Gustaf Mannerheim tunnetaan ja muistetaan parhaiten totta kai sotamarsalkkana ja tapahtumista maamme itsenäisyyden turvaamiseksi. Mannerheim oli kuitenkin myös maineikas metsästäjä. Itseasiassa Mannerheim oli intohimoinen metästäjä. Ja on sanottu, että ehkä ratsastusta lukuun ottamatta mikään ei ollut hänelle niin mieluista kuin metsästys.
Mannerheim tutustui metsästykseen jo Nikolain ratsuväkikoulussa ja chevalier-kaartin aikanaan Venäjällä. Ja sieltä hän omaksui myös metsästystavat. Olen lukenut, että esimerkiksi Aasian kuuluisilla ratsastuksillaan Mannerheim halusi usein kulkea hieman erillään karavaanistaan. Syynä tähänkin oli metsästys ja vaelluksen leireiltäkin Mannerheim teki omia metsästysretkiä vuoristoon metsästämään villilampaita ja alppikauriita muun retkikunnan levätessä.
IV Mannerheim Hirvijahti 16.-17.10.2015
Tällaisia jahtiperinteitä tänään vaalien… IV Mannerheim Hirvijahti Vanajanlinnan ja Marsalkka Mannerheimin metsästysmajan metsästysmailla…
Mannerheimin jahtiseuruetta aikanaan Vanajanlinnan pihamaalla…
Ja Vanajanlinnalta myös meidän Mannerheim Hirvijahtimme alkoi…
Tästä se taas alkaa…
Kolmas ajo. Pehmoinen olisi ollut metsän kruunupään tuohon kellahtaa, mutta kun ei.
Metsästys seurasi Mannerheimiä myös Puolan vuosina. Ulaanirykmentin komentajana hän pääsi mukaan Varsovan metsästysklubiin. Puolan aikoina hän oli mukana myös suositussa uuvustusajometsästyksessä eli par-forcessa. Historia kertoo Varsovan metsästysklubin olleen maailman parhaita Pietarin, Pariisin ja Lontoon Metsästysklubien tapaan. Ja täällä hän pääsi yhdistämään ratsastuksen ja metsästyksen kun riistaa ajettiin ratsain. Metsästys kuului ratsuväen upseerien koulutukseen kuten aikanaan jo chevalier-kaartissakin Venäjällä.
1920- ja 1930-luvulla Mannerheim metsästi vielä enemmän. Valtionhoitaja-aikanaan hän mm. kävi metsästämässä Itävallan Alpeilla gemssejä ja saksanhirviä. Saksanhirvijahteja oli myös Itä-Preussissa saksalaisten kanssa. Puolustusneuvoston puheenjohtajana Mannerheim kävi täällä mm. Hermann Göringin metsästysalueilla neuvotellessaan kalustohankintoja maamme puolustusvoimille. Ja samoina aikoina Mannerheim teki myös kuuluisiksi nousseet tiikerinmetsästysmatkansa Intinaan. Ensimmäinen Intian matka eversti Faunthorpen vieraana 1928 lähellä Nepalin rajaa ei antanut saalista, mutta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin 1937 jahdeissa kaatui neljä tiikeriä norsun selästä ampuen. Tänäkin päivänä näistä taljoista on ainakin kaksi vielä tallessa Mannerheim-museossa Helsingissä. Suurimman tiikerinsä Mannerheim ampui Nepalin maharadzhan jahdissa yli 200 norsun voimalla. Jättiläistiikerillä oli pituutta 323 cm.
Myös Norjassa Mannerheim kävi kahteen otteeseen peurajahdissa, mutta kotimaassa rakkain saaliseläin oli hirvi. Mutta 1920-luvun salametsästyksen myötä maamme ainoan suurriistan kanta oli varsin heikko ja hirvi rauhoitettiinkin kokonaan aina vuoteen 1933 asti. Sen jälkeen hirvijahdit olivat mieluisia kohteita Mannerheimille, joka ennen muuta piti kiväärillä ampumisesta ollen erinomainen ampuja. Historia kertoo, että ”haulikko oli hänelle vieraampi. Lentoonammunnan Mannerheim hallitsi. Hänen aseensa olivat huippuluokan englantilaisia kivääreitä ja haulikoita”. Suomessa metsällä käytiin pyytämässä myös jäniksiä, metsälintuja ja kettujakin, mutta Mannerheim oli kuitenkin sydämeltään suurriistan metsästäjä, joka arvosti saaliita joilla oli muistoarvoa. Metsästäjänäkin hän oli ennen kaikkea aristokraatti.
Ja jotain metsästyksen merkityksestä Marsalkka Mannerheimille kertoi sekin, että korpisoturit kenraali Erkki Raappanan johdolla päättivät antaa vuonna 1942 ylipäällikölle 75-vuotissyntymäpäivälahjaksi nimenomaan kelohonkaisen metsästysmajan, saunan ja kalamajan Lieksajärven rannalle. Tänään Marskin Maja on Lopella Punelian rannalla. Metsästysharrastuksen tärkeydestä kertoo myös Mannerheimin oma toteamus: ”Metsästystä kohtaan tuntemani mielenkiinto on ollut paljon suurempi kuin mahdollisuus sen harjoittamiseen”.
Tätä kaikkea vaalimaan syntyi aikanaan Mannerheim Hirvijahti. Ajatus oli hautunut minulla pidempään mielessä ja kerran ystäväni Kari Kuparisen kanssa puheeksi tuli Ukko-Pekka ampumakilpailut. Silloin otin esille ajatuksen Mannerheimin metsästäjäperinteen vaalimisesta nimikkotapahtuman merkeissä. Kari innostui asiasta ja myös Sakon toimitusjohtaja Raimo Karjalainen. Sain sen jälkeen upean kirjeen silloiselta suvun vanhimmalta Kreivi Gustav Mannerheimiltä ja luvan käyttää Mannerheim nimeä jahdissa ja monogrammia osana jahtimerkkiä. Ja tänään Sakon johdolla olimme neljättä kertaa perinnejahdissa samoilla jahtimailla missä Mannerheimkin aikanaan metsästi. Jahtimme alkoi Vanajanlinnasta missä Mannerheimillä oli kakkoskerroksessa aikanaan jopa oma huone metsästyslinna-ajalla ja lounaan söimme Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajalla. Tällä kertaa jahtimaina toimivat Marskin Majan lähimetsät ja joinain vuosina myös läheiset Kytäjän Kartanon metsät missä niissäkin Mannerheim oli tuttu jahtivieras.
Tänään metsä ei meille suurriistaa antanut. Upea syksyinen jahtipäivä kuitenkin ja erinomaiset puitteet Topenon Erän ja Suden Suntin Erän isännöimänä. Suuri kiitos jahtikavereille ja ajomiehille. Voin hyvin todeta, että metsästystä kohtaan tuntemani mielenkiinto on paljon suurempi kuin mahdollisuus sen harjoittamiseen.
Tämä päivä antoi jälleen paljon. Huomenna on jälleen uusi.