Hirvikausi käyntiin – Perinteitä vaalien ja kunnioittaen.

Blogi, lauantaina 11.10.2014

Mannerheim Hirvijahdista on tullut minulle yksi jahtikauden huipennuksista. Eilen illalla kokoonnuimme yhteen ja tänään aikainen herätys ja liikkeelle. Metsä siis kutsuu.

Suomen riistakeskus myönsi  nyt alkaneelle metsästyskaudelle 33 500 hirvenpyyntilupaa. Se on hieman enemmän kuin viime vuonna. Hirvikantaa onkin viime vuosina tavoitteellisesti vähennetty, ja hirvimäärä on nyt suuressa osassa maatamme tavoitetasolla. Valkohäntäpeuran metsästykseen myönnettiin 22 800 pyyntilupaa.

Viime jahtikauden jälleen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan hirviä oli koko maassamme noin 71 000 ja kevään vasontakauden jälkeen noin 112 000. Viime vuonna Suomen hirvisaalis oli noin 38 000 eläintä. Tulevan syksyn saaliin arvioidaan olevan samaa luokkaa tai hieman suurempi. Yhdellä pyyntiluvalla kun saa kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa. Muutenkin me metsästäjät hieman itsekin katsomme mitä milloinkin ammumme ja nyt esimerkiksi hyviä sarvipäitä säästellään. Sukua siis jatkamaan.

Monet metsästysseurat ovat täällä Etelä-Suomessa siirtää hirvenmetsästyksen aloitusta omaehtoisesti juuri tänne lokakuulle. Tämä meidän jahti myös Länsi-Lopella on kauden avaus näillä mailla. Nyt kun lehdet ovat pudonneet puista, näkyvyys metsissä on parempi ja kylmemmällä ilmalla saaliin jäähdyttäminenkin onnistuu helpommin. Tosin nyt ollaan aikalailla lämpimissä syyssäissä vielä. Se ei passipaikalla toki haittaa. Kylmiäkin kertoja muistamme.

Tänä syksynä metsästyksessä tapahtuu myös yksi muutos. Meillä Suomessa hirvenmetsästyksessä sattuu harrastajamäärään ja käytettyyn aikaan nähden erittäin vähän vahinkoja. Onneksi niin. Suurin syy tähän lienee se, että meillä seuruemetsästyksessä on vuosikymmenet käytetty punaisia tai oransseja huomioasusteita. Tuoreen asetusmuutoksen myötä hirvieläinten metsästyksessä käytettävien liivien, takkien ja lakkien osalta aiempi punainen väri jää nyt historiaan ja nyt olemme metsällä sitten vain oranssissa. Tämä on hyvä ratkaisu ja lisää meidän näkyvyyttä metsällä.

Toinen huomionarvoinen asia aina näin syksyisin on kohoava hirvivaara teillä. Hirvien kiima-aika, syksyn pimeys ja hirvien siirtyminen talvilaitumille lisäävät merkittävästi hirvikolaririskiä. Meillä sattuu joka vuosi noin 4000 hirvieläinkolaria. Ja juurikin tämä metsästys on se tärkein keino säädellä hirvieläinkantoja ja ehkäistä hirvieläinonnettomuuksia.

Ja haluan vielä tässä aamuvarhaisella varoittaa teitä yhdestä isosta vaarasta. Katselkaapa millaisessa kunnossa Helsinki-Tampere -moottoritien eli VT3:n hirviaidat Riihimäeltä pohjoiseen. Ne eivät enää ole hirviaitoja vaan katiskoja. On vain ajankysymys kun tällä vauhdikkaalla tieosuudella sattuu ja pahasti. Nostan asian taas esille eduskunnassakin. On kerrassaan edesvastuutonta antaa tällaiselle tielle merkein sellainen kuva, että hirviaita on ja pitää. Tämä hirviaita on moninpaikoinen lähes maassa ja rikki ja kaikkea muuta. Olkaahan ystävät varovaisia siellä hirvien ja peurojen kanssa. Vauhtia kun on tuo 120 km/h niin siinä peurakin satuttaa jo pahasti.

Nyt oranssia päälle ja Marsalkka Mannerheimin jahtimaille. Vanajanlinnasta kohti Loppea ja Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajaa.

….

Kello 21.46 ja kotona.

Elämäni hienoin jahtiviikonloppu takana. Eilen ystävien kanssa aloitimme Mannerheim Hirvijahdin tällä kertaa Vanajanlinnasta ja tänään sitten jatkoimme Lopella Mannerheimin Metsästysmajan jahtimailla. Topenon Erä ja Sudensuntti olivat tehneet upean jahtipäivän ja täytyy kyllä suuri kiitos antaa näille seuroille ja ennen muuta niiden metsästäjille. Huippuammattilaisia ja kaikki viimeisen päälle erämiehiä ja -naisia. Ja oli todella hieno saada istua näiden metsästäjien kanssa jahtipäivän jälkeen Topenon Erän jahtinuotiolla ihan rauhassa. Upeita kokeneita metsästäjiä ja hienoja juttuja. Nuo nuotiohetket vain ovat niin mahtavia tällaisten miesten ja naisten seurassa pitkän jahtipäivän jälkeen. 

Neljä ajoa tänään Marskin Majan lähimetsissä. Hirviä näimme ja peurojakin, mutta yhtään metsän kruunupäätä ei Tapio meille lopulta sitten antanut. Mutta kokemusta saimme ja hienon jahtipäivän.

Tästä on nyt siis tullut perinne. Yksi syksyn odotettu juttu on ystävien kanssa kokoontuminen Mannerheim Hirvijahtiin. Idea tästä syntyi aikanaan kun mietin Marsalkka Mannerheimiä ja häntä ennen muuta hienona metsästäjänä. Muuten miestä muistetaan ja kunnioitetaan, mutta metsästäjäperintöä ei kukaan erityisesti ennen tätä ole vaalinut. Juttelin ideasta ystävälleni Kuparisen Karille ja näin syntyi Mannerheim Hirvijahti Suomen Marsalkka Mannerheimin metsästäjämuistoa vaalimaan Marskin Majan ja Vanajanlinnan tunnelmiin ja läheisille jahtimaille.

Tänä vuonna meillä oli myös juhlanaihetta muutenkin. Alueemme yksi arvokas yritys Sako nimittäin palkittiin eilen Riihimäen Vuoden Yrittäjänä. Aika moni tämänkin päivän jahtikavereista luottaa meidän seutukunnalla tehtyihin sakolaisiin. Taisi tänäänkin kaikkien pusseissa olla Sakon kiväärit. Meille siis grönlantilaisten tapaan Sako tarkoittaa kivääriä. Tiesittekö muuten, että grönlannin kielessä ihan oikeasti kivääri sana on SAKO. Kertoo siis siitä, että yksi on kiväärinä ylitse muiden ja toimii myös ääriolosuhteissa. Suojeluskuntain Ase- ja Konepajana aikanaan aloittanut Sako on tänään osa maailman vanhinta perheyristystä Berettaa. Yksi hieno esimerkki siitä, että ei aina ulkomainen omistus ole pahaksi. Berettan perhe on panostanut valtavasti Sakoon ja tehnyt sen nimenomaan tänne Suomeen ja Riihimäelle. Juuri nytkin on päätetty uusista investoinneista. Sako siis kasvaa ja työllistää ja katsotaan tehdäänkö tänä vuonna jälleen uusi kivääriennätyskin. Nimittäin viime vuonna 2013 Riihimäellä tehtiin satatuhatta asetta. Ja jotain kasvusta ja menestyksestä kertoo se, että edellisvuonna tehdas teki 75 000 asetta ja toissavuonna 50 000. Sako onkin nykyisin kolmanneksi parasta tulosta koko Hämeen alueella tekevistä yhtiöistä. Edellä vain kaksi muuta meidän seutukunnan yritystä eli Würth ja Ekokem.

Merkille pantavaa on muuten sekin, että vain kolmisen prosenttia Sakon tuotannosta jää kotimaahan ja suurinta vienti on Pohjois-Amerikaan, Australiaan ja Uudessa-Seelantin. Mutta työ tehdään täällä Suomessa ja Riihimäellä ja talouden taantumasta huolimatta Sako palkkaa koko ajan lisää henkilökuntaa. Viime vuonna tehtaalle tuli uusia sakolaisia 50.

Eli onnea vielä Sakolle Vuoden Yrittäjä -palkinnosta täällä blogissanikin ja kiitos tarkasta kivääristä. Vain se kruunupää tänään puuttui. Katsotaan koska yritys nappaa valtakunnallisenkin yrittäjäpalkinnon. Veikkaisin, että ei mene siihenkään kauaa.

 

 

 

Kommentit