Huoli metsästäjien museosta kasvaa – Suomen Metsästysmuseo suljettaneen Riihimäellä vuonna 2024

Blogi, keskiviikkona 20.10.2021

Suomen Metsästysmuseon yleinen kokous saa marraskuussa päätettäväkseen esityksen, mitä itse vastustan. Kyse on aikanaan liikkeelle lähteneestä selvityksestä löytää Suomen Metsästymuseon yhteydestä paikka metsästäjien historian rinnalla kalastajien ja kalastuksen historiaa keräämään, vaalimaan ja myös esittelemään. Näin olisi syntynyt Metsästys- ja kalastusmuseo ja puhuttiin myös Erämuseosta. Selvitykseen Suomen Metsästysmuseo lähti avoimin mielin ja se on nyt kostautumassa. Hyväuskoisiin on koitumassa minun pelkojeni mukaan Suomen Metsästysmuseon kohtaloksi ja pahaa pelkään, että myös koko metsästäjien museotoiminnan kohtaloksi. Tästä en toki voi olla varma, mutta suunnitelmat on sellaiset, että niin pahaa peläten pelkään tapahtuvan.

Suomen Metsästysmuseo ry:n hallitus käsitteli Erä- ja luontokulttuurimuseoksi muuttuneen ja sen taustalle perustettavaan säätiöön mukaan lähtemistä kokouksessaan 12.10.2021. Itse jätin hallituksen tekemään päätökseen eriävän mielipiteen Hallitus päätti minun yllätykseksi esittää yhdistyksen yleiselle kokoukselle uuteen Erämuseosäätiöön liittymistä. Erämuseohanke on valmisteltu huonosti ja sen toteuttamispohja on epäuskottava ja rahoitus täysin selvittämättä.

Perinteikkään Suomen Metsästysmuseo ry:n lähteminen mukaan Erämuseosäätiöön ja lopulta ehkä uuteen luontokulttuurimuseoon vaarantaa minun arvioni mukaan koko metsästäjien historiaan paneutuvan museotoiminnan jatkumisen. Suunnitelmissa Riihimäellä Suomen Metsästysmuseon museotoiminta jatkuisi enää kaksi vuotta ja tämän jälkeen Metsästysmuseo ajettaisiin alas ja kokoelmista tehtäisiin jonkinlainen näyttely johonkin muualle väliaikaisiin tiloihin Suomessa. Suunniteltu luontokulttuurimuseo aloittaisi sitten vasta usean vuoden päästä Imatralla, jos aloittaisi. Uuden museon investoinnit, mutta ennen muuta käyttötalous ovat kuitenkin hyvin huteralla pohjalla ja esitetyllä mallilla on hyvin todennäköistä, että uutta museota ei välttämättä edes saataisi aikaan. Olen kuullut, että Imatran museon talous ja tulevaisuus on laskettu sen varaan, että siellä vierailisi vuosittain 100 000 – 150 000 kävijää. Tämä tarkoittaisi siis noin 300 kävijää joka arkipäivä ympäri vuoden ja noin 700 kävijää viikonlopun päivinä. Jokainen museoalaa tunteva ja suomalaisten museoiden kävijämääriä seuraava tietää, että tällaisia kävijämääriä ei Imatralla koskaan tulla saavuttamaan eikä tämän alan museossa muuallakaan. Imatralla realistinen kävijämäärätavoite voisi olla jotain 15-20 000 kävijän luokkaa. Hankkeen suunnitelmat ovat siis epäuskottavia ja niiden varaan uuden museon luominen uhkaa koko alan museotoiminnan jatkumista.

Aikanaan Suomen Metsästysmuseo ry lähtiessään mukaan uuden museon selvittämiseen lähti siitä, että metsästysmuseon yhteyteen liitettäisiin/yhdistettäisiin kalastusmuseo. Näin suunnitelluksi syntyvän Metsästys- ja kalastusmuseon tai uuden Erämuseon perustamisen ehtona pidettiin myös sitä, että lainsäädännöllä varmistetaan ennen uuden alkua kalastuskorttimaksuista metsästyskorttimaksujen kanssa suhteellisesti samansuuruinen osuus alan museotoiminnan rahoittamiseen. Tämä selvitystyö ja perustamisen ehto on sivuutettu täysin ja nyt metsästäjien metsästyskorttimaksuista kertyvä rahoitus on hukkumassa kaikkeen muuhun kuin metsästyksen historian keräämiseen, taltiointiin ja museotoimintaan. Uuden museon rahoitus on kaiken kaikkiaan hyvin kyseenalainen ja täysin epärealistisella perustalla.

Olen myös äärimmäisen huolissani Suomen Metsästysmuseon henkilöstön asemasta. Emme ole saaneet minkäänlaista selvitystä sitoutuneen ja osaavan ammattihenkilöstömme tulevaisuudesta. Onko heillä työtä tulevaisuudessa? Tämä selvitys ja henkilöstön kuuleminen olisi minusta pitänyt hoitaa ennen päätöksentekoa.

Lisäksi hankkeen valmistelussa on esitetty mm. metsästäjä Jaakko Ojanperän laajaa ja merkittävää kokoelmaa kohtaa vähättelyä ja minusta jopa epäasiallisia puheenvuoroja. Metsästäjä Jaakko Ojanperän arvokkaan kokoelman tulevaisuus tuleekin mielestäni varmistaa nyt erillään eräluontohankkeesta paikkaan missä sen arvo ja merkitys ymmärretään ja tunnustetaan ja sitä myös kunnioitetaan. Sama koskee minusta myös Suomen Metsästysmuseossa olevia muita yksityisiä näyttelykokonaisuuksia kuten ampuma-alan pioneerin Erkki Kaupin -kokoelmia.

Edellä olevien perustelujen kautta esitikin kokouksessa 12.10.2021, että ”Suomen Metsästysmuseon hallitus esittää yleiselle kokoukselle, että yhdistys ei olemassa olevilla tiedoilla lähde mukaan uuteen Erämuseo-säätiöön. Uusi suunnitelma ei varmista museon rahoitusta aiemmin edellytetyllä tavalla missä metsästyskorttimaksujen tapaan museotoimintaan tulee lainsäädännöllisesti ohjata vastaava osuus kalastuskorttimaksuista. Esitetty rahoituspohja on epäoikeudenmukainen ja liian epävarma. Lisäksi esitetyt säätiön perustamiseen liittyvät mallit eivät riittävällä tavalla turvaa metsästäjien historian ja museokokoelman tulevaisuutta eikä perustamiseen liittyvissä asiakirjoissa ole otettu huomioon kahden museon mallia ja Riihimäen kaupungin roolia Suomen Metsästysmuseon kotikaupunkina. Edellä olevin perusteluin Suomen Metsästysmuseon hallitus ei voi kokonaisarvioinnin perusteella puoltaa uuden Erämuseosäätiön perustamista eikä näin ollen voi esittää yleiselle kokoukselle hankkeeseen mukaan lähtemistä.”

Esitin kuitenkin jatkoksi, että ”Suomen metsästysmuseoyhdistys ry toivoo kuitenkin, että neuvotteluja jatketaan löytääksemme kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu Eräkulttuurimuseon perustamiseksi”.

Näillä perusteilla en katso Suomen Metsästysmuseo ry:n hallituksen tekemän päätöksen täyttävän aiemmin sovittuja reunaehtoja eikä myöskään ajavan ja turvaavan metsästäjien historian keräämistä ja museotoiminnan jatkumista ja siksi jätän asiaan eriävän mielipiteen.

Olen saanut Suomen Metsästysmuseon alasajosta nyt lukuisia huolestuneita yhteydenottoja niin Riihimäeltä kuin ympäri Suomen. Ymmärrän hyvin näiden yhteydenottajien huolet. Ymmärrän myös suomalaisten metsästäjien pettymyksen oman museon alasajosta ja metsästäjien rahojen ohjaamisesta erämuseotoimintaan, missä metsästyksen osuus on jäämässä pahimmillaan kaikenlaisen sinänsä kivan ja tärkeä eräilyn, retkeilyn ja muun varjoon. Nämä ovat tärkeitä juttuja, mutta ei näitä pidä kustantaa metsästäjien kukkarosta. Tämän takia halusin nostaa tämän asian nyt avoimesti esille myös täällä blogissani ennen Suomen Metsästysmuseon ry:n yleistä kokousta.  Toivonkin, että Suomen Metsästysmuseo ry:n yleinen kokous lopullisen päätöksen tehdessään edellyttääkin saamaan perusteellisen ja huolellisen kirjallisen esittelyn asiasta, asiakirjoista ja myös luontokulttuurimuseon rahoituspohjasta eikä hyväksyisi hallituksen nyt esittämää päätöstä, mistä suurin osa on vain toiveiden varaan kirjattuja asioita. Ne eivät ole uutta säätiötä sitovia eivätkä millään tavalla varmista metsästäjien perinnön ja museotoiminnan jatkumista.

Suomalainen metsästäjä ja metsästys ansaitsee tulevaisuudessakin museonsa. Historiamme on monipuolinen ja arvokas ja sitä pitäisi kunnioittaa ja vaalia tulevaisuudessakin.

Ps. Tällä päivämäärällä myös täällä toinen blogiavaus eli siellä sateisen syyspäivän iloisempia aiheita. Kurkatkaapa se täältä.

 

Kommentit