Loppupelissä yhteiskuntasopimuksen kaatuminen ei tullut yllätyksenä. Hanke sai osakseen sellaista poliittistakin painostusta, että oli pitkään jo nähtävissä, että SAK ei tule hanketta edistämään tai saatikka tukemaan. Tänään tämä kävi toteen kun tapaamisen jälkeen pääministeri Juha Sipilä joutui kertomaan neuvotteluiden päättyneen tuloksettomina.
Tyytyväinen olin siihen, että Akava johon myös itse OAJ:n jäsenenä kuulun oli valmis jatkamaan kohti yhteiskuntasopimusta. Mutta AKAVA ei yksin tässä työnantajien kanssa pärjännyt kun SAK ja STTK olivat päättäneet muuta.
Yhteiskuntasopimuksen kariutuminen on kova isku myös Juha Sipilälle. Hän oli henkilökohtaisesti laittanut valtavan panoksen ja suuret odotukset sopimukselle ja luottanut entisenä yritysjohtajana siihen, että päätöksiin päästään. Politiikka ei kuitenkaan toimi niin eikä työmarkkinaneuvottelutkaan eivätkä varsinkaan ne yhdessä. Nyt Sipilä onkin poliittisen uransa kovimmassa paikassa kun tekemättä ei voi jättää. Mieleen tulee edesmenneen laulajan Aki Sirkesalon laulu.
Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin mm. siitä, että hallitus olisi keventänyt merkittävästi työntekijöiden verotusta jos yhteiskuntasopimukseen oltaisiin päästy. Toisaalta samalla sovittiin, että jos yhteiskuntasopimuksen kautta ei kasvua ja tuottavuusloikkaa saada aikaan niin edessä on merkittävät lisäsäästöt. Nämäkin kirjattiin jo keväällä ylös. Ne ovat säästöjä jotka koskevat meistä ihan jokaista ja kovalla kädellä.
Ennen niiden toimeen panoa kuitenkin hallitus haluaa vielä kerran katsoa onko jotain tehtävissä ilman työmarkkinajärjestöjä vaihtoehtoisina keinoina hallitusohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallitus käynnistää huomenna suunnitelman laatimisen ja se on tarkoitus saada syksyn aikana valmiiksi. Jos vaihtoehtoisia ratkaisuja tuottavuuden ja kasvun aikaasaamiseksi ei löydy niin silloin hallitus joutuu toteuttamaan taloustilanteen korjaamiseksi aiemmin sovitus 1,5 miljardin euron lisäleikkaukset ja veronkiristykset.
EK:n Matti Alahuhta totesi tilanteen kuvaavasti: ”Tätä sopimusta olisi nyt tarvittu. Suomen kustannuskilpailukyky on suuri ongelma. Suomi ei houkuttele investointikohteena ja vienti ei vedä. Lisäksi tuloveron alennus jää saamatta ja leikkauksia tulee lisää, jolloin ostovoima heikkenee edelleen. Maamme kehitys on hälyttävää”. ”Olemme tienhaarassa. Nyt on nopeasti tartuttava uusiin keinoihin saada Suomesta yrityksille haluttu paikka toimia.” ”Tämä edellyttää työmarkkinajärjestelmän uudistamista. Päätöksentekoa tulee siirtää yrityksiin, sinne missä työ tehdään. Vain näin saamme talouden ja työllisyyden nousuun.”
Mutta nyt ei ainakaan saa käydä niin, että mitään ei tehtäisikään ja seitsemää laihaa vuotta seuraisi kahdeksaskin laihavuosi. Pahasti näyttää siltä, että koko seitsemän lihavaavuotta voi jäädä tällä tavalla väliin. Siksi Sipilän täytyykin muistaa Sirkesalon laulun sanat: ”Miehen täytyy tehdä, mitä miehen täytyy tehdä. Jos se ei tee. Niin mitä sillä tekee.”
…
Pekkalan Bolt… Olipahan kivan lämmin lenkkisää… ja kuuma saunakin.
Illalla vielä lenkille. Kesällä aloittelin rennosti hieman juoksemista ja täytyy sanoa, että hienoa ollut ja vienyt varovasti mukanaankin. Hieman penikat kiusanneet, mutta saunan lämmössä jääkylmää kaivovettä löylyjen välissä niin kyllä se siitä.
Päivällä työjutut veivät myös Hämeenlinnaan ja huomenna arki jatkuu. Ei tämä päivä ainakaan yhtään tulevaa syksyä ja sen työtaakkaa tule helpottamaan. Mutta sitä vartenhan tähän työhön olen hakeutunutkin.