Ilmastonmuutoksen torjunnan lasku on suuri

Kynästä, torstaina 22.10.2009

Vasta viime vuosina on maailmassa herätty todenteolla miettimään sitä, millaisen maapallon haluamme lapsenlapsillemme jättää. Yksi hyvin ratkaiseva käännekohta voi olla joulukuussa Kööpenhaminassa järjestettävä maailmanlaajuien ilmastoneuvottelu. Lähtökohdat kokoukseen ovat haastavat, mutta toisaalta mahdollisuutta umpikujaan ei saa olla.

Haaste on valtava. Lähes jokainen maa katsoo tilannetta hieman tai hyvinkin erilaisista lähtökohdista ja se näkyy tavoitteista. Intressit ovat hyvin kaukana toisistaan. On niin kovin helppo tuomita muut ja vaatia tekoja, kunhan omaan pesään ei tarvitsisi koskea. Mutta tilanne ei voi olla niin.

Me olemme eduskunnassa ympäristövaliokunnassa käsitelleet maamme tavoitteita Kööpenhaminaan. Itse haluan olla tuon ilmastokokouksen suhteen toiveikas. Haluan uskoa onnistumiseen ja hyvään lopputulokseen.

Kööpenhaminasta emme voi tulla ulos vain kauniiden lauseiden kanssa. Pelkät prosenttiluvutkaan eivät vielä riitä, jos niiden toteuttamiseksi ei ole sovittu sitovista teoista ja kustannuksista. Pitää nimittäin muistaa se, että ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen maksavat 175 miljardia euroa vuodessa vuoden 2012 jälkeen. Tästä torjunnasta puolet on toteutettava kehitysmaissa. Laskelma pohjaa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioon. Sopeutumiseen tarvitaan kehitysmaissa siis noin 23–54 miljardia euroa vuodessa ja on sanomattakin selvää, että Kööpenhaminan neuvottelujen kovin kädenvääntö käydään nimenomaan rahoituksesta.

EU-maat ovat sitouneet vähentämään vuoteen 2020 mennessä kasvihuonepäästöjään 20 prosenttia ja jos muu maailma vastaa haasteeseen olemme valmiita 30 prosentin vähennykseen vuoden 1990 tasosta. Hyvän signaalin on antanut myös Yhdysvaltain juuri Nobelin rauhanpalkinnonkin saanut presidentti Barack Obama. Hän ilmoitti USA:n olevan valmis vielä EU:takin suurempiin vähennyksiin.

Mutta sitten tulemmekin suurimpaan haasteeseen. Miten saamme mukaan näihin talkoisiin muut maailman maat? Esimerkiksi Kiinan kaltaisten maiden osuus ja sioutuminen on erittäin tärkeää.

Suomi valmistautuu Kööpenhaminan kokoukseen osana EU:ta. Uuden sopimuksen toimeenpano maksaa tulevaisuudessa myös Suomelle. Vähän saastuttavan teknologian kehittäminen on kuitenkin myös tie taloudelliseen kehitykseen. Varmaa on, että mitä aiemmin maailman maat sopivat uudesta ilmastosopimuksesta, sitä pienemmät ovat sekä aineettomat että aineelliset kustannukset tulevaisuudessa.

Arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista vaihtelevat. Tuoreimmat arviot kertovat, että ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat olla jopa kaksi kertaa voimakkaammat kuin aiemmin on ennustettu. Tämä tarkoittaisi jopa 5,2 asteen keskilämpötilan nousua aiemmin ennustetun 2,4 asteen sijaan. Riski on siis selvästi aiemmin ennakoitua suurempi ja se lisää vain paineitamme nopeisiin toimenpiteisiin. Pahimmillaan ilmaston lämpeneminen tällä tahdilla voi laukaista uusia ketjureaktioita ja voimistaa ilmiön vaikutuksia entisestään.
Haasteemme on siis valtava, mutta myös vastuumme.

Maamme hallitus onkin ottanut haasteen vastaan selkeästi aiempia hallituksiamme vakavammin. Nyt hallitus julkaisi tulevaisuusselontekonsa, jossa se linjaa muun muassa niin, että maamme tulee siirtyä tulevaisuudessa lähes päästöttömään energiantuotantoon ja tieliikenteeseen. Linjana on myös se, päästöjä tulee leikata vähintään 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Hallitus puhuu siirtymisestä ”hyvinvoivaan ja vähäpäästöiseen yhteiskuntaan” ja tätä varten tarvitsemmekin perinteiset BKT-mittarin rinnalle muita elintason mittaustapoja. Sellaisia jotka eivät ole vain kovia arvoja mittaavia vaan elämänlaatuun ja vastuullisuuteen nojautuvia.

Hallituksen selonteko sisältää tätä tavoitetta silmällä pitäen joukon konkreettisia esityksiä ja linjauksia. Rakennusten energianormeja tullaan tarkistamaan, verotusta ohjaamaan energiapihiyttä suosivaksi ja autoverotuksessa aloitettu niin sanottu ekologinen verouudistus jatkuu ja tulee näkymään meidän suomalaisten arjessa. Tavoitteena se, että omilla valinnoillamme voimme jatkossa vaikuttaa siihen, miten paljon välillisiä veroja joudumme maksamaan. Tällainen arjen valintojen ilmastovaikutuksista kertova tieto tullaan saattamaan helposti meidän ihmisten saataville.

Maailmanlaajuisen haasteemme voisi terävöittää kolmeen teemaan. Niistä selkeä ykkönen on ympäristö. Kakkonen on rahoitus eli taakanjako ja kolmas on aiheeseen liittyvä turvallisuusnäkökulma. Kaikki nämä pakottavat ja velvoittavat meitä toimimaan. On hyvä muistaa, että ilmastonmuutoksen turvallisuudellemme asettamat paineet jo edellyttävät, että ryhdymme toimiin.

Ulkoministeri Alexander Stubb kuvasi Kööpenhaminan ilmastokokouksen merkitystä osuvasti. Hän totesi, että ”Kööpenhaminan ilmastokokous ei ole päätös vaan se on alku päättäväiselle yhteistyölle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi”. Näin sen pitää olla.

Timo Heinonen
kansanedustaja
Ympäristövaliokunnan jäsen

Kommentit