”Itärajan laajempi linnoittaminen, noin 50 000 sotilaan valmiusreservi, puolustusmenojen tasonnosto ja puolustusteollisuuden kehittäminen”
Näin luettelee entinen Suomen Yhdysvaltain, mutta myös Venäjän suurlähettiläs Mikko Hautala kirjassaan Sotaa ja rauhaa: Venäjä, Yhdysvallat ja Suomi uuden suurvaltakilpailun aikakaudella (Otava). Hautala tuntee siis Yhdysvallat, mutta ennen muuta myös Venäjän ja miestä kannattaakin kuunnella. Hänen näkemys maamme asemasta Venäjän naapurissa on synkkä. Venäjä on meille akuutin uhkan lisäksi myös pitkän tähtäimen uhka. Hautala kannustaakin meitä itsekritiikkiin usein hyväksi kehutun puolustuskykymme suhteen. Hän listaakin varsin kovan ja painavan, konkreettisen listan siitä mitä pitäisi tehdä:
Ehkä noin 50 000 sotilaan vuosittain kertausharjoitettava ja hyvin varustettu valmiusreservi, itärajan laajempi sotilaallinen linnoittaminen, puolustusmenojen selvä tasonnosto, puolustusteollisuuden kehittäminen myös merkittäväksi viejäksi.
”Suomen tulisi yksiselitteisesti olla varautunut täysimittaiseen ja pitkään sotaan. Eikä vain varautunut, vaan monilta osin jopa suoranaisesti valmis. Vuosien varoaikaa ei välttämättä tule”
Hautala toteaa myös, että maamme vaikea taloustilanne on kiinteä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja ”Mikäli kestävään oikaisuun ei kyetä, on edessä hyvinvoinnin, elinvoiman ja turvallisuuden tason selkeä putoaminen”.
Kirjassaan, elokuussa Washingtonin suurlähettilään paikalta väistynyt, Hautala käy laajasti läpi Yhdysvaltain tilannetta, mennyttä ja myös tulevaakin, mutta myös Venäjän. Vaikka Vladimir Purinin aikakausi tulleekin päättymään ehkä kymmenen vuoden sisällä, niin Hautala kirjoittaa putinismin todennäköisesti jatkuvan. Tilannetta hän kuvaa autoritarismiksi muuttuvin maustein. Tästä seuraa se, että itärajamme pysyy kiinni ainakin vuosia ellei jopa vuosikymmeniä. Yksi uhkakuva on poikkeuksellisen synkkä: ”Suomen tulisi varautua ”pitkäkestoiseen ja täysimittaiseen sotaan”, mahdollisesti ilman Yhdysvaltain tukea.”
Mielenkiintoinen on myös Hautalan arvio Venäjän hyökkäyssodan päättymisestä Ukrainassa. Hän muistuttaa, että ydinasevaltaa ei voi täydellisesti voittaa vaan saavutettavissa on tyrmäysvoiton sijaan vain pistevoittoja. Täydellinen voitto nostaisi ydinaseen käytön riskin liian korkeaksi.
Mikko Hautalan kirja julkaistiin tänään ja se kannattaa ehdottomasti ottaa luettavaksi, jos maamme turvallisuus kiinnostaa, mutta jos myös maailmanpolitiikan nykyinen arkipäivä kiinnostaa. Vinkkinä vaikkapa hyväksi isänpäivälahjaksi. Hautalan kokemus on poikkeuksellinen. Ennen suurlähettilästehtäviään ensin Moskovassa vuosina 2016–2020 ja sitten Washingtonissa 2020–2024 hän toimi mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistön ulkopoliittisena neuvoantajana 2016–2020.
Itselläni kirja luvussa ja tässä muutamia ensimaistiasia sieltä poimien.
….
Kello 20.50 ja Lopella.
Eduskunnan viikko takana ja aikamoinen viikko olikin. Työt etenivät normaalisti ja saimme puolustusvaliokunnassa mm. valmiiksi UTP-selonteon lausuntomme. Se viesti on selvä, karu ja koruton: ”Venäjä muodostaa pitkäkestoisen turvallisuusuhkan”. Voisin tähän aiheeseen palata tässä joku päivä, mutta tokihan samaa jo myös tuo aamuinen Hautalan kirjakin tarjosi. Elämme totisessa maailmassa.
Vaikka meillä työt etenivätkin, niin kaikkialla ei. Eduskunnassa näyttää SDP:n Krista Kiurun johtamassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olevan suuria johtamis- ja asioiden käsittelyongelmia. Vyyhti alkoi taas kerran purkautua, kun nyt Kiurun puoluetoveri Ville Merinen jäi sairaslomalle valiokunnan ongelmien takia. Ja kun tämä ei ole ensimmäinen kerta, vaan samoja ongelmia on ollut valiokunnassa ennenkin ja aina, kun Kiuru sitä on johtanut, niin nyt tilanteeseen toivottiin jo SDP:ltä ratkaisuja. Mutta sellaista ei saatu ja itseasiassa demarijohtaja Antti Lindtmania ei näkynyt missään, kun tapahtumat eskaloituivat? Johtajuutta olisi nyt demariryhmyriltä kaivattu. Kiuru siis jatkaa puheenjohtajana ja tänään olivat sopineet, että Kiurun ja koko valiokunnan tulee ja hän myös sitoutuu yhdessä sovittuun aikatauluun. Saas nähdä. Oma veikkaukseni on, että ei ole kuuta kiurusta kesäänkään, kun edessä on taas uusi stv-kriisi. Itseasiassa oma arvioni on, että jo ennen joulua.
Surullisemmaksi tilanteen teki se, että jotkut lähtivät eduskunnan kuppilassa eilen levittämään sitten kuulemma täysin keksittyjä valiokunnan varapuheenjohtajan Mia Laihon sanomaksi väitettyjä lauseita. Spinnaus meni läpi ja Helsingin Sanomat nielivät huhu- ja pahat puheet ja myös muut mediat HS:n perässä. Laihosta uutisoitiin ilkeiden puheiden uutisia ja tänään sitten kävi selväksi, että lähteitä ei oltu riittämiin varmistettu eikä esimerkiksi Krista Kiurulta aihetta kysytty. Tänään Mia Laiho kiisti väitetyt ja HS:n uutisoimat sanat ja kertoi, että myös itse Kiuru oli todennut, että tällaisia ei ole Laiho sanonut. Aikamoista. Näin ilkeämielinen juoru siis onnistuttiin ujuttamaan valtakunnan mediaan ja samalla hämmentämään keskustelua pois itse ongelmasta.
Itse tätä seurasin sivusta, kun en kyseisessä valiokunnassa ole, mutta todella surullinen olen siitä mitä nyt stv:ssä kollegat joutuvat kokemaan ja millaisessa työilmapiirissä työskentelemään. Ja surullinen myös siitä millaiseen näköjään täysin aiheettomaan ja kohtuuttomaan myrskyyn joutui myös kollega Mia. Tsemppiä Mialle!
Työpaikkakiusaamista.
Toivottavasti tilanne nyt saadaan kuriin ja mahdollisuus tehdä tärkeää työtä palautettua myös sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Me jatkamme puolustusvaliokunnassa hyvässä hengessä Jukka Kopran johdolla ja hyvä onni on myös valtiovarainvaliokunnallakin, kun puheenjohtajanamme on keskustan Markus Lohi. Erinomaisen hyvää työskentelyä ja yhdessä asioiden hoitamista. Arvostan.