Elokuun ensimmäiset viikot on neuvoteltu yhteiskuntasopimuksesta. Vastaavaa neuvoteltiin jo ennen hallituksen muodostamista, tosin silloin vain keskustavetoisesti. Hanke kuitenkin kuihtui kasaan ja nyt elokuussa koko hallituksen tuella neuvotteluja on jatkettu. Neuvottelupöydässä vastuu on ollut ja on edelleen työntekijä- ja työnantajajärjestöillä. Aiemmassa neuvotteluyrityksessä vetovastuun piti itsellään keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, mutta nyt ratkaisua haetaan ulkopuolisen selvitysmiehen, Juhani Saloniuksen johdolla. Itse uskon, että nyt neuvotteluissa on paremmat mahdollisuudet edetä itse sopimukseenkin, kun hankkeen tukena on laajempi rintama. On myös varsin yleisesti tunnustettu sekin tosiasia, että tällainen sopimus maassamme nyt tarvitaan muun muassa massatyöttömyyden taittamiseksi ja kasvun aikaansaamiseksi.
Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan suomalaisen työn kilpailukyvyn vahvistamista. Erityisesti vientialojen yksikkötyökustannukset ovat suhteessa lähimpiin kilpailijamaihin nousseet. Osin tämän takia työllisyys- ja talouskehitys on jäänyt junnaamaan paikoilleen ja jopa taantunut edelleen. Muualla Euroopassa talous on lähtenyt varovaiseen kasvuun. Esimerkiksi työn määrän lisäys 100h/hlö/v toisi vuoteen 2021 mennessä 11 miljardia euroa enemmän talouskasvua ja 3%-yksikköä pienemmän julkisen velan BKT-suhteen. Ja erilaisia vaihtoehtoja on paljon. Loppujen lopuksi kyse on yhdestä tärkeimmästä työkalusta saada aikaan korjausliike, jolla Suomen suunta kääntyy, suomalaisille saadaan työtä ja hyvinvointiyhteiskunnan kestävä rahoitus turvataan.
Kyseessä ei siis ole perinteinen jakoasetelma, jossa kaikki koettavat saada itselleen mahdollisimman suuren osan vakiokokoisesta, tosin nykytilanteessa pikemminkin pienenevästä, kakusta, ja onnistumista mitataan sillä, kuka saa eniten. Tarkoitus on luoda uutta kasvua, ei kinastella kutistuvasta nykyisestä kakusta. Yhteiskuntasopimuksen onnistumista mitataankin lopulta työllisyyden kautta. Työntekijöiden tai työantajien erilaisten intressien toteutuminen tai saavutettujen etujen säilyttäminen sitä vastoin ei ole yhteiskuntasopimuksen onnistumisen kriteeri.
Ongelmaista neuvotteluissa on kuitenkin se, että neuvottelupöydässä ei ole mukana Suomen Yrittäjät. Maassamme on lähes 300 000 yritystä ja ne työllistävät yli 1,4 miljoonaa ihmistä. Maassamme toimivista yrityksistä pieniä, alle 10 työntekijän yrityksiä, on valtaosa eli yli 93%, kun suuryrityksiä on vain vajaa 600. Ja tosiasia on sekin, että uudet työpaikat syntyvät nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suuryritykset palkkasivat vain reilut 7000 henkeä, kun samaan aikaan Pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa tullaan tekemään varmasti myös sellaisia ratkaisuja jotka vaikuttavat yrittäjiin työnantajina. Nyt onkin tärkeää, että yrittäjät tulevat kuulluiksi ja maahamme syntyy tulevaisuudessakin uusia työpaikkoja. Ongelmana on edelleen se, että kasvuun pyrkiviä yrityksiä on todella vähän. Ja toivon, että erityishuomiota kiinnitetään myös yksinyrittäviin ja mm. heidän sosiaaliturvaan. Ja ratkaisu vanhemmuuden kustannusten jakamisestakin pitäisi saada yhteiskuntasopimuspöydästä. Pitää muistaa se, että työpaikkoja kyllä syntyy yrityksiin lisää, kun vain siihen annetaan järkevällä tavalla mahdollisuus. Yhteiskuntasopimus on erittäin tärkeä koko Suomen ja kaikkien suomalaisten tulevan hyvinvoinnin kannalta.
Tämän loppuviikon aikana on tuloksia tultava. Haluan edelleen uskoa, että myös SAK laittaa työn kaiken muun edelle ja haluaa myös kantaa huolta siitä, että nyt työttömillekin saadaan työtä. Vain työn kautta tämä maa pelastuu ja vaikea tilanteemme on ratkaistavissa.
Mutta yhteiskuntasopimuspöydästä ei pidä hyväksyä vain ympäripyöreää julkilausumaa tai jotain neuvottelun avausta päämääränä joku epävarma ja aikataulullisesti kaukainen lopputulos.. Neuvotteluista pitää tulla hyvä ja selvästi mittavissa oleva yhteiskuntasopimus. Yksikkötyökustannusten alentaminen 5 prosentilla tulee on selvästi kirjattu ja toimet siihen pääsemiseksi päätetty. Muussa tapauksessa hallituksen on pakko ryhtyä lisätoimenpiteisiin maamme talouden pelastamiseksi ja laitettava täytäntöön kipeät lisäsäästöpäätökset mitkä keväällä tehtiin. Itseasiassa ne ovat sellaisia ettei niitä meistä kukaan toivo eikä halua näkevänkään ja olen varma, että näin ajattelevat myös SAK:n jäsenet ja kaikki suomalaiset.
Toivotaan siis, että perjantaina vastuullisuus ja järki voittaa ja puoluepolitikoinnin ja pelaamisen edelle laitetaan yhdessä rintamassa suomalainen työ.
…
Kello 22.44 ja hetki sitten Riihimäeltä iltatapaamisesta kotiin. Tänään hyvät keskustelut mm. Riihimäen seudun tulevaisuudesta ja myös isot alueemme investoinnit mm. päärata ja Riihimäen asema esillä. Vihdoin näissäkin alkaa tapahtuma ja nyt paraikaa liikkeelle myös uusi moottoritien liittymä Herajoelle ja muutama muukin juttu toivottavasti julki pian. Työpaikkoja ja isoja investointeja tänne.
Huomenna sitten taas Hämeenlinnaan ja arkisia toimia. Ja toivottavasti myös yhteiskuntasopimusneuvottelutkin etenevät. Hieman huolestunut olin siitä, että pääministeri Juha Sipilä ei tänään enää tuntunutkaan pitävän kiinni takarajasta. Pahinta nimittäin on se, että ei tehdä tätä, mutta ei muutakaan. Sekin vaihtoehto olemassa ja se vetäisi maton koko nykyhallituksen toiminnalta ja myös uskottavuudelta. Toivottavasti ei niin.