Kiitos vielä kerran sadoista onnitteluista ja viesteistä liittyen perheemme kasvamiseen. Pari viikkoa on kohta isyysvapaata takana ja täytyy sanoa, että hienoja hetkiä ovat olleet. Kannustan todenteolla kaikkia isiä käyttämään tämän mahdollisuuden ja ensi vuoden alusta isyysvapaa vielä pitenee ja paranee ja helpottuu monella tavalla.
…
Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä mikä on lapselle ja perheelle parasta. Itse olen sitä mieltä, että aivan parasta on se, että perhe saa ja pystyy itse valitsemaan tilanteessa mukaan.
En siis itse ole valmis tuputtamaan tässäkään kaikille äideille ja perheille samaa viranomaispalvelua periaatteella, että viranomainen on lähin omainen. Vaan itse haluan olla rakentamassa sellaista suomalaista yhteiskuntaa missä lapsen edun ja perheen tarpeiden mukaan niin palvelut kuin työelämäkin joustaa.
Siksi pidinkin erittäin myönteisenä pääministeri Jyrki Kataisen työnantajien ravistelua. Katainenhan patisteli joku päivä sitten työnantajia tarjoamaan äideille ja lasten vanhemmille mahdollisuutta osa-aikatyöhön. Usein kevennetyn työviikon mahdollisuus lasten kasvaessakin olisi monelle perheelle mieleen ja lapsille tarpeen. Nykyisin vuorotteluvapaa toimii osalla näin. Tälläkin hetkellä yhdessä ystäväperheessäni äiti on vuorotteluvapaalla ja se antaa jo murrosikää lähestyville nuorille enemmän äidin ja perheen aikaa ja minusta se on upea arvovalinta. Toivottavasti sellaiseen on mahdollisimman monella mahdollisuus kaiken kaikkiaan.
THL:n eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan pienten lasten vanhemmat olisivat halukkaita tekemään osa-aikatöitä jos se olisi mahdollista. Itsekin kun tätä Kataisen esittämää joustonmahdollisuutta Facebookissa nostin esille niin muutama totesi, että ei onnistu. Suomalainen työelämä on siis THL:n erikoistutkija Johanna Lammi-Taskulan mukaan on-off-mallinen ja tätä tuki nämäkin vaihtoehdoto. Eräskin kommentoija totesi, että oikeasti osa-aikatyö tarkoittaisi sitä, että ”tee kolmessa päivässä viiden päivät duunit”.
Työelämämme on tai off -työkulttuuri eli työelämä jossa ollaan joko täysin työssä tai täysin työelämän ulkopuolella vaatii muutosta. Kyse ei on siis ainakin osittain kulttuurista ja halusta muuttaa työelämää ja minä ainakin olen valmis siihen. Tänäpäivänä nimittäin meillä Suomessa se on aina perhe ja koti joka joustaa eikä oikeastaan koskaan työ ja työpaikka.
Itse en kuitenkaan kannata siis mitään osa-aikatyön tekemisen pakkoa. En. Itse vain loisin lisää mahdollisuuksia siihen kaikissa eri työtehtävissä. Ja oma ongelmansa on muuten yksin yrittäjät ja pienten yritysten yrittäjät. He eivät useinkaan voi jäädä edes isyysvapaalle tai vanhempainvapaallekaan kunnolla. Yrittäjienkin asia vaatii siis tässäkin parannuksia.
…
Varhaiskasvatuslaki ei etene.
Miksi ei?
Sitä on jälleen syytä kysyä. Se on nimittäin vähintäänkin kaksoiveli tälle työelämän muutokselle. Meillä on 40 vuotta vanha päivähoitolaki ja se pitäisi nyt uudistaa 2020-luvun varhaiskasvatuslaiksi. Tehtävä on annettu opetusministeri Jukka Gustafssonille nykyisessä hallituksessa, mutta jostain syytä asia ei etene. Tällä viikolla saimme toki eduskuntaan lain hallinnon siirtämisestä sosiaalipuolelta koulutuspuolelle. Tässäkin siis edetään hallinto- ja byrokratia edellä kun tärkeintä olisi nyt uudistaa koko laki ja ennen muuta niin, että se lähtee lapsesta ja lapsen tarpeista, lapsen oikeuksista tarvitsemaansa hoitoon ja hoivaan ja myös perheiden erilaisista tarpeista. Aika missä jokaiselle perheelle tarjotaan samaa mallia ei enää päivähoidossakaan toimi.
Uudessa varhaiskasvatuslaissa pitää myös selkeästi taata ja turvata koulutetun henkilökunnan asema varhaiskasvatuksessa. Me tarvitsemme selkeän kirjauksen lastentarhanopettajista ja heidän koulutuksesta lakiin, kuten myös lastenhoitajista ja erikoisosaajistakin. Ja lain pitää selkeästi turvata riittävä henkilökunta päivähoitoon ja riittävän pienet ryhmät tulevaisuudessa.
Ja mikä tärkeintä turvata se, että eri kunnissa pitää tarjota joustavasti erilaisia päivähoidon palveluita perheiden käyttöön ja tarpeisiin. Itse en kategorisesti olisi SDP:n leiristä tulleen esityksen tapaan rajaamassa lasten subjektiivistä päivähoito-oikeutta. Itse etenisin mieluummin niin, että pakko tulisi kunnille tarjota avointa päiväkotitoimintaa, joustavaa osa-aikaista hoitoa ja kerhotoimintaa yms. perheille. Valinnan siis antaisin perheille ja aina niin, että jokaisen lapsen etu- ja tarpeet ovat etusijalla.
Olisikohan sen varhaiskasvatuslain aika jo, ministeri Gustafsson?
…..
Isäpäivä takana. Kello jo 22.35 ja työhuoneessa hetki ihan yksin. Talo tai koti on siis hiljentynyt päivän ja illan vilskeestä. En siihen sen enempää.
Kiitokset muutamista kommenteista liittyen tuohon päivähoitoasiaan ja varhaiskasvatuslain uudistamiseen. Voin taata, että tämä meille kokoomuksessa vanhuspalvelulain tapaan kynnysasia ja se tulee viedä maaliin. Kummankin asian tekemisen aloitti viime kauden lopussa ministeri Paula Risikko ja nyt ne on tärkeää viedä loppuun ja arkeen. Vanhuspalvelulaki jo on väännetty kohtuulliseen kuntoon ja siitä työstä lopulta suurin kiitosta kuuluu edelleen Risikolle vaikka ei lainvalmistelun vastuuministerinä enää tässä hallituksessa ollutkaan. Mutta hän oli hyvän hoidon ja laadukkaiden vanhuspalveluiden takuunainen tässä työssä loppuun asti ja vaati, että lakiin tulee varmistus hyvästä hoidosta ja hoivasta ja toisaalta myös kuntoutuksesta. Ja takasi myös sen, että laitoshoiton kanssa rintarinnan tässä maassa kehitetään myös kotipalvelua, kotisairaanhoitoa ja omaishoitoakin ja kirjataan lakiin, että avioparien pitää asua saada myös ikääntyessään yhdessä ja että koti on ikäihmisellekin se paras aika asua ja elää. Tai pitää olla mahdollisimman pitkään ja sitä ”takuuta” pitää vaalia. Suuri kiitos siis Paula Risikolle tästä työstä.
Mutta nyt tarvitaan samaan valvontaa ja patistelua varhaiskasvatuslain eteenpäin viemisessä. Siinä lupaan jatkaa omaa duuniani kanssa maaliin asti.
Kommentit