Hiiriherra on Taivaassa.

Blogi, torstaina 17.05.2012

Eilen kuulin yllättävän uutisen. Hiiriherrana tunnettu Asko Kaikusalo alias Kiekunen oli siirtynyt aina vihannille niityille. Osanottoni vielä täällä blogissanikin Askon läheisille ja ystäville. Suuri persoona on poissa ja jälleen liian aikaisin.

Muistan Kiekusen jo lapsuudestani. Usein tätini kanssa ajelimme autolla Ojajärven taakse entisen nimismiehen talolle katsomaan hiirulaisia ja pöllöjä ja muita. Hiiriherra Asko Kaikusalo tuli tutuksi pienelle pojalle näin ja teki lähtemättömän vaikutuksen tyyliin miten jollain voikin olla niin mukava työ. Pikkupojan silmin siis vain tepastella niityillä ja hyppiä myyrien ja muiden perään. Se oli muuten näkemisen arvoista kun Asko syöksyi siimahännän kiinni pellolta. Jollain pelloilla hän varmaan tänäänkin sen tekee.

Sitten kouluaikoina paikka tuli tutuksi ja vielä opettajaksi opiskellessanikin sain kunnian tuoda Hämeenlinnan OKL:n luonnontieteen erikoistujat kanssani Lopelle ja Ojajärven koeasemalle. Olen varma, että kaikki muistavat tuo visiitin loppuelämänsä. Loppuelämän jonka loppua ei kukaan osaa ennakoida ja usein se tulee liian varhain.

Ja olihan Kiekusen hiirenloukkukokoelma ja koululle kokoama Luontopömpelikin aivan omaa luokkaansa. Nähtävyyksi jo sinänsä ja ihmeitä Askon itse esitellessä.

Elämänsä aikana Asko näki monia sopuleiden huippuvuosia Lapissa. Monia myyrien huippuvuosia ympäri Suomen. Ja monia myyrien ja pöllöjen vuorotteluja kannan huippuina. Nyt yksi tarkkailija ja tutkija on tässä maailmassa vähemmän.

Kiitos Askolle niistä hetkistä joita itse sain hänen seurassaan olla. Diaillat ja muut jäivät minun mieleeni. Ikiajoiksi.

Sain yhden viestin Askoon liittyen tänään. Siinä kerrottiin armeija-ajasta Askon kanssa. RUK:n Kronikassa Asko Kaikusaloa jo kuvailtiin näin: ”Ikihumoristi, joka jotoksilla yritti naurattaa vihulaisen kuoliaaksi. Sankaritenori, joka kajautteli sulosointuja milloin missäkin. Luonteinen häntäpään valvoja, joka taapersi vasta takana tulevien kärkimiehenä.”

Elämä on lyhyt ja yllätyksellinen niin hiirille, myyrille, sopuleille kuin meille ihmisillekin. Askoa muistellen.

Kurkatkaapa tuo niin tiedätte.

Tänään Helatorstaina vapaapäivä. Yöllä ukkostellut kovastikin täällä Lopella, mutta nyt jo tyyntä. Myrskyn edelläkö vain jälkeenkö. Sen näemme. Tänään nautin vain perheestä ja olosta. Vapaapäivä.

Illalla sitten eduskuntavaalien Nuorisotiimimme kanssa katsomaan Tomaatteja tomaatteja -festareiden juhlanäytöstä Verkatehtaalle. Ismo Leikola -showhun on mukava viedä paras nuorisotiimi ja katsoa jo hieman siellä tulevaakin.

….

Päivä sai upean huipennuksen illalla kun Suomi taisteli välieriin voittamalla USA:n Hartwall Areenalla. Itse en paikan päällä ollut enkä peliäkään nähnyt, mutta jännitin hieman salaa ja katselin samalla nuorisotiimini kanssa Tomaatteja Tomaatteja -standup festareiden ja Ismo Leikolan 10-vuotisjuhlashowta Verkatehtaalla. Tarjosin nuorille tällä kertaa tällaisen happeningin ja lopulta avoimeen kutsuun vastasi lähes kaksikymmentä nuorta ja lopulta sitten mukaan lähti kaksitoista. Kivan kokoinen sakki vaikka siis muutama joutuikin perumaan tulonsa. Mutta ydintiimimme niin Hämeenlinnasta kuin Riihimäeltäkin oli koossa ja mukava ilta olikin. Ja eihän muuta voikaan odottaa tämän porukan kanssa eikä toisaalta standupin suomalaiselta kuninkaalta Ismo Leikolaltakaan. Uskomaton kaksituntinen ilotulitus miehen parhaita juttuja 10 vuoden varrelta ja paljon uuttakin. Taitava on mies ja ei ihme, että takana onkin tällainen ura ja mitälie vielä edessä. Ja täytyy todeta, että ei parempaa tai oikeastaan ketään muuta olisi voinut myöskään kutsua Pohjoismaiden suurimman standup-festareiden 10-vuotisjuhlanäytöksenkään esiintyjäksi Suomessa kuin Leikolan. Onhan hän omaa luokkaansa.

Mutta tästä illasta isoin kiitos Mäkin komppaan Timppaa -nuorisotiimille. On hienoa, että tällainen ryhmä on apunani ja tukenani. Enkä mä tässä olisi ilman teidän uskomatonta apua ja työtä. Ja mikä mahtavinta tätä työtä on kiva jatkaa ja nyt seuraavaksi mä duunaamassa teistä ainakin kolmesta neljästä valtuutettuja ensi syksynä. Tästä porukasta voisi vaikka kaikki ehdokkaiksikin heittäytyä ja tietäisin, että pärjäisivät ja olisivat työssään siinäkin hyviä. Mutta syksyllä katsotaan.

Päivään mahtui kuitenkin myös paljon vain oloa ja nautiskelua. Kävimme myös avaamassa kesän Lopen Kalamyllyllä. Lohilammessa jälleen kalaa ja kaunis ja ainutlaatuinen paikka auki koko kesän. Ja Kalamylly ei siis todellakaan ole pelkkä savulohipaikka vaan sen lisäksi upea käsityön ja myös sepäntaidon tyyssija. Kannattaa tulla siis katsomaan ja yksi hyvä ajankohta on Kalamyllyn perinteinen Elettiin sitä ennenkin -tapahtuma lauantaina 14.7. Silloin on vielä tavallista päivää paljon enemmän nähtävää ja koettavaa. Hieno tapahtuma jonne siis kauempaakin kannattaa tulla.

Tänään Kalamyllyllä se perinteinen Timon lohileipä ja kahvi. Ja lähtihän sitä jälleen matkaan jotain sepänkin töitä. Nyt Pekkalan sauna sai upean ja uniikin löylykauhan. Kohta se poika saunoo.

Mutta aamusta aikaisin liikkeelle ja Ylelle. Ylen Ykkösaamussa puhumassa ruuan hinnasta, suomalaisen kaupan keskittymisestä ja myös hyvästä suomalaisesta ruuasta.

 

Kommentit