Hämeen Sanomat kertoi tänään isoisoisovaaristani joka aikanaan lahjoitti talon Hämeenlinnan ortodoksikirkoksi. Alexander Bogdanoff oli kauppias, tehtailija ja ritari. Täytyypä tutkia näitäkin juuria lisää…
Tässä Hämeenlinna kaupungin historiallisen museon kokoelmissa oleva kuva tuosta isoisoisoisäni lahjoittamasta ortodoksikirkosta.
Ja tässä tuo kesäyliopiston talona nykyisin toimiva rakennus kirkkoasussaan. Voisiko se olla tällainen jälleen 2020-luvulla? Jäin ihan miettimään, että miksi ei?
Lueskelin tänään Hämeen Sanomista uutista Hämeenlinnan Ortodoksiseurakunnan kirkon purkamisesta ja uuden rakentamisesta. Saila Karpiolan kirjoittamassa jutussa huomio kiinnittyi Alexander Bogdanoffin nimeen ja siihen miten hän oli aikanaan lahjoittanut Sibeliuksenkadun ja Palokunnankadun kulmauksessa olleen rakennuksensa ortodoksien ensimmäiseksi kirkoksi. Muistin mummini joskus puhuneen Bogdanoffeista ja sukulaiseni Kai Kajannon tekemän sukututkimus vahvisti muistikuvani. Herra Bogdanoff oli isoisoisoisäni ja hämeenlinnalainen kauppias, tehtailija ja ritari. Hieman talon historiaa netistä tutkin ja löysin, että se olisi purettu 1962 ja nykyisin talon paikalla on Cafe Kukon talo.
Mutta jäin lueskelemaan Hämeen Sanomien juttua ja uutista nykyisen Erottajakadun kirkon huonosta kunnosta ja purkamisesta ja sen jälkeen uuden rakentamisesta. Jäin miettimään, että miksi ei voisi palauttaa vanhaa nykyisin kesäyliopiston talona toimivaa taloa vanhaa alkuperäiseen ulkomuotoonsa. HäSa:n mukaan talo on aikanaan siirtynyt ortodoksikirkosta 1922 kansalaissodan jälkeen ilmaiseksi Hämeenlinnan kaupungille? Voisiko nyt olla oikea aika palauttaa talo oikeille omistajille ja muuttaa takaisin kirkoksi? Voisi olla hieno historiateko ja upea kirkkona jälleen keskellä kaupunkia?
Tällaista tänään sai Hämeen Sanomat minut pohtimaan. Ohessa muutama kuva Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmista.
…
Vaikka historiaa ja sukuhistoriaakin tänään ehdin pohtia niin oikeastaan tänään pyhäpäivä meni kauniista luonnosta nauttien. Aikalailla tutuiksi on tullut nämä rakkaan kotikunnan maastot ja polut, mutta joka kerta ne jaksavat yllättää ja ennen muuta ihastuttaa. Tänäänkin kiersimme perheen ja mummun kanssa Luutalammin ja -harjun Samon lenkkiä ja kaunista kerta kaikkiaan oli. Ja päätös Luutalammin nuotiopaikalla kuksakahveineen ja makkaroineen huipensi retken.
Ja mukava oli huomata, että väkeä oli paljon muitakin liikkeellä. Meillä Lopella on hienot maastot ja upeat vaellusreitit ja -polut tehtyinä ja hienoa, että niitä käytetään. Ja todellakin voin suositella, että kauempaakin kannattaa tänne tulla päiväretkellä tai sitten laavuillemme jopa yöpymäänkin. Hienoja paikkoja ja monia erilaisia reittejä valittavana tällaisesta pienestä perhepolusta Pikku-Samosta aina kymmenien kilometrien Ilves-reittiin ja Poronpolkuun. Kaikki siis käytettävissä läp vuoden ja myös nuotiopaikat ja muut. Kurkatkaapa lisää vaikkapa täältä: VisitLoppi ja mielelläni kerron itsekin lisää jos Lopesta retkeilykohteenakin innostutte.
Nyt pyhäiltaa ja hieman katsetta jo huomiseen Lopen kunnan budjettipäivään. Kunnanhallitus käy läpi ensi vuoden talousarvioesitystä ja mukana valtuustonpuheenjohtajana seuraamassa, että kaikki menee niin kuin valtuusto on aikanaan linjannut ja päättänyt.
Tässä vielä pari kuvaa tältä päivältä ja Facebookissani vielä lisää.
