Tänään 9.7. juhlistetaan Lopella tutkimusmatkailija ja kirjailija Sakari Pälsin syntymää. Heinäkuun yhdeksäntenä vuonna 1882 Pälsi syntyi Lopen Sajaniemessä ”hyvällä heinäpoudalla”. Samanlainen heinäpouta näyttää tänäänkin olevan ja luonnonkukat kauneimmillaan pellonreunoilla. Aamupäivällä Sakari Pälsin muistomerkki kirjastomme edustalla saakin syntymäpäivän kunniaksi jälleen luonnonkukkaseppeleen. Juhlatilaisuudesta vastaa muutama vuosi sitten perustamamme Sakari Pälsin seura ry. Sain itse aikanaan toimia perustavan kokouksen puheenjohtajana ja sen jälkeen on ollut hieno seurata miten upeaa työtä seura tekee. Sakari Pälsin elämäntyötä vaalitaan kaikista kulmista. Pälsi teki poikkeuksellisen elämäntyön tuona aikana ollen tunnettu ja uraauurtava arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä, kirjailija ja valokuvaaja.
Pälsin kirjoista tunnetuimpia ovat täällä meillä poikajutut Fallesmannin Arvosta ja Minusta = Sakarista. Mutta upeita teoksia ovat myös Sauna ja Puukko ja vanhat kuvakirjat maailman matkoilta. Hyvät kirjat kestävät aikaa ja vaikka kieli muuttuukin niin hyvä kieli elää.
Näin pienten lasten isänä on tullut luettua jälleen kymmeniä ja kymmeniä satukirjoja. Minulle itselleni luettiin lapsena joka ilta iltasatu ja päiväunillekin pieni satu. Olemme yrittäneet vaalia tätä samaa perintöä myös omille lapsillemme. Ja hauska on ollut huomata sekin miten Mummolan kätköistä löytyneet minun vanhat lapsuuden kirjat ovat monet myös omien lapsien suosikkeja. Ja voi sitä ihmettelyn määrää, kun Isä on sotkenut Possulan kirjaa värikynin. Eikä mene läpi vaikka kuinka yritän kertoa sen varmasti olleen isoveljeni. Uskovat Mummoa paremmin 🙂
Jotain omaakin yritän aina lukea. Nyt olen lukenut omalla ajalla koskettavaa Blaine Hardenin kirjaa Leiri 14 – Pako Pohjois-Koreasta. Kirja kertoo miehestä nimeltään Shin Dong-hyuk, joka syntyi suoraan vankileiriin vuonna 1982. Näki teloituksia ja koki kidutusta. Ja pelastaakseen itsensä kavalsi läheisiään ja kaikkea muuta. Ja kaikkien yllätykseksi mies onnistui 23-vuotiaana pakenemaan Leiri 14:stä ensimmäisenä siellä syntyneenä ja koko elämänsä eläneenä vankina. Arvoiden mukaan Pohjois-Korean vankileireillä on tällä hetkellä jopa 200 000 mielipidevankia. Kirjan mukaan monille vangeille leiri on koti ja ”ainoa totuus, jonka he tuntevat”.
Blaine Harden on tehnyt tarkkaa työtä kirjaa tehdessään. Ei ole luottanut vain Don-hyukin kertomaan vaan haastatellut monia muita ja tutkinut erilaisia lähteitä. Kyseenalaistanut ja saanut vahvistuksia. Mutta tosiasia on se, että kirja on 100% totta niin kauan kunnes Pohjois-Korea aukottomasti pystyy osoittamaan sen muuksi. Ja se tapahtuu vain ja ainoastaan avaamalla vankiloiden, vankilakaupunkien, ovet ulkopuolisille riippumattomille tarkkailijoille. Kuvia alueista voi meistä jokainen tutkia itsekin vaikka Google Earthin kautta. Vankila-alueet ovat suuria. Suurin 50 km pitkä ja 40 km leveä – itseasiassa laajempi kuin Los Angelesin kaupunki. Osa leireistä on uudelleenkasvatusalueita joista voi kuulemma vapautua jos pystyy vakuuttamaan lojaalisuudestaan ja sitten on ”täydellisen valvonnan alueita”, joissa vangit ovat ”sopeutuskelvottomia” ja he joutuvat raatamaan itsensä hengiltä. Leiri 14 on juuri tällainen täydellisen valvonnan alue joka perustettiin vuonna 1959.
Miksi syntyvä lapsi joutui vankilaan suoraan ja miksi hänen äitinsä. Siksi, että vuonna 1972 Kim Il-sung sääti lain jonka mukaan ”olivatpa luokkaviholliset keitä hyvänsä, heidän siemenensä on tuhottava kolmanteen polveen”. Siksi.
Koskettava kirja joka kannattaa lukea. Se on totuut niin kauan kunnes Pohjois-Korea sen puolueettomasti muuksi todistaa.