Aamupostissa oli viime viikolla uutinen missä ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä kysyttiin hevosenlannan poltosta. Ministeri vastasi nyt jo tehdyn kaiken ja asian olevan kiinni EU:sta. Ihan asia ei sentään näin ole.
Hevosenlantaongelma ei ole nimittäin uusi. Olemme sen parissa tehneet pitkään työtä ja vaatineet myös ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä ratkaisuja. On myönnettävä, että tässä emme ole ainakaan vielä onnistuneet. Tutkimustietoa polton päästöistä ja mahdollisuuksista on kuitenkin olemassa EU:ssa paljon. Ja eittämättä mahdollisuudet ovat valtavat. On siis minusta täysin järjenvastaista hukata tuo todella suuri energiavaranto. Meillä on Suomessa noin 70 000 hevosta eli joka päivä hukkaamme lannan myötä 210 000:ta litraa polttoöljyä vastaavan energiamäärän. Jo siis neljällä viidellä hevosella voisi lämmittää omakotitalon. Ja esimerkiksi Ypäjä ja koko Orimattilan kaupunki voitaisiin lämmittää periaatteessa hevosenlannalla.
Olen miettinyt sitä miksi asia ei etene? Ehkä joillekin olisi kova paikka, jos meille syntyisi energiaomavaraisia kuntia ja energiaomavaraisia maatiloja ja asuinalueita? Minusta se olisi suuri mahdollisuus ja tavoiteltava tila.
Meitä hevosharrastajia ja enemmän vielä hevosammattilaisia on hämmästyttänyt jo pitkään maamme monesta muusta EU-maasta poikkeava linja hevosenlannan poltossa. Hevosenlantaa pelletteinä tai briketteinä saa polttaa monissa EU-maissa mm. Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja suuressa osassa Saksaakin. Näissä maissa hevosenlanta katsotaan biomassaksi ja sen poltto kuivikkeiden seassa on näin ollen sallittua. Suomessa lanta ja kuivike katsotaan taas jätteeksi ja tämä on johtanut siihen että lannan polttaminen on jätteenpolttolain alaisuudessa. Sitä saa siis polttaa vain erikoisasemilla joilla on jatkuvatoimiset mittauslaitteet jotka maksavat maltaita. Jätteenpolttodirektiivin mukaan siis poltto on mahdollista, mutta se vaatii kalliit päästöjen mittauslaitteet.
Ministeri totesi Aamupostissa, että kaikki mahdollinen on tehty ja ratkaisua nykylainsäädännöllä ei olisi. Tämä ei pidä paikkaansa. Eli tässä ratkaisu itse ongelmaa nykylainsäädöntöä noudattaen.
Ympäristökeskukset voisivat ministeri Paula Lehtomäen ja ministeriön ohjeistuksella myöntää luvan ns. rajoitettuun jätteenpolttoon eli kuivikkeen polttoon, jossa on hevosen lantaa ja virtsaa. Edelliseen vedoten voitaisiin sitten myöntää poikkeuslupa jätteenpolttoasetuksen mukaisiin mittauksiin. Vaadittaisiin vain tarkistusmittaus esimerkiksi kerran vuodessa, mikäli ympäristökeskus sitä vaatisi. Jatkuvasti valvottaisiin sensijaan ainostaan polttolämpötilaa. Tiedämme sen, että polttolaitteistojen toimittaja on sitoutunut jätteenpolttoasetuksen mukaisiin päästöarvoihin eli niihin päästäisiin helpolla. Tällä tavalla voisimme Suomessakin edetä hevosenlannan polttoasiassa. Ratkaisu vaatii kuitenkin ministeriön puollon ja ohjeistuksen, mutta sen jälkeen voisimme seurata Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Ranskan ja Saksan esimerkkiä.
Hevosenlannan poltto olisi siis selkeä mahdollisuus, mutta myös ratkaisu ongelmiin. Hevostilojen korkeat jätehuoltokustannukset mm. lannan myötä ja ympäristöongelmat ovat kysymyksiä jotka vaivaavat alati kasvavaa hevosalaa. Ongelma on suuri tallien keskuudessa. Mihin kutterinpurulantaa saa viedä? Pellolle sitä ei yleensä maanviljelijät halua purun korkean pihkapitoisuuden ja tätä kautta hitaan maatumisen takia. Miten lannasta siis pääsisi eroon ilman kohtuuttomia kustannuksia?
Tällä hetkellä hervottoman kokoisia lantaloita pitää siis rakentaa. Määräyksien mukaan niihin pitää mahtua vuoden lannat, mutta entäs sen jälkeen, mihin sitä vie kun kaatopaikatkaan eivät sitä enää vastaanota? Näin ollen usein miten on siis kalliimpaa päästä lannasta eroon kuin ostaa kutteria. Se on talleille iso kustannus ja samaan aikaan valtava energiavarasto jää hyödyntämättä.
Kyllä tämä on lähes pelkästään tahtokysymys. Toivotaan, että sitä tahtoa ja järkeä nyt löytyy. Tämä olisi myös yksi järkevä askel tahdossamme ja sitoumuksissamme lisätä uusiutuvan energian määrää.
Timo Heinonen (kok)
kansanedustaja
ympäristövaliokunnan jäsen
hevosharrastaja, ratsastaja