Arvoisat sotiemme veteraarit, kunnioitetut lotat. Hyvät tammelehväsukupolven suomalaiset.
Hyvät juhlivat suomalaiset – arvoisa juhlayleisö,
Olen koko ikäni ihaillut sitä voimaa, joka on saanut suomalaiset liikkeelle.
Tämä voima sai Venäjän sortoon kyllästyneet suomalaiset keräämään parissa viikossa 522 931 nimeä tsaarille lähetettyyn adressiin.
Tämä voima sai suomalaiset talvi- ja jatkosodassa taistelemaan määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan.
Tämä voima sai suomalaiset maksamaan raskaat sotakorvaukset, jälleenrakentamaan isänmaan ja tarjoamaan kodin niille suomalaisille, joilta vihollinen oli sen riistänyt.
Tällä voimalla on nimi. Se on isänmaanrakkaus.
Se on rakkautta tätä maata ja kaikkia sen asukkaita kohtaan. Se on rakkautta omaa perhettä, vanhempia ja lapsia kohtaan. Se on rakkautta niitä esivanhempia kohtaan, jotka omin käsin raivasivat pellot ja rakensivat talot. Ja se on rakkautta niitä tulevia lapsia, sukupolvia kohtaan, jotka joskus tätä maata asuttavat.
Tämä päivä – Itsenäisyyspäivä on kunnianosoitus isänmaanrakkautta kohtaan. Se on kunnianosoitus kaikkea sitä kohtaan, joka on pyhää.
Hyvät ystävät
Vaikka historiamme raskaimmista vuosista on jo aikaa, eivät suomalaiset ole unohtaneet maan itsenäisyyden vuoksi tehtyjä uhrauksia.
Me kaikki tunnemme presidentti Rytin jatkosodan aikaisen uhrauksen. Hänen aito isänmaanrakkautensa on ihailtavaa. Hän laittoi isänmaan edun henkilökohtaisen etunsa edelle.
Mutta näin teki myös moni asekätkijä. Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen Suomessa suoritettu salainen aseiden hajavarastointioperaatio, jolla pyrittiin mahdollistamaan sissisodankäynti sellaisessa tilanteessa, että Neuvostoliitto miehittäisi maan.
Vaikka operaatio toteutettiin Päämajan komennossa, sen yhteensopivuus Moskovan välirauhansopimuksen kanssa oli kyseenalainen. Loppujen lopuksi toiminnasta tuomittiin Pohjoismaiden laajimmassa oikeusjutussa 1 488 henkilöä.
Muistan kun 15 vuotiaana nuorukaisena haastattelin Marsalkka Mannerheimin metsästysmajalla jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrothia. Kysyin hänen mielipidettään asekätkennästä ja asekätkijöistä. Ehrnroth totesi: ”He olivat miehistä parhaita”.
Asekätkijöiden maine oli joskus koetuksella, mutta tänään me tiedämme ja tunnustamme näiden miesten rohkeuden ja ansiot. Heidän maineensa on puhdas. He eivät olleet syyllisiä, kuten Rytikään, muuhun kuin siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä.
Arvoisat kuulijat,
Itsenäisyys on hyvät ystävät paljon muutakin.
Meillä on itsenäinen, menestyvä maa ja mahdollisuus kouluttautua, tehdä työtä, yrittää. Sen vapauden arvo on mittaamattoman suuri.
Suomalaisista elämänarvoista mainittakoon toisen ihmisen elämän kunnioittaminen ja työn arvostaminen. Yleensä suomalainen pyrkii tekemään parhaansa. Mieleeni tulee erään ajattelijan toteamus:
”Ihmisen on hyvä kehittää lahjansa huippuun, mutta ei omaan tiliinsä vaan ollakseen niin kykenevä kuin suinkin palvelemaan saamillaan lahjoilla kansaansa ja kanssaihmisiään!”
Tuo lausahdus antaa myös perusteita arvioida isänmaallisuutta laajemminkin. Isänmaallisuus on arkisia asioita kuten oman työnsä tai opiskelunsa hoitaminen mahdollisimman hyvin. Se on edellä käyneiden sukupolvien työn ja saavutuksien arvostamista.
***
Pientä Suomea arvostetaan myös muualla. Tänä syksynä saimme lukea, kuinka amerikkalainen, arvostettu Newsweek- aikakauslehti uutisoi Suomen olevan maailman paras maa. Lehden tutkimuksen mukaan kysymykseen: ”Jos syntyisit tänään, mikä maa tarjoaisi parhaan mahdollisuuden elää tervettä, turvallista, suhteellisen varakasta ja nousujohteista elämää?” oikea vastaus on Suomi.
Myös vuosi sitten julkaistun brittiläisen tutkimuksen mukaan Suomi on maailman vaurain maa. Kyseisessä tutkimuksessa huomioitiin taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi myös vakautta, terveyttä, demokratiaa ja onnellisuutta. Ja tällä viikolla Unicef julkaisi selvityksen jonka mukaan maamme on tasa-arvoisin myös lasten ja nuorte koulutuksessa.
Tällaisille vertailuille ei pidä antaa liian suurta arvoa, mutta ehkäpä tämä tutkimus on hyvä muistuttamaan meitä siitä, että vaikka edelleen maassamme on paljon köyhyyttä ja eriarvoisuutta, on meillä silti joissain asioissa onnistuttu parantamaan yhteistä hyvinvointiamme.
Hyvät kuulijat,
Suomalaiset arvostavat maamme itsenäisyyttä! Tämä arvostus käy läpi sukupolvien, se ei tunne ikärajoja. Harva asia on enää nykypäivän Suomessa sellainen, jonka voi sanoa yhdistävän isät ja pojat, äidit ja tyttäret. Mutta itsenäisyys ja sen juhlimiseen pyhitetty päivä on yksi niistä!
Olen iloinen että täällä on edelleen useita tammelehväsukupolven suomlaisia paikalla – suomalaisia veteraaneja ja lottia. Myös paljon sota-ajan lapsia.
Voin luvata teille, että me kannamme vastuumme. Huolehdimme myös siitä, että ”Veteraanin iltahuudon” sanat ”himmetä ei muistot koskaan saa” toteutuu. Tulemme muistamaan teidät aina. Kiitollisuudella.
Tänä päivänä me suomalaiset hiljennymme pohtimaan omaa historiaamme – suhtaudumme itsenäisyyteemme kiitollisin, hartain, mutta ylevin mielin.
Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyytemme 93. juhlapäivää (2010).