Loppiaisviikonloppu ja se tarkoittaa Lopen Uupuneiden Jänisjahtia. Tänään aamusta siis varhain liikkeelle Nousiaisen Santerin kanssa ja Lopen Uupuneiden laavulle. Tulet ja aamupalat valmiiksi odottamaan jänisjahdin vieraita. Kolmatta kertaa siis Lopen Uupuneiden jahtia tänään ja mukava porukka koossa. Ja totta kai perinteikkäästi Suomenajokoiralla. Sara on upea koira yhdessä isäntänsä Kalen kanssa. Uskollinen ja hieno kaveri – ei sorkkien perään vaan jänösiä vain.
Tällä kertaa Pekkalan tupa ei meitä illalla odottanut. Koronatilanteen takia päätimme, että tällä kertaa olemme vain laavulla ja kyttikoppi Erkkilällä ja hyvinhän me niissäkin pärjäsimme. Aamukahvit ja päivän makkarat laavulla ja sitten Simosen Tertun hirvikeittoa Erkkilällä. Ja totta kai jälkiruuaksi kahvin kanssa sitä perinteikästä Mannerheim Kakkua Hulda-tädin vuoden 1930 reseptillä ja Ässäpipareita. Ässillä on muuten mielenkiintoinen historiakin. Suojeluskuntapipareita, mutta aikanaan, kun ässäpiparit tuotiin pöytään niin tiedettiin, että joukossa ei ole tsaarin kätyreitä, vaan kaikki ovat Suomen asialla. Molempia siis tänään kahvin kera.
Hieno jahtipäivä ja hyvin se onnistui näinkin. Tapiokin oli antelias. Juuri sopivalla tavalla.