Saunapäivänä 27.7.2019 koko Suomi saunoo!
Suomi hakee siis tänä kesänä saunomista UNESCOn kansainväliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tänään yhteisellä Saunapäivällä näytimme koko maailmalle, kuinka tärkeää saunominen meille on! En tunne kuin muutaman suomalaisen jotka eivät sauno ja tunnen valtavan määrän meitä jotka saunomme aina kun se vain on edes hieman mahdollista. Löylyä siis lisää.
Saunapäivä tavoitteena on siis juhlistaa meidän suomalaista saunomiskulttuuria positiivisella ylpeydellä sekä saada yhden päivän aikana kaikki mahdolliset saunat Suomessa auki ja suomalaiset yhdessä saunomaan, kohtaamaan toisensa ja pitämään hauskaa! Saunoihin mahtuu tuhansia tarinoita ja niin niissä aikanaan synnyttiin kuin myös sairaita hoidettiin.
Suomalaisen aidon Saunan historia on pitkä. Pronssikaudella 1500-900 ennen Kristuksen syntymää tunnettiin jo varhaisimmat suomalaiset saunat, mitkä olivat ns. maasaunoja eli kuoppasaunoja. Maahan oli kaivettu siis monttu ja sen pohjalla oli kivikasa. Kivet kuumennettiin ja sen jälkeen kuoppa peitettiin puiden varaan laitetulla tuohella, taljoilla ja maakatolla. Löylyäkin jo silloin heitettiin. Mistä lie yksi kielemme hauskimmista ja erikoisimmista sanoista tullutkin, mutta löylyä maakuopankin kiville heiteltiin ja näin syntyi lämpöä.
Noista ajoista kului aikaa, mutta sauna seurasi suomalaisia. Varsinaisena suomalaisen sauna-aatteen isänä pidetään sitten suomalaisuusmies Carl Axel Gottlundia. Gottlund tutustui saunoihin ja niiden merkitykseen 1800-luvun alkuvuosina vierailtuaan metsäsuomalaisten parissa Ruotsissa. Meidän aidon sauna-aatteen aloitussanoina onkin pidetty Gottlundin sanoja: ”En ollut vuoden mittaan kylpenyt, vaikka olin tottunut ennen ainakin kahdesti viikossa ottamaan löylyt. Ja yksin suomalaisille tässäkin tottumus on toinen luonto.”
Lämmitin tänään myös Pekkalan saunan. Pekka-enoni tekemä hirsisauna täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Vanha rouva – iso aitokiuas – ja hänen kaveri pikkuveli Misa tarjoavat aikalailla maailman parhaat löylyt. Perinteen mukaan Pekkalan saunan pesään heitetään aina poislähtiessä pari kolme puuta vielä. Pekka, kun saunaan ehkä tulee. Ja kuivaakin paikat paremmin.
Hieno päivä ja ei muuta kuin löylyä lisää!
Niin ja se sanontahan kuului oikeasti näin: Kylällä yhdelle kaverille vähän naureskeltiin. Siihen hän totesi hauiksistaan, että ”pienet on kiukaat, mutta kovat on löylyt”!
Tänä viikonloppuna Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys järjesti myös kansallisen Lepakkobongauksen. Ideana oli siis havainnoida lepakoita tunnin ajan oman kodin tai kesämökin pihassa tai sitten järven tai lammen rannalla ja miksei vaikka kaupunkipuistossakin. Maassamme elää kaiken kaikkiaan 13 eri lepakkolajia. Yleisin lienee Pohjanlepakko. Havaintoja voi kirjata täällä.
Meillä Pekkalassa luonnon hyttysansat voivat ainakin hyvin. Yksi lepakko voi nimittäin syödä yhdessä yössä reilut 2 700 hyttystä. Tervetuloa siis kaikki vaan meidän pihaan talkoisiin. Keväällä laitoin kaverille myös yhden kesäpöntönkin ja trooppinen yö jälleen innoitti kaverit Loppijärven tyynelle pinnalle hyttysiä saalistamaan.
Niin ja ei tämä pelkkää hellettä ja löylyttelyä ollut. Someron suurien Baddingin, MA:n ja Unto Monosen ympärille tehty Oi, jospa kerran -musiikkinäytelmä Esakalliolla on upea.
Hienoja kohtaamisia ja kohtauksia, upeita kolmen mestarin lauluja ja taitavia esiintyjiä ja laulajia. Erityisesti Jani Forsman Baddinginä oli huikea ja myös erityisen taitavasti vaikean ja tärkeän roolinsa Mauri Anterona vetänyt Samuel Shipway. Ja onhan tuo Pertti Koivula aina kova ja Untina elementissään.
Tykkäsin myös kovasti Jonna Tervomaan lauluista ja Mr. Tango Kimmo Lindegren loi sitä oikeaa tangon taikaa.
Jos vielä ehditte niin menkää ehdottomasti katsomaan. Kesän helmiä ehdottomasti ja legendaarisella tanssilavalla. ☀️🎼
