Ensi viikolla eduskunnassa käsitellään historian ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoa. Olen tätä keskustelua varten jo esille nostanut tarpeen yhtenäistää liikunnan ja liikuntapalveluiden arvonlisäkannat alempaan 10%-arvonlisäveroon ja myös olen esittänyt uutena, että kaiken valtion ja kuntien päätöksenteonosaksi otetaan liikunnan vaikutusarviointi. Siis kaikkia päätöksiä tehtäessä tulisi aina arvioida lisääkö tehty päätös liikuntaa tai edesauttaako se liikunnallisuutta ja liikunnallista elämäntapaan. Tämä koskisi puhtaiden liikunta- ja urheilupaikkojen lisäksi myös siis vaikkapa katujen, teiden, koulujen, päiväkotien ja asuinalueiden suunnittelua ja rakentamista.
Annan yhden esimerkin. Oletteko huomanneet, että järjestäin koulujen ja päiväkotien lähimmät piha-alueet on varattu henkilökunnan parkkipaikoiksi. Eikö näissä paikoissa tulisi olla sen liikunnallisen koulupihan? Aivan, totta kai tulisi. Tai toisena esimerkkinä kun pyörätie suunnitellaan ja rakennetaan niin se tehdään niin, että koululle tulee mahdollisimman suurelta alueelta turvallinen koulutie. Ja tällaisen pyörätien varteen vaikka hieman kauemmaksi itse koulusta voisi tehdä koulubussien, taksien ja myös muun saattoliikenteen jättöpaikan. Taas tulisi kuin huomaamatta se pieni lisä kävellen lasten ja nuorten koulupäivään. Tällaisia pohdintoja tulisi aina tehdä.
Eilen kävin kokeilemassa kotikuntani ensimmäiset kuntoportaat. Lopen Tahdonportaat rakentuivat Isokorkeelle Joni Lähteen valtuustoaloitteen myötä. Ne lisäävät lenkkipolun varressa liikuntaa ja monipuolistavat sitä. Jälleen järkisatsaus kunnalta liikuntaan. Nyt kun saamme toivottavasti ensi vuonna tuon paikan kuntopisteen myös uusittua ja budjettimme pitää sisällään myös kolme eri taajamiin tulevaa kuntopistettä niin jälleen se huomaamaton liikunta lisääntyy arjessa kummasti. Olen tältä saralta tekemässä myös alkavalla viikolla yhden valtakunnallisen jutun. Siihen palaan viikolla.
Olemme Lopella myös tänä vuonna panostetaan jokaisen kyläkoulun pihaan 40 000 euroa vain lisätäksemme pihojen liikunnallisuutta ja liikuntaan kannustavuutta. OKL-aikoinani ystäväni ja opiskelukaverini Titta Helenius teki koulupihoista gradun ja opetti silloin minullekin miten iso merkitys hyvällä koulupihalla on lasten ja nuorten kouluviihtyvyyteen, mutta myös ns. huomaamattomaan liikuntaan. Tätä olen nyt halunnut osaltani viedä eteenpäin ja uskon, että suunta on oikea. Yksi erinomainen esimerkki on myös Riihimäen Harjunrinteen yläkoulun piha. Yläkoululaistenkin pihasta voi tehdä sellaisen, että myös murrosikäinen nuori saadaan liikkumaan. Ei tarvita kuin koriskoria, ehkä skeittipistettä, pelikenttää ja avot. Kannattaa käydä katsomassa Harjunrinteen koulupihaa ja myös meidän Lopen kyläkoulujen pihat nyt tutustumisen arvoisia. Lähden mielelläni vaikka niitä näyttämään.
Tänään ehdin myös itsekin liikkumaan. Mukava aamuinen ratsastuslenkki Tiinan ja Karon kanssa Hunsalassa. Olipa upea loppusyksyn sää ja oikeastaan muutaman kerran fiilistelimme, että täällähän tuntuu ihan keväiseltä. No, kai sieltä se talvi kuitenkin vielä tähän väliin tuleen ja tulisipa sellainen ihan kiva lapsuuden talvi. Sellainen kuin viime vuonnakin oli. Iltapäivällä sitten LFT:n 10-junnujen kanssa pelireissussa Vihdissä. Kaksi hyvää peliä lapsilla siellä ja sitä parasta pelaamisen ja liikunnan riemua. Ei voi kuin kuin hattua nostaa näille seurojen aktiiveille ja valmentajille ja vetäjille. Hienoa ja arvokasta työtä.
Nyt kello 16.30 ja ilta tänään vapaa. Jos vaikka kahville vielä jonnekin suuntaisi. Keittäisiköhän vaikka Venla-kummityttöni? Taidan mennä kolkuttamaan.