Tänään aikainen herätys. Kello kohta puoli kuusi ja pian aika suunnata Tampereelle avaamaan Suomen suurimmat Hevosalan Messut. Hieno hevostelupäivä siis tulossa ja paikalle odotetaan ennätysyleisöä vaikka ohjelma hieman hevosherpesepäilyjen takia muuttunutkin.
Politiikka ja asioiden eteenpäin vieminen on välillä kuin esteratsastusta. Välillä suoritus päättyy hylkäykseen kieltojen tai satulasta suistumisen vuoksi. Joskus maaliin päästään rimaa hipoen,virhepistesaaliin kera. Valmistautuminen voi olla epäonnistunut tai sitten vain yhteistyö ei suju. Joka tapauksessa lääke on sama. Lisää työtä ja uusi yritys. Kyllä se puhdas rata joskus tulee, lannistua ei saa. Viime viikkoina on hieman tällainen fiilis ollut, mutta rata on suoritettu ja tuloksiakin saatu.
Hieman vaikeaa on ollut myös tuon hevosenlantakysymyksen kanssa. Hevosenlannanpolttokysymys on puhututtanut hevosihmisiä jo kohta kymmenkunta vuotta. Suomessa hevosenlannan polttaminen ilman kalliita jätteenpolttolaitteistoja on ollut kiellettyä EU-säädösten perusteella samaan aikaan, kun muissa EU-maissa ongelmaa ei ole.
Tämän asian parissa olemme tehneet töitä jo kuusi pitkää vuotta. Itseasiassa itse asiaan törmäsin ensimmäisen kerran jo pian sen jälkeen kun aikanaan 12 vuotta sitten ensimmäisen kerran ratsaille kiipesin. Kun myöhemmin kuusi vuotta sitten tulin kansanedustajaksi niin painetta alkoi tulla, että nyt ei enää puheet tallilla riitä ja yhteiset päivittelyt vaan kaverit alkoivat patistella minua ja vaatia tekoja. En edes muista kuinka monta erilaista esitystä olen eduskunnan asiasta tehnyt ja toiveikas olinkin viime kaudella kun keskusta puolueella oli hallussaan niin energiakysymyksistä vastaavan ministerin salkku kuin maaseutu- ja maatalouskysymyksistä vastaavan ministerin salkku kuin vielä asian ratkaisun avaimia kädessä pitävän ympäristöministeri salkku. Mutta ei. Silloin asiaa ei haluttu viedä eteenpäin. En tiedä miksi ei. Mutta ei.
Kun hallitus vaihtui niin maatalousministeriksi tulin meidän kokoomuksen Jari Koskinen, energiakysymykset ensin Häkämiehelle ja nyt Jan Vapaavuorelle ja ympäristöministerin salkku vihreiden Ville Niinistölle. Lisäsimme panoksia ja uusi kierros ja keskustelu ministereiden kanssa ja johan alkoi tapahtua.
Nyt näyttää siltä ja onkin niin, että ”harjoittelu” alkaa tuottaa parempia tuloksia. Maaliskuussa nimittäin astui voimaan asetus, jonka mukaan hevosenlantaa saa polttaa ns. kaasutusmenetelmällä tietyin ehdoin. Tällaisia kaasutuslaitoksia on käytössä esimerkiksi Ruotsissa jo kymmeniä ja hevosenlannalla voidaan saada lämpiämään niin talli, maneesi kuin vaikkapa tallinomistajan omakotitalo. Itseasiassa tällainen laitteisto ei ole kuin noin 15-20 prosenttia pelkkää talon hakevoimalaa kalliimpi ja tällaisessa laitteistossa voi polttaa lannan lisäksi myös haketta ja pellettiä. Ja itseasiassa lannankin vielä ilman kuivaamista ja briketöintiä. Voisi siis hyvin todeta, että tämä asetus tekee hevosenlannan poltosta erittäin houkuttelevaa kun poltettavaa nimittäin riittää ja tulee joka päivä lisää.
Nyt on jo ensimmäisiä tarjouksia saatu Suomeen ja toivottavasti saamme pian nähdä, että tämä toimii meilläkin. Haavehan voisi olla sekin, että esimerkiksi koko Ypäjän Hevosopiston alue lämpiäisi lannan voimalla ja miksei koko kunnan keskusta ja vaikkapa jatkossa Orimattilan kaupunkikin. Näillä alueilla hevosia on niin paljon, että energiaa riittää. Ja esimerkiksi Riihimäellä Sammalistossa on paljon hevosia ja lantaa isommankin taloryppään lämmittämiseen kuten myös Hämeenlinnan seudulla. Ja täällä maaseudullakin moni talo, talli ja maneesikin saadaan helpolla lämpiämään ja edullisesti tallin omalla hevosenlannalla.
Toisena aiheena nostan tänään esille Tampereella maneesit. Tämä ajankohtainen asia nousi hevosihmisten ja muidenkin keskusteluihin Laukaassa tapahtuneen, kuolemaan johtaneen onnettomuuden seurauksena. Maneesin sortuminen nostikin aiheellisesti esiin myös ratsastusharrastukseen tarkoitettujen liikuntapaikkojen turvallisuuden. Vastaavaa ei enää saa päästää tapahtumaan.
Toimin siis nyt jo kuudetta vuotta Valtion liikuntaneuvostossa, joka siis ohjaa ja myöntää liikunnan avustuksia. Nyt aloitin myös Rakentamisjaoston puheenjohtajana, ja siinä roolissa maneesiasiat ovat nousseet esiin. Kirjoitamme parasta aikaa liikuntapaikkarakentamisen avustuspolitiikkaa linjaavaa Suunta-asiakirjaa, ja tässä tulemme ottamaan esiin myös maneesit entistä vahvemmin. Yhtenä teemana maneesien ympärillä on tietenkin turvallisuus ja tämä koskee myös muita liikuntapaikkoja. Pohdimmekin nyt, miten onnettomuuksilta voitaisiin välttyä tulevaisuudessa. Tässä täytyy tarkastella liikuntapaikan koko elinkaarta suunnittelusta, rakentamisesta ja laadukkaasta tarkastustoiminnasta aina ylläpitoon asti. Itse ajattelen, että liikuntakäytössä olevat tilat tulisi tarkastaa entistä paremmin, säännöllisesti esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden välein osana turvallisuuden varmistamista.
Hevosharrastajana haluan kuitenkin nostaa maneesit myös toisessa mielessä entistä paremmin esiin myös avustuksia jaettaessa. Voitaisiinko maneesien rakentamista ja tätä kautta ratsastusta tukea entistä enemmän, kuten tällä hetkellä tuetaan jääkiekkoa, curlingia tai muuta vastaavaa hallirakentamisessa? Tässä on kyse paitsi lajien välisestä tasa-arvosta, myös osittain sukupuolien eroista. Meillä on edelleen ”tyttöjen harrastuksia ja poikien harrastuksia”. Onko siis oikein, että kansallisesti tuettavat liikuntapaikkarakentamisen hankkeet tuntuvat valuvan hankkeisiin, jotka liittyvät perinteisiin poikien lajeihin? Itse haluan tämän nostaa vahvasti esiin tulevaisuuden Suunta-asiakirjaa ja avustuslinjoja pohdittaessa. Toivotaan siis, että jatkossa meillä on entistä enemmän myös maneesihankkeita pöydällä avustuksia jaettaessa.
Hevosurheilun parempi huomioiminen myös tässä suhteessa olisi järkevää, sillä erityisesti harrastajaratsastajien määrä on kasvanut. Meitä ratsastuksen harrastajia on noin 150 000. Määrä on kasvanut hyvää vauhtia, 90-luvulla peräti 10 prosentin vuositahtia.Vahvasta kasvusta ja aikuisratsastajien määrän lisääntymisestä huolimatta edelleen ratsastus koetaan ja ehkä se sitä vahvasti onkin – nuorten tyttöjen puuhaksi. Näin se on vaikka meitä aikuisia on lajin pariin saatu harrastamaan viime vuosina yhä kasvavalla vauhdilla. Mutta meitä miehiä on vain kourallinen –minua ei se haittaa – mutta ehkä sen eteen olisi syytä tehdä lisää työtä.
Työtä sen takia, että ratsastus olisi hyvä harrastus toimistomiehelle tai perheen isälle vaikka koko perheen harrastuksena. Itse toivon, että jokainen ratsastuskoulu ja ratsastuksen opettaja miettisi muutaman kerran omia ratsastustuntejaan. Ovatko ne sellaisia, että ne houkuttelevat mukaan 10-vuotiaita poikia? Ja ovatko ne sellaisia, että ne pitäisivät mukana myös murrosiän kynnykselle tulevat pojat?Voisiko tavoitteita uudistaa? Voisiko oppisisältöjä miettiä? Ja ennen muuta, miten ratsastuskoulut kasvattavat hyviä hevosihmisiä?
Ajatukseksi voisi mieleen jättää vaikkapa sen, miten telinevoimistelusta tuli suosittua myös poikien parissa kun se muutettiin temppuradaksi. Tai vihoviimeisistä kuntopiireistä erilaisten steppi-tuntien parissa. Olisiko tässäkin tilaa muutokselle?
Hevosihmisiä puhuttaa tällä hetkellä myös ajankohtainen tautitilanne, joka on hieman vaikuttanut tämän messuviikonlopunkin ohjelmaan. Kyse on siis herpesviruksesta, jota on todettu Virossa ja epäilyjä on myös Suomessa. Tilanne on huolestuttava, mutta hysteriaan ei ole aihetta. Kaikilta hevosihmisiltä vaaditaan tässä tilanteessa, kuten muissakin vastaavissa tilanteissa, vastuullisuutta ja tarkkuutta hevosiakäsitellessään. Tautien leviämisen ehkäisemiseen voimme aina vaikuttaa omalla toiminnallamme.Tällaisissa tilanteissa tulee aina pohtineeksi myös sitä, kuinka tärkeää on hevostutkimuksen tukeminen Suomessa. Kotimainen asiantuntemus ja paikallinen tutkimustieto on erityisen arvokasta. Hevostutkimuksen ja –koulutuksen rahoituksesta on pidettävä huolta jatkossakin.
Ja aivan viimeisenä ajattelin ottaa esille myös arpajaislain muutoksen, jonka myötä myös Tampereella oli alunperin tarkoitus tänään pelata Totoa tapahtuman yhteydessä järjestettävässä Tammer Trophyssa. Trophy peruttiin siis herpesepäilyjen takia. Raviurheilusta tutut voittaja, sija ja kaksaripelit siis tuovatlisäjännitystä nyt myös ratsastusurheiluun, kun Fintoto järjestää pelit suurimmissa ratsastustapahtumissa myös tänä vuonna. Vaikka tälläkertaa pelit jäävät laittamatta, kannustan kaikkia kokeilemaan tilaisuuden tullen.
Itse toivon, että tämä on askel myös ravi- ja ratsastusurheilun välisen kuilun pienentämiseksi. Liian usein unohdetaan, että molemmissa lajeissa pääroolia esittää aina Hevonen. Suhtaudutaan siis ennakkoluulottomasti myös muihin hevoslajeihin kuin juuri siihen omaan harrastusmuotoon. Näin myös hevosihmisten ääni kuuluu Suomessa entistä vahvempana. Keskinäinen vastakkainasettelu kun ei edistä kenenkään asiaa. Avoimin mielin, hevosta kunnioittaen voimme oppia jokainen jotain uutta. Sillä siitähän tässä on kyse, hevosista.
Nyt Riihimäkeä kohden ja aamun junalla Tampereelle. Jihaa vai pitäisikö sitä sanoa jihaa…
…
Takaisin Lopella. Hienot messut Tampereella ja väkeä todella paljon vaikka Tampere Trophy muuttuikin nyt vain näytökseksi hevostartuntaepäilyjen varmuuden vuoksi. Täytyy nyt vielä muistuttaa ja alleviivata, että tartunta on todettu siis Eestissä, mutta ei meillä Suomessa. Muutamia hevosia on kuumeisina ja heidän tilaansa seurataan. Ja ihan rehellisyyden nimissä vaikka kuinka varovaisia oltaisiin niin kyllä minusta nyt ehkä hieman joukkohysteriaa on ilmassa. Kannattaa oikeasti tutustua millaisesta taudista on kyse ja miten se tarttuu jne.
Hevosenlannanpoltto asia sai messuilla erinomaisen vastaanoton. Hieman hymyillen lueskelin juuri kotiin tultuani illansuussa paikallislehteämme Aamupostia, missä jälleen tavan mukaan naureskeltiin minulle ja työlleni hevosenlannan polton parissa. Ymmärrän sen, että lehdessä muutamalla toimittajalla tällainen henki, mutta kannattaa ehkä sielläkin tutustua hieman aiheeseen tarkemmin ja siihen miten suuresta asiasta oikeasti on kyse. Ja jos naureskella haluaa niin naureskella saa. Minä sen hyvin kestän.
Se on totta mitä Aamupostikin uutisoi, että osinkoverokorjaus meni juuri niin kuin viime viikonloppuna blogissani asiaa kommentoin ja minkä Yleisradio silloin laajasti uutisoi. Se siitä. Pääasia, että saimme järkeistettyä 800 000 suomalaisen osakesäästäjän tilannetta. Tämä suomalaisen omistajuuden iso joukko tekee arvokasta työtä ja työllistää omistamisensa kautta enemmän kuin uskommekaan. Ja tähän omistamiseen kannattaa meitä suomalaisia kannustaa. Nyt nimittäin on tärkeää, että saamme tähän maahan lisää työpaikkoja ja jokainen työpaikka on arvokas ja tärkeä. Ja jokainen työ on tärkeää ja arvokasta.
Nyt kotona Lopella ja illalla ravien pariin.