Usein lapsilta ja nuorilta kysytään, että ”mitä sinä harrastat?” Osa luettelee jo sinällään hengästyttävän pitkän harrastuslistan, mutta valitettavasti yhä useampi sanoo ja jopa joutuu sanomaan, että ”en mä harrasta mitään”. Syitä harrastamattomuuteen on varmasti monia ja kaikkea tekemistä ei välttämättä edes ajatella harrastamiseksi, mutta usein törmäämme myös siihen, että harrastamiseen ei ole yksinkertaisesti varaa.
Harrastuksilla on kuitenkin merkittävät vaikutukset hyvinvointiin, oppimiseen ja myös kaverisuhteiden muodostumiseen. Me kokoomuksessa olemme nostaneetkin esille harrastustakuun. Valtuutettumme ympäri Suomen ovat tehneet asiasta jo valtuustoaloitteita. Kyse on siis lupauksesta tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle jokin harrastus ilman massiivia panostuksia ja kalliita osallistumismaksuja.
Harrastustakuun toteuttamista pohtinut työryhmä julkaisi juuri esityksensä. He päätyivät konkreettisiin esityksiin, joita on hyvä lähteä nyt toteuttamaan kunnissa. Nyt tarvitaankin toimenpiteitä mielekkäiden ja saavutettavissa olevien harrastusten turvaamiseksi ja harrastusten kustannusten hillitsemistä.
Harrastuksien tulee olla siis jokaiselle mahdollisia perheen tuloista riippumatta. Kunnat voivat edistää tätä päättämällä esimerkiksi tilojen maksuttomuudesta alle 18-vuotiaiden harrastuksiin. Tärkeää on huolehtia, että liikuntahallien, jalkapallokenttien, jäähallien ja teatterisalien hinnoittelu ei nouse lasten ja nuorten harrastuksen esteeksi. Myös matkat voivat olla osalle este harrastamiselle. Kunnat voisivatkin ottaa esimerkiksi palvelu- ja koulukyytien suunnittelussa huomioon, että myös niiden varassa olevat oppilaat pystyvät osallistumaan harrastuksiin koulupäivien jälkeen. Yhtensä vaikkapa ns. harrastamispäivänä lisävuorot voisivat lähteä kotiinpäin esimerkiksi vasta illansuussa.
Erilaiset lapset ja nuoret tarvitsevat myös erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Liikunnan ja urheilun rinnalla pitää olla tarjolla myös musiikkia, kuvataidetta tai vaikkapa luontoharrastamista. Myös erilaisia harrastuksia pitäisi esitellä paremmin. Koulujen vuotuinen harrastusviikko voisi olla tässä mainio toimintatapa. Yhdistykset ja seurat pääsisivät esittelemään tarjontaansa ja lapset kokeilemaan taiteen, kulttuurin, tieteen, liikunnan ja muiden alojen harrastuksia. Yhtenä tärkeänä raportissa esitettynä keinona on myös koulussa tapahtuvan harrastustoiminnan ja kerhotoiminnan lisääminen.
Harrastuksissa pitää olla myös kiusaamiselle nollatoleranssi ja tilaa myös harrastaa juuri niin kuin itse parhaalta ja mukavimmalta tuntuu. Harrastamisen ei pidä olla koulun jatketta vaan mielekästä ja mukavaa vapaa-ajan tekemistä vaikka se joskus lopulta johtaisikin jopa ammattiinkin asti.
Timo Heinonen
kansanedustaja
Valtion Liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja