Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.”
Hyvää Itsenäisen Suomen juhlaa teille kaikille. Hyvää Itsenäisyyspäivää. Päivää joka valkenee täällä Lopella ainakin tämän vuoden ensimmäiseen lumivaippaansa. Puhtaan valkeaan niin kuin Suomenlipussakin on.
Tänään upea juhlapäivä. Aamusta ensin haudoille ja sitten juhlia. Ehkä tänään odotan eniten hetkeä kun saamme esitellä kolmivuotisen suururakkamme. Olemme tehneet Lopelle oman Veteraanimatrikkelin ja tänään tuo upea kirja näkee päivänvalonsa. Kirja jossa esitellään kaikki Lopelta sotaan lähteneet ja tänne sodan jälkeenkin kotiutuneet sotilaamme. Ja kaikki hekin jotka antoivat suurimman mahdollisen uhrauksen jotta meillä olisi tänäänkin itsenäinen Suomenmaa. Henkensä. Kiitos ja kunnia.
Päivä huipentuu sitten illalla Helsingissä kun saamme astella jälleen Presidentinlinnaan Tasavallan Presidentin viralliseen Itsenäisyyspäin vastaanottoon. Niin kuin aina teen sen tänäänkin ennen muuta kunnioittaen veteraanejamme ja Lottiamme. Laitan frakkini taskuun Vaarini sotilaspassin ja Mummini Lottamerkin. Sydämen kohdalle.
Kiitos siis tänään kaikille heille. Ja kiitos myös kaikille maamme jälleen rakentajille ja tekijöille niin sodan kuin rauhankin aikana. Tästä maasta voimme olla ylpeitä tänäänkin.
Veteraanin Iltahuuto
Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Kertosäe:
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol’ maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa.
Kertosäe
Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
Kertosäe