Lounais-Suomen aluehallintovirasto, AVI, on antanut ohjeen kantelutapauksen jälkeen, että lääkärissä tai terveyskeskuksessa yleensäkään ei saisi enää kutsua potilasta nimellä. ”Potilas Saarinen” olisi siis jatkossa ”Herra, jonka korvissa soi” tai ”Herra, jolla on rypäleitä…”
Vanha vuosikymmeniä käytössä ollut tapa on siis joutunut nyt kummalliseen valoon. AVI:n lakimiehen mukaan potilaan lupa tarvitaan aina jos potilaasta ”annetaan tietoa ulkopuolisille tai muuten ilmaistaan tietoa niin, että sivullinen voi sen kuulla”. Lääkärin tai labran vastaanotolle kutsuminen on nyt sitten AVI:n mukaan tällainen tieto, kun laissa heidän tulkinnan mukaan ”on hyvin yksiselitteisesti määritelty, että kaikki potilaasta tallennettu tieto on aina salassa pidettävää”. Lakimies toteaa, että jo ”ihan pelkkä tieto siitä, että henkilö on potilas on tällainen tieto”. ”Sukunimellä kutsumisen pitää olla potilaan oma aktiivinen valinta”, linjaa AVI:n lakimies. Linjauksen taustalla ja uuden toimintamallin taustalla on potilastietojen salassapitovelvollisuus.
Nimellä kun ei saa kutsua niin sitten varmasti kutsutaan epäilyllä. Hieman pilke silmäkulmassa voisi todeta, että se varmasti olisikin paljon mielenkiintoisempaa tietää kuin se, että onko vieressä istuva nainen Tiina vai Tuula.
No vakavasti ottaen ehkä nyt sitten pohditaan vuoronumeroita jokaisen oven edustalle. Yhdellä vuoronumerollahan homma ei onnistu sillä pianhan tieto siitä kuka on mikäkin numero olisi muiden potilaidenkin tiedossa.
Vai olisiko kuitenkin niin, että nimi ei nyt kuitenkaan ole terveystieto? Eiköhän vanha kunnon toimiva tapa olisi ihan kelpo vielä 2013 vuoden Suomessa. Minusta olisi.
Ja voi hyvin kysyä mihin tämä maa on menossa kun pian meidät tunnetaan paremmin numeroina kuin ihmisiä. Minusta tämä maa tarvitsisi enemmänkin inhimillisyyttä ja välittämistä ja aitoa vuorovaikutusta kuin numeroita ja sairaaloiseksi menevää salassapitoa.
Voisiko todeta, että järki hoi, äly älä jätä. Ja onneksi kollegani ja ystäväni Ben Zyskowicz onkin onneksi aiheeseen tarttunut. Onkohan muuten Benkun ensimmäinen kirjallinen kysymys yli 30 vuotisen kansanedustajakautensa aikana. Ja siinä Ben vaatii hallitukselta toimia vuosikymmenten toimivan ja maalaisjärkisen perinteen jatkamisesta myös terkkarin vastaanotoilla.
Niin toki ymmärrän sen, että Zyskowicz olisi helpompi kutsua vastaanotolle ei vaikealla nimellä vaan vaikkapa numerolla ”Herra 47”.
Hyvää kesäpäivää kaikille.
…
Kello 23.20 ja aika kiittää vapaapäivästä. Niin ja kiitos myös palautteesta liittyen aamunavaukseeni. Toivottavasti järki vielä AVI:ssakin siis voittaa. Minä olen mielelläni tai tarpeen niin vaatiessa mieluummin ”Potilas Heinonen” kuin ”Herra 234”.
Tänään nautimme vain omasta kotikunnasta ja kotinurkista. Iltakahvit Lopen Kalamyllyllä olivatkin totutun makoivat. Koivulan Soili oli jälleen tehnyt niitä maan parhaita savulohileipiä ja sen kanssa iso kuppi tuoretta kahvia niin avot. Jos Lopen Kalamylly Kantatie 54:n varressa Topenolla ei ole vielä tuttu niin kannattaa ehdottomasti poiketa. Hyvää tuoretta kalaa joko itse onkien tai Seppä Kalahanin auttamana ja sitten aivan upea käsityökauppa perinnetuotteineen ja muineen. Ainutlaatuinen. Ja Kalamyllyllä myös tänä kesänä pari isompaakin tapahtuu eli tuttu ”Elettiin sitä ennenkin” lauantaina 13.7. klo 11-16 ja sitten Eveliina ja Marimellan yhteislauluillat haitarin soidessa torstaina 18.7. ja 1.8. Ja vielä Käsityö- ja taidelauantai elokuussa 3.8. klo 11-16. Kannattaa poiketa näinä päivinä tai ihan koska vaan elokuun loppuun asti mikä päivä tahansa kello 10-20.
Kotimatkalla kiersimme vielä Topenon kyläraitin ja matkaan Syrjälän tuoreita mansikoita. Kielenhän ne veivät mukanaan.