme hallitukselle. Tavoitteena se, että isojen tai laajojen alueiden yleisötapahtumat olisivat jatkossakin maassamme mahdollisia.