Mä passissa istun näin yössä yksinäin.
Katsokaa millaisen sydämen taivas tarjosi minulle tuossa kuusen latvassa. 🙂
Kaunis talvi-ilta. Tai oikeastaan vasta hämärtymässä ja täällä Kyttikoppi Erkkilä 9.3×66 EK:ssa kaikki valmista peurakauden viimeiseen kytti-iltaan. Kauriita ja peuroja ollut liikkeellä todella paljon ja vielä vähän syytä kantaa harventaa, jos siis Tapio antejaan antaa.
Taivaalla lähes täysikuu jo seurana ja se antaakin tuohon ruokinnalle hyvän valon onnistuneille riistalaukauksille ja näyttää taivaalla vähän juoksentelevan repolaisiakin. Tuliketun häntää siellä myös yritin etsiä viipottamasta ja luomasta maagista tunnelmaa etelänkin öihin. Tänään ei kuitenkaan edellisten öiden näytelmän uusinnut. Tarinan mukaanhan revontulet syntyvät siitä, kun ketun talviturkki pyyhkäiseen metsän puiden runkoja ja saa siitä nousemaan taivaalle kipinöitä. Poikkeuksellinen talvi ollut revontulille täällä Etelä-Suomessakin.
Toivotaan, että nuo viimeöiden revontulet hyvää nyt vain tuovat. Monissa kulttuureissahan revontulien on ennustettu tuovan suruja. Kuolleiden tanssiviksi sieluiksi ja Taitaanportteinakin niitä on pidetty. Tuhonkin merkkinä. Joskus revontulista on kerrottu pystyttävän ennustamaankin ja jo itsessään niiden on uskottu ennustan tuhoa. Toivottavasti ei Ukrainan tapahtumia kuitenkaan nyt ennusta.
….
Kello 22.49 ja mökillä takaisin. Tämä ilta ei metsän anteja antanut. Metsäneläimet pysyivät poissa, mutta katsotaan
jos huomenna sitten.