Iskeekö vihollinen vain virka-aikaan kahdeksasta neljään? Kuka lopulta meitä auttaisi?

Blogi, sunnuntaina 12.01.2014

Iskeekö vihollinen vain virka-aikaan kahdeksasta neljään? Kuka lopulta meitä auttaisi?

Keskustelu Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä on jälleen kiihtymässä. Tuore selvitys Expressen lehdeen mukaan kertoo Venäjän ilmavoimien harjoitelleen viime keväänä ydinaseiskua Ruotsiin. Harjoitus on jo vakava toimenpide rauhanomaista liittoutumatonta naapurimaata vastaan. Venäjän koneet tulivat aina 35 kilometrin päähän Ruotisin rajasta Gotska Sandön edustalla. Mutta erityisen vakavaksi tilanteen tekee se, että tilanteessa Ruotsi ei saanut liikkeelle, ilmaan, yhtään omaa hävittäjäänsä. Ruotsilla ei siis ollut pääsiäisen pyhinä yhtään konetta valmiustilassa. Tuli tunne, että voiko joku maa luottaa siihen, että vihollinen iskisi tositilanteessa vain virka-aikaan kahdeksasta neljään?

Ruotsin oma puolustus oli jo siis polvillaan alunperinkin. Maalla ei ollut minkäänlaista valmiutta reagoida ei siis tähän onneksi vain harjoitukseen ja näin ollen vielä vähemmän mahdolliseen todelliseen iskuun.

Sen sijaan Nato reagoi tilanteeseen vaikka kohteena olikin EI-Natomaa Ruotsi. Nato nosti ilmaan välittömästi omat tanskalaiskoneensa.

Samaan aikaan Ruotsissa oli jo alkuvuodesta käynnissä keskustelu maan puolustuskyvystä. Keskustelu alkoi vuodenvaihteessa 2012-2013, kun Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson toetsi Svenska Dagbladetista, että Ruotsi kykenisi puolustautumaan itsenäisesti maataan korkeintaan viikon. Tämän jälkeen muutamaa kuukautta myöhemmin Venäjä osoitti tilanteen olevan todella näin ja siis vieläkin pahemman.

Pohjoismaisen yhteistyön nimeen on nyt vannottu kiivaasti niin Ruotsissa kuin meilläkin. Tämä vouhkaaminen sai surkuhupaisen piirteen kun viime vuonna Pohjoismainen vuoro Islannin ilmatilanvalvonnassa osoittautui maillemme poliittisesti liian vaikeaksi palaksi. Naton oli pakko viheltää peli poikki ja muuttaa suunnitelmiaan meidän osalta pelkäksi harjoitukseksi. Itse olenkin pohtinut sitä, että onko nyt suunniteltu ilmatilanvalvontaharjoitus ilman jopa itsepuolustukseen vaadittavia aseita vaikeinta ja haastavinta mihin olemme valmiita juhlapuheissa kehumamme Pohjoismaisen puolustusyhteistyön nimissä tarttumaan?

Ja toisaalta Ruotsin tapaukset viime pääsiäiseltä vetävät myös maton minusta alta niiltä puheilta joissa uskotaan maidemme yhdessä olevan riittävän vahvoja. Viime keväältä muistan perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin haastattelun missä hän kehui kuinka ”esimerkiksi Ruotsin ilmavoimat, Suomen ja Norjan ilmavoimat yhdessä, niin se on melkoinen muskeli”. Muskeli joka ainakin toisenmaan osalta makaisi juhlapyhinä maassa.

Aihe on puhuttanut nyt myös Ruotsin omassa jokavuotisessa ”Kultaranta”-keskustelussa eli paikallisessa Sälenin turvallisuuspoliittisessa seminaarissa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on uudistanut kannan jonka mukaan emme ole suunnittelemassa puolustusliitto Naton jäseneksi hakemista. Jäsenyys tulee kuitenkin presidentin mukaan säilyttää mahdollisuutena.

Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt sen sijaan nojasi oman linjauksensa vain siihen, että heillä Nato jäsenyydeltä puuttuu riittävä tuki valtiopäiviltä. Oliko kannanotto siis luettavissa niin, että korkeimman poliittisen johdon ja puolustusvoimienkin mielestä jäsenyyteen olisi jo kaikki syyt ja tarvekin? Itse uskon, että Ruotsissa ratkaisu tehdään piankin.

Pohjoismaisen yhteistyön ongelma on se, että osa Pohjoismaista on EU:ssa ja osa ei. Ja osa pohjoismaista on Natossa ja osa ei. Tämän problematiikan myös TP toisti Ruotsin seminaarissa. Hän pohtikin tilannetta nyt vain Suomen ja Ruotsin kesken ja ennen muuta mahdollisten meidän yhteisten puolustusmateriaalihankintojen valossa.

Tilanne meillä Suomessa on se, että jos emme saa seuraavaan hallitusohjelmaan selkeää pitävää kirjausta maamme puolustusvoimien rahoituksen turvaamisesta on edessä tilanteen vakava uudelleen arviointi. Ensimmäisenä edessä on koko maan puolustuksesta luopuminen. Ja kyseenalaiseksi tulevat myös yleinen ja yhtenäin asevelvollisuus. Mutta sen ympärillä suurimpana ongelmana se, että edullisempaakaan mallia ei ole. Ja toisaalta sama myös sotilasliittoon kuulumattomuuden kanssa. Sekään ei ole säästöratkaisu, mutta uskottava ja luotettava turva- ja puolustusratkaisu se on. Näiden kysymysten edessä ollaan meilläkin parin vuoden sisällä. 

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on ryhmäpuheessaan Ilkka Kanervan johdolla nostanut tavoitteeksi 1,5% osuuden sitomisen BKT:stä uskottavan puolustuksen turvaamiseksi. Onkin pohdittava sitä riittääkö meillekin vain virka-aikana tapahtuva maanpuolustus vai voimmeko ajaa alas uskottavan maanpuolustuksen jos kaikesta pitää säästää? Voiko uskottovan maanpuolustuksen laittaa säästöpaineiden alla sellaiseen tilanteeseen, että uskottavuudesta luovutaan? Edessä olisi tyhjiö.

Vanha viisaus on kuulunut, että jokaisella maassaa on armeija. Joko oma tai toisen.

Kello 19.51 ja mukava pyhäpäivä takana. Pulkkamäkeen piti kirjoitustöiden välissä ehtiä ja nauttia nyt lasten kanssa siitäkin vähästä lumesta jota nyt tänne Hämeeseen olemme vihdoin saaneet. Ja hauskaahan meillä oli. Ja illalla sitten peuraa. Ihan itse kaadettua 🙂

Mutta nyt hetki töitä. Huomenna pitkä päivä ja ohjelmassa hieman metsäasioita aamusta, sitten Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukuntien yhteistyöpalaveri Hämeenlinnassa ja iltapäivällä Maailmanmestaruuskahvit ja kakut Lopen kunnantalolla. Juhlapäivääkin siis luvassa.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit