Suomessa oli käytössä panssarijunia vapaussodan ja toisen maailmansodan aikana.
Junanvaunuja muutettiin niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin sodissa ja myös erilaisessa järjestyksen ylläpitämisessä käytetyiksi panssarijuniksi. Panssaroidut junat ja vaunut olivat merkittävä osa sodan tekniikkaa, kun joukkoja piti kuljettaa. Autoliikenne oli tähän aikaan vähäistä ja maantiet huonokulkuisia. Ensimmäisen kerran panssarijunia nähtiin sotatoimissa 1880-luvulla ja jo muutama vuosikymmen myöhemmin sitten Suomessakin vapaussodan aikana punaisten käytössä. Vapaussodan alussa Etelä-Suomen strategisesti tärkeä rataverkko jäi punaisten haltuun. Punaiset ottivat myös 
haltuunsa tärkeimmät Suomen Valtion Rautateiden konepajat. Ensimmäiset panssarijunansa ja neuvoja ja oppeja niiden käyttöön punaiset saivat Venäjältä ja pian alkoi myös oma tuotanto nykyisellä Pasilan eli silloisella Fredriksbergin konepajalla. Kapinansa aikana punaisilla oli käytössä lopulta kaiken kaikkiaan viisi panssarijunaa. Kuudes juna ei historiatietojen mukaan taistelukäyttöön enää ehtinyt. Mutta nämä käyttöön saadut junat oli panssaroitu Helsingin Fredriksbergin lisäksi Viipurin varikoilla. panssaroitiin ilmeisesti Venäjältä saadun mallin mukaan kuusi panssarijunaa, joista viimeisen ei enää tiedetä olleen taisteluissa mukana.
Historia kertoo, että ”maaliskuun lopulla 1918 panssarijunat 1 ja 3 osallistuivat toimintaan Kangasalan-Messukylän-Suinulan suunnalla, jossa ne törmäsivät toisiinsa vetäytymisvaiheen aikana” ja esimerkiksi ”Saksan Itämeren divisioonan hyökättyä Vantaalle 11.–14. huhtikuuta panssarijuna toimi näkyvänä osana punaisten puolustusta, samoin kuin kuun loppupuolella Karjalankannaksen alueella”.
”Punakaartin eliittitaistelijoiden miehittämä panssarijuna n:o 1 osallistui sodan tärkeimpiin taisteluihin ympäri Etelä-Suomea. Se nähtiin niin Helsingissä, Tampereella, Lylyssä, Vilppulassa, Orivedellä, Karjaalla, Inkoossa, Riihimäellä, Lahdessa kuin Kouvolassa. Valkoiset pelkäsivät sitä ja punaiset hurrasivat sen puuskuttaessa ohi”, kerrotaan Tuija Wetterstrandin Punaisten panssarijuna 1918 -kirjassa. Kirjassa seurataan vapaussodan tapahtumia panssarijunan miesten silmin.
Panssarijunilla oli siis merkittävä pelotevaikute, mutta sotilaallinen hyöty jäi ainakin jälkikäteen arvioiden pieneksi. Panssarijunia käytettiin kuitenkin tehokkaasti punaisten joukkojen tukena, mutta ”huolimattomuus, epäonnistuneet ajoitukset ja silkka huono onni seurasivat toinen toistaan”. Historia kertoo, että ”toiminta taisteluissa oli kaoottista ja viestintä huonoa. Karuimmin sen koki panssarijuna n:o 1:n päällikkö Armas Toivonen. Kun hän nousi tähystämään, omat tykkimiehet ampuivat päällikön pään irti. Myös päälliköiden juopottelu, keskinäiset riidat ja kykenemättömyys johtaa ja motivoida kapinamielistä joukkoa löivät naulaa punaisten arkkuun.”
Tänään ainutlaatuisia osia näistä punaisten panssarijunista löytyy Panssarimuseosta Hattulan Parolasta. Panssarimuseolla esillä oleva panssarijuna on maailmanlaajuisestikin hyvin harvinainen kokonaisuus, jonka vanhin vaunu on valmistunut vuonna 1915. Kokonaisuudessa on myös vaunut kahdesta muusta panssarijunasta. Punaisten junat eivät ole enää alkuperäisessä asussa, sillä niitä parannettiin myöhempiin sotiin. Panssarijunien merkitys toisen maailmansodan aikaan oli kuitenkin jo selvästi vähäisempi, sillä lentokoneet olivat tuhoisa uhka panssarijunille. Toki vielä toisen maailmansodankin aikaan käytössämme oli kaksi panssarijunaa, joita käytettiin talvisodassa mm. Kollaan taistelussa. Jatkosodan aikana panssarijunat muutettiin sitten ilmatorjuntajuniksi, joiden tehtävänä oli suojata asemien lisäksi myös radankorjaustöitä. Sodan lopulla toinen junista päätettiin tuhota räjäyttämällä itse Aunuksessa 1944 ennen sen hylkäämistä, mutta toinen panssarijunista palasi Suomeen ja nyt esillä Parolassa. Samalta aikakaudelta ovat peräisin myös junan tunnukset suojamaaleineen sekä panssarijoukkojen hakaristeineen.
Panssarimuseolle nykyisen panssarijunakokonaisuuden ensimmäinen vaunu saapui vuonna 1969. Kokonaisuuteen kuuluu nyt eri aikakauden vaunuja ja vuonna 2023 alkaneen projektin myötä juna palautettiin jatkosodan aikaisen rautatieilmatorjuntapatterin ulkoasuun ja nyt valmiiksi saadun kattamisen myötä varmistettiin tämän rautatiehistoriallisesti merkittävän kokonaisuuden säilyminen tuleville sukupolville. Eduskunnasta osoitimme tälle työlle myös merkittävästi erillisrahoitusta hallinto- ja turvallisuusjaostosta kollegani Jari Ronkaisen ja Jukka Kopran kanssa. Junan suojaksi rakennettiin teräsrunkoinen katos ja museokävijöitä varten turvalliset kulkureitit. Yhteen vaunuun valmisteltiin myös panssarijunien historian esittelytila.
Tänään oli juhlava ja hieno hetki, kun presidentti Sauli Niinistö leikkasi yhdessä sotaveteraani Venni Maunulan nauhan ja avasi panssarijunakokonaisuuden entisöitynä ja myös säältä suojattuna jälleen ihmisten ihasteltavaksi ja myös ihmeteltäväksi. Panssarijunakokonaisuus on osa Panssarimuseon laajaa noin 8 000 esineen ja kokonaisuuden näyttelykokoelmaa, josta näyttävimmän osan muodostavat 70 panssariajoneuvoa, 40 panssarintorjunta-asetta sekä henkilöhistoriaan liittyvät kokonaisuudet. Museolla on hallussaan noin 20 000 valokuvaa sekä 38 hyllymetriä kirjasto- ja arkistomateriaalia.
Lämmin kiitos vielä Panssarimuseon johtajalla Simo Hautalalle ja koko Panssarimuseon väelle valtavasta historiatyöstä ja urakasta. Tämä on ollut merkittävä kulttuuri- ja museotyöteko. Ja kiitos myös kutsusta upeaa avajaisjuhlaan.